Piste

Mistä jutuista tässä puhutaan?

Olisiko kohtuullista, että kerrottaisiin edes, mistä tiedotteesta ja mistä uutisista on kyse? Jos niitä ei ole netissä, niin edes perinteiset lähdetiedot, kiitos.

Mitä lauseeseen ja virkkeeseen tulee, niin onkohan niiden eron repostelu tässä olennaisinta? Taitavat kielitoimiston sanakirjatkin niiden eron suhteellista aika lailla.

Lause- ja virke-sanojen käytöstä käyn vuosittain keskustelua yläkoululaisten kanssa. Se, että joka vuosi seitsemäsluokkalisten mielestä piste pannaan lauseen perään, johtuu yksinkertaisesti siitä, että näin heille on alakoulussa opetettu. Kun kysyn asiaa alakoulun opettajilta, vastaus on vuosikymmenet ollut sama: no niin lukee alakoulun kirjoissa. Eikö nyt joku teistä siellä pääkallonpaikalla voisi edes yrittää vaikuttaa kustantajiin ja alakoulun kirjojen tekijöihin ja kouluttaa opetttajankouluttajia, jotta ei tarvitsisi loppua kouluaikaa käyttää - huonolla menestyksellä vielä - termisekaannuksen selvittämiseen!

Hyvää IS:n kohu- uutisessa oli se, että kuvan tiedote liittyi tapaukseen!

Asian ydin on kuitenkin se, että joku on kirjoittanut moisen mammuttivirkkeen ja että se on vielä julkaistu julkisessa foorumissa - ilmeisesti sellaisenaan. Pitäisiköhän Kotuksen järjestää poliiseille omat kielenhuoltopäivänsä?

MTV3:n uutisten ns. kevennyksessä oli otettu esiin Etelä-Pohjanmaan poliisilaitoksen tiedote, jossa oli IS:n mukaan 110 sanaa "ilman ainoatakaan pistettä".

Noin kirjoitin. Oli sitten Seinäjoen torilla ollut pahoinpitelytapaus, josta poliisi julkaisi tuon 110 sanaa sisältäneen - siis aika monirivisen - tiedoteen. Koko teksti oli yhtä virkettä.

Että siittä oli kysymys, niin kuin minä sanoin.

Maailman helpon tapa löytää kielellisiä epäkohtia on avata koska tahansa mikä tahansa Iltasanomien tai Iltalehden sivu ja lukea umpimähkää mikä tahansa sivulta löytyvä teksti, sillä iltalehtien toimittajat kirjoittavat aina pelkkää puuta ja heinää, ja pahita jälki on silloin, kun toimittaja nähtyään mehevän juorun tahi koku-uutisen jossain amerikkalaisessa tai brittiläisessä sensaatiohakuisessa roskalehdessä kuten "Auringossa" ottaa ja kääntää kohu-uutisen ja suoltaa järkyttävää käännöskieltä, jossa possessiivisuffiksien käytön täydellinen taitamattomuus on pientä kaiken muun kielellä sössimisen ynnä ryssimisen rinnalla, piste.

Kyllä pitäisi. Sattuneista syistä olen ollut useaan kertaan ns. kuultavana (huom. en siis epäiltynä).

Minä puhun ja poliisi naputtaa tekstiä. Sitten se teksti annetaan minulle nähtäväksi, että allekirjoita. Aina on tullut keskustelua.

Näissä tapauksissa en ole takertunut pikkuseikkoihin. Vakavampaa on se, että poliisin kirjaamana sanomiseni ovat saaneet sävyjä ja jopa merkityksiä, jota ovat epätarkkoja tai suorastaan virheellisiä.

Kannattaa muistaa sekin, että käräjäoikeudessa ja varsinkin sitä ylemmissä oikeusasteissa päätökset perustuvat usein pelkästään kirjallisiin dokumentteihin. Muinoin annettu ja virheellisesti kirjattu lausuma saattaa olla kohtalokas - kenelle milloinkin.

Antaessaan klo 02.30 lausuntoa ei kuultavalla ole välttämättä mielessään aivan kirkkaana se, mikä ero on termeillä "pikaistuksissaan", "tuottamuksellinen, "vakaasta harkinnasta", "vastoin parempaa tietoa", "suunnitellusti", "yksissä tuumin", "arvottomasti ja kunnianvastaisesti", "varomattomuudesta", "ilmeisenä tarkoituksenaan", "varomattomuuttaan", "huolimattomuuttaan", "tahattomasti", "harkitsemattomasti", "piittaamattomasti", "oikeudettomasti", "hätävarjelu", "hätävarjelun liioittelu", "voimakeino", "väkivalta".

Vain muutamia mainitakseni.


Mutta vapaalta jalalta vastaan. Minua ei ole syytetty eikä tuomittu. Että siinä mielessä ensikertalainen ja varmaan myös nuori rikoksentekijä (56 v.) - meinaan noin rikoksentekijän virkaiässä.

Ja jos olisin alentuneesti syyntakeellinen, olisin ns. varttihullu. Alentuneesti syyntakeelliset saavat neljännestä pienemmän kakun (joka tässä tarkoittaa häkkiä, joka häkki tässä tarkoittaa kaltereita, jotka tässä tarkoittavat ehdotonta, ns. fermeetä = rien avec sursill).

Ei tässä tullut mitään lähdeviitteitä. Koko selostus oli ja on sellaista sotkua, ettei Erkkikään ota selvää.

Jos julkisesti repostellaan toisten kielenkäyttöä (tässä ilmeisesti ainakin kolmen tahon), olisi kohtuullista yksilöidä kunnolla, mitä tarkoitetaan. Niin että lukija voi ainakin teoriassa katsoa, mistä oikein on kyse.

En oikein osaa uskoa että kolumnistin mielestä on suuri ongelma, jos joku kirjoittaa, että monien sanojen joukossa ei ole yhtään pistettä ja niiden jäljessä on piste. Mutta siltä juttu vaikuttaa.

"näin heille on alakoulussa opetettu"

Niinkö todella? Perin outoa. Mutta eihän oppikirjoja enää tarkasteta millään tavalla.

Taitaisi kuulua opetushallituksen tontille tämä asia.

Ettei itse asia kokonaan happanisi, lienee aihetta huomauttaa, että virkekin on lause. Se on joko yksinäislause tai yhdyslause. Sopii siis aivan hyvin sanoa, että lauseen lopussa on piste, vaikka se samalla olisi virkkeen lopussa. Minkä tahansa virkkeen. Blogisti ja sensori Koskela tuntee kieliopin hyvin. Hän vain härnäilee. Ja onnistuu siinä erinomaisesti.

No jaa. Ihan kaikki virkkeet eivät ole lauseita, esimerkkinä vaikkapa tämän kommentin ensimmäinen tai K. Ruohomäen kommentin neljäs. Ainakin Iso suomen kielioppi on ottanut sellaisen kannan, että virke on nimenomaan tuo välimerkityksen kautta määrittyvä yksikkö, lause puolestaan kielen rakenteeseen perustuva.

Yhdyslause on sellainen lause, jonka jonakin jäsenenä on myös lause. Se, että tällä perusteella korvataan alakoulun oppikirjoissa virkkeen käsite lauseella, on puolestaan lähinnä erhe.

Kielioppityöryhmän viisaassa mietinnössä (1994) puhutaan lausemaisuudesta ja sen asteesta:

"Muiden kieliopillisten käsitteiden tapaan lausekin on liukuva. Voidaan puhua lausemaisuudesta sillä perusteella, miten itsenäinen lauseen sisältöä kantava rakenne on. Lausemaisiin rakenteisiin luetaan myös sellaisia, joissa ei ole persoonamuotoista verbiä, siis sellaisia rakenteita, jotka eivät täytä lauseen muodollista kriteeriä." (S. 169.)

Toisaalla sanotaan (s. 148), että lause on kielen rakenteellinen yksikkö (hyvinmuodostunut ilmaus), joka sisältää persoonamuotoisen verbin (finiittiverbin). Virke taas on "kirjoitetussa tekstissä esiintyvä semanttinen kokonaisuus, joka erottuu tekstuaaliseksi ja ortografiseksi yksiköksi". Muodoltaan virke voi olla "yksinkertainen tai kompleksinen lause, elliptinen lause tai useamman toisiinsa liittyneen lauseen ketju". Puheessa virkettä vastaa lausuma.

Jos kielioppi jotakuta kiinnostaa, niin eräiden rakenteiden lausemaisuudesta löytyy verkosta mm. tällainen tiivistelmä:

http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Syntaksi/lausemai.htm

Kaavio perustuu Hakulisen ja Karlssonin Nykysuomen lauseopin (1979) tietoihin sekä Vesan mainitsemaan kielioppityöryhmän mietintöön (1994).

Taitaa mennä kinasteluksi, mutta voihan sitäkin kokeilla välillä. Antti Leino huomauttaa kommentissaan ensin, että predikaatiton virke on epälause. Ei se ole; se on vaillinainen lause. Siis lause kumminkin. Vaillinainen lause on nimenomaisesti esimerkkinä Nykysuomen sanakirjassa. Jos virke taas on tietynlainen semanttinen kokonaisuus, voinee perustellusti kysyä, mikä semanttinen kokonaisuus on: "No jaa."

Toiseksi Leino toteaa, että yleiskielen käyttäminen alakoulun oppikirjoissa on "lähinnä erhe". Joku voisi pitää sitä jopa ansiona. Huomautuksellaan hän antaa piut paut oman firmansa Kotuksen tuotteille, sanakirjoille. Kielitoimiston sanakirjan mukaan näet lause tarkoittaa yleiskielessä 'myös useita persoonamuotoisen verbin sisältäviä jaksoja käsittävää virkettä'. Yhdyslause taas on 'kahden tai useamman lauseen kokonaisuus' ja virke 'yhden tai useamman lauseen kokonaisuus'. Tuskinpa lausetta ja virkettä voi tämän selvemmin samaistaa.

Opetuskieliopin kannalta on oleellinen ja tärkeä tämä Ison suomen kieliopin määritelmä (ks. esimerkkejä VISK § 864):

”Virke on tekstin ortografinen rakenneyksikkö: ison alkukirjaimen ja pisteen, kysymys- tai huutomerkin välinen tekstin osa. Virkkeen voi muodostaa yksinkertainen lause tai yhdyslause, jonka jäsenten välillä voi vallita paitsi alistus- tai rinnastussuhde myös hyvin löyhäkin, vain välimerkeillä osoitettu yhteys. Toisaalta virke voi käsittää esim. verbittömän ilmauksen tai yksittäisen sanankin.”

http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=864

"Semanttinen kokonaisuus" - kiintoisa käsite!

Joissain tilanteissa "No jaa;", "Pyh." tai "Aha." kertovat enemmän kuin tuhat hvyinmuodostunutta lausetta. Ovat siis semanttisia kokonaisuuksia.

"Hyvinmuodostunut lause" - siinäpä toinen kiintoisa käsite. Että oho, taas suustani tuli hyvinmuodostunut lause! Vai olikohan minulla jokin osa tai arpa sen muodostamiseen..