Sanastopulmia
Kun kääntää 1800-luvun alussa kirjoitettua
brittikirjallisuutta, ei voi olla huomaamatta, miten erilainen on sanaston
rakenne. Englantilaisessa kanssakäymisessä tuiki tärkeän kohteliaisuuden eri
vivahteille englannin kielestä löytyy sanoja joka lähtöön: civilized, refined, cultured, sophisticated, genteel, well bred,
urbane, elegant, courtly, well mannered, civil, courteous, respectful,
deferential, well behaved, well bred, gentlemanly, ladylike, chivalrous,
gallant, genteel, cultivated, gracious, urbane, well brought up; tactful,
considerate, thoughtful, discreet, diplomatic; mannerly (Lähde: MOT Oxford Thesaurus of English), mutta
suomen synonyymisanakirja tuntee vain vastineet huomaavainen, tahdikas, hienovarainen, hienotunteinen, kohtelias,
ystävällinen, diskreetti.
Tähän voi lisätä sanat hyvätapainen, hyvinkasvatettu ja kauniskäytöksinen, ja toisaalta kunnioittava, mutta voin vakuuttaa, että Jane Austenin suomentaja on pahemmassa kuin pulassa yrittäessään
löytää suomen sanoja hienostuneen seuraelämän käsitteille. Siinä ei paljon
auta, että meiltä löytyy satoja sanoja humalatilalle.
Eri kielten sanastot eivät todellakaan käy yksiin.
Kullakin kieliyhteisöllä on historiansa, joka näkyy sanaston rakenteessa.
Suomesta kehiteltiin sivistyskieli vasta vähän toistasataa vuotta sitten, ja
1800-luvulla tehtiin määrätietoista sanastotyötä, jotta suomen kielellä olisi
mahdollista kirjoittaa kirjallisuutta, tehdä tiedettä, hallita maata, jakaa
oikeutta, ylipäätään keskustella abstraktein käsittein. Sanoja tarvittiin ja
niitä luotiin, ja tämä kehitys jatkuu edelleen.
Tästä historiasta ja suomen kielen rakenteesta
johtuu, että meillä on valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja, kun taas
englanti on kerännyt sanansa satojen vuosien aikana eri kielistä. Muista
kielistä en nyt puhu, kun en niitä osaa.
Otan esimerkiksi joitakin sanakirjavastineita kirj-alkuisesta sanueesta:
kirja book, volume
kirjaaja registrar
kirjailija writer, author
kirjailla embroider
kirjaimellinen literal
kirjaimisto alphabet
kirjain letter
kirjakieli standard language
kirjallinen written, literary
kirjallisuus literature
kirjallisuusviite reference
kirjanen leaflet
kirjanoppinut scholar, learned
kirjanpainaja printer
kirjanpito accounting
kirjapaino printing house
kirjasin type
kirjasivistys education, erudition
kirjasto library
kirjata log
kirjautua sisään sign on, log in
kirjava colourful, motley
kirje letter
kirjeenvaihtaja correspondent
kirjekuori envelope
kirjekyyhkynen homing pigeon
kirjelakka sealing wax
kirjelappu note
kirjo spectrum
kirjoitelma writing, essay
kirjoittautua enrol
kirjoitusasu spelling
kirjoituskone typewriter
kirjoituspöytä desk
kirjoitusvirhe spelling mistake
kirjolohi rainbow trout
kirjopyykki coloured
kirjuri clerk
Suomentaja saa olla monin tavoin tarkkana, ennen kuin
oikea sana virkkeeseen löytyy. Ei riitä, että merkitys on kohdallaan. Johdosten
suuri määrä kielessämme synnyttää helposti toistoa.
Suomen sanat ovat myös kovin pitkiä, mistä seuraa
usein rytmillisiä ongelmia. Sitten tulevat vielä rekisteri ja tyylilaji. Hattu, päähine ja lätsä eivät
mahdu samaan kontekstiin.
Odotuksenmukaisuuttakaan ei pidä väheksyä: tietyt
sanat kuuluvat yhteen, kun taas kovin oudot yhdistelmät häiritsevät lukemista
turhaan. Emme puhu heikosta vaan laihasta kahvista.
