Sama suomeksi

Pitkien englanninkielisten lauseiden ymmärtäminen aiheuttaa suomentajalle joskus päänsärkyä, englanti kun näyttää sietävän kovinkin kiemuraisia ilmaisuja. Niiden oikominen sellaiselle suomen kielelle, ettei lukukokemus aiheuta lukijallekin päänsärkyä, on yksi ammatin haasteista.

Valaisen asiaa lukijoilleni jo tutuksi tulleeseen tapaan: ensin alkuteksti, sitten raakakäännös ja kolmantena lopullinen käännös. Ensimmäinen versio myötäilee usein alkutekstin lauseiden ja fraasien järjestystä, mutta ei ole vaikea huomata, että näin syntyy usein kovin vaikeatajuista suomea, jolle on pakko tehdä jotakin. Olen erottanut eri elementit typografisin keinoin, jotta niiden siirtymistä paikasta toiseen olisi helpompi seurata,

Then he hung a lantern with a crescent moon and a black bird-shadow in the branches of the pear tree, over the white stones.

Sitten hän ripusti lyhdyn jossa oli kuunsirppi ja mustarastaan varjo päärynäpuun oksille valkoisten kivien yläpuolelle.

Sitten hän ripusti päärynäpuun oksaan valkoisten kivien ylle lyhdyn, jota koristi kuunsirppi ja musta linnun siluetti.

(A.S. Byatt: Lasten kirja)

Lyhty kuuluu lauseen loppuun, koska se on uusi ja ennen mainitsematon. Ilman relatiivilausetta asia on aivan selvä: “Ripusti lyhdyn päärynäpuun oksaan” edellyttäisi että lyhdystä on puhuttu. Relatiivilause on teoriassa mahdollista tulkita kahdella tavalla: joko se kuvailee lyhtyä tai yksilöi sen. Jälkimmäisessä tapauksessa lisäisin käännökseen sanan sen (“ripusti sen lyhdyn, jossa oli...”) ja jättäisin paikanmääreet loppuun. Koska tulkitsen toisin, sijoitan paikanmääreet lauseeseen ennen pääasiaa.

I have had a terrible scene with my brother, and he threatens, if anything happens, to turn me out of the house.

Veljelläni ja minulla oli kauhea kohtaus ja hän uhkaa jos jotakin tapahtuu ajaa minut pois talosta.

Veljelläni ja minulla oli kauhea kohtaus, ja hän uhkaa ajaa minut ulos talosta, jos jotakin tapahtuu.

(Henry James: Washington Square)

Sivulauseen upottaminen päälauseen keskelle häiritsee suomessa paljon enemmän kuin englannissa.

But Sudha could not forgive Rahul for what had happened, those dreadful minutes he stood at the microphone the only thing she remembered when she looked at the photographs of her reception, all the posed portraits on the grass in which they were smiling, leading up to that.

Mutta Sudha ei pystynyt antamaan Rahulille anteeksi tapahtunutta, nuo kauheat minuutit jolloin veli seisoi mikrofonin ääressä olivat ainoa mitä