30.8.2011 12.07
Pisteen. Paikka.
Moni uskoo lyhyihin virkkeisiin. Naseva esitystapa on paras. Pitkä virke on vaikeatajuinen.
Tämä on yleinen käsitys. Mainostajat vievät sen äärimmäisyyksin. Piste. Pysäyttää. Viesti. Jää. Mieleen.
Minäpä olen tästä asiasta aivan toista mieltä juuri siksi,
että piste pysäyttää. Päälauseen tarkoitus on ilmaista
pääasioita, eikä viestissä kaikki voi olla yhtä tärkeää. Ydin
kaipaa ympärilleen perusteluja, esimerkkejä, täsmentämistä.
Perättäiset päälauseet eivät suinkaan edistä sanoman
perillemenoa, vaan keskeyttävät lukijan ajatuksen vähän väliä
sen sijaan, että johdattelisivat lempeästi premisseistä päätelmiin
selventäen siellä, kuvaillen täällä ja painottaen tuolla.
Emmehän me toki kirjoita vain esittääksemme väitteitä, hyvän
kommunikoinnin tarkoitus lienee kutsua lukija mukaan koko
ajatteluprosessiin.
Pitkien ja lyhyiden virkkeiden
vuorottelu tekee teksin eläväksi ja miellyttäväksi lukea. Se joka
luulee, että lyhyillä virkkeillä kirjoitetaan selkeästi, erehtyy,
hän nimittäin tulee antaaneeksi itsestään varsin yksinkertaisen
ja jankuttavan vaikutelman, ja mikä pahinta, hänen viestinsä jää
vajaaksi, sillä se on pelkkä ranka, kuin karsittu puu vailla oksia
ja lehtiä.
Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa
— Ah, Kelpo Kalle-serkkuni, lienet jo toipilas!
Niin hän ei voi olla aavistamatta, että hänen edessään on tuleva suomentaja. (Kersti Bergroth)
Jokin tekstin sujuvuuteen ja argumentin etenevyyteen liittyvä piirre niissä sivulauseissa sekä alisteisissa että rinnaisteisissa rakenteissa on, sellainen, mikä saa tekstin kulkemaan ja ajatuksen liikkeelle.
Ironiselta vaikuttaa myös virke ”Emmehän me toki kirjoita vain esittääksemme väitteitä, hyvän kommunikoinnin tarkoitus lienee kutsua lukija mukaan koko ajatteluprosessiin.” Siinä on kaksi turhaa sivistyssanaa – vai lieneekö kommunikointi muuta kuin viestintää, ja lieneekö ajatteluprosessi jotain paljonkin hienompaa kuin ajattelu? (Mitähän on ajattelu, joka ei ole prosessi?) Lisäksi vanhan ajan opettajat kertoivat, että pelkkä pilkku ei sovi kahden lauseen rinnastamiseen, vaan pitäisi lisäksi olla sidesana, ellei sitten vaihdeta pilkkua tyylikkääseen puolipisteeseen tai rahvaanomaiseen pisteeseen.
”Piste on asiatekstissä korostunut, lauseet ovat lyhyitä ja yksitulkintaisia – ajatusviivan tai sulkumerkkien käyttö kesken lauseen on kielletty – jotta paperinen teksti edes jotenkin pärjäisi ytimeen iskevän kuvan kanssa.”
"Ennen vanhaan, kun suomalainen mies löi puheensa päälle nyrkin pöytään niin että tupa tärähti, hän tarkoitti sillä pistettä eikä miukumaukua."
Tarkastelussa ovat muutkin välimerkit. Kolumni on luettavissa kokonaisuudesaan täältä:
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/kielenhuolto/52kolumni