Jotta ei syntyisi sellaista vaikutelmaa, että pidän
englantia jotenkin parempana kielenä, kiiruhdan lisäämään, että englannin
sanastossa on omat ongelmansa. Homofonit, samoin lausuttavat mutta
erimerkityksiset sanat, ovat tuiki tavallisia. Esimerkkeinä vaikkapa Boer ’buuri’, bore ’ikävystyttävä ihminen’ ja boar
’villisika’ tai do ’do’
(sävelasteikossa), doe ’naaraspeura’,
dough ’taikina’. Sitten ovat vielä
homografit, sanat, jotka kirjoitetaan samoin mutta äännetään eri tavoin,
esimerkiksi do (apuverbi) ja do (sävelasteikossa).
Germaaniset prepositioverbit tuottavat harmaita
hiuksia englantia opettelevalle, vaikka natiiveille niissä ei ilmeisesti ole
mitään hankalaa. Esimerkkinä put, jonka merkitys muuttuu aivan
muuksi, kun sen jälkeen lisätään adverbi: put
across, put around/round, put aside, put at, put away, put back, put before,
put behind, put by, put down, put down as, put down for, put down to, put
forth, put forward, put in, put in for, put it there, put it to, put off, put
on, put on to, put one over on somebody, put out, put over, put through, put
to, put together, put towards, put under, put up, put up for, put up to, put up
with, put upon. Suomen kirj-sanue
jää kirkkaasti kakkoseksi!
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Samoin ääntyvät sanat (homofonit) eivät kumma kyllä tuota enää vaikeuksia, koska yhteydestä yleensä tajuaa mistä on kyse. Näin ei ollut ensi alkuun englantia kuunnellessa. Muistan aina luennon, jossa puhuttiin toistuvasti naisesta nimeltä "Selfish Jean", enkä millään pysynyt kärryillä, miksi tämä oli niin kovin itsekäs. Vasta jälkeenpäin luentotekstiä lukiessani oivalsin että kyseessä oli tietenkin "selfish gene"!
Englantia puhuville on aina hauska kertoa, että suomen kielessä ei ollenkaan ole vastinetta sanalle please! Mitä se kertoo kulttuurimme kohteliaisuussäännöistä?
Sanakirjaesimerkkejä ruotsista:
coffee, please: (kan jag få) kaffe, tack
please, daddy! snälla pappa!
yes, please: ja, tack / ja, varsågod
may I come in, please: får jag stiga in?
please do! javisst! / för all del! ym.
please give it to me: var vänlig och ge mig den
help me, please! hjälp mig, snälla!
Englanti ei ole prototyyppinen kieli, jonka rakenteita muidenkin pitää vastata. Sitä paitsi Shakespearekään ei vielä tuntenut tätä please-sanan käyttötapaa.
Sen huomaan edelleen itsestäni, kun en osaa käyttää mokomaa sanaa vieläkään luontevasti, vaan tulee korkeintaan konditionaalia: Would/Could you open the window? Please -sana suorastaan loistaa olemattomuudellaan puheessani. Eri asia on sitten taas englantilaisten jatkuva anteeksipyytely, joka tuntuu minusta aivan tarpeettomalta. Suomen kieli ei ole erityisen kohteliasta, mutta jossain kohdin on varmaan kultainen keskitie!
Kääntämisessähän on kyse ajatusten välittämisestä, ei yksittäisten sanojen, vaikka ne usein ovatkin ensisilmäyksellä ne vaikeimmat asiat. Mutta edistyneempi kielenkäyttäjä pääsee yleensä jo eteenpäin yksi-yhteen -vastaavuusajattelusta, eikä voivottele toisaalta kohteliaisuuden puutetta tai jonkun sanan puutetta. Niin kätevää kuin se olisikin, please-sanalle ei ole yhtä suoraa vastinetta suomeksi - eikä sen puoleen ruotsiksikaan - mutta toisaalta, eihän englanniksikaan osata sanoa maidon kaksihintajärjestelmä tai piimälimppu. Put that in your pipe and smoke it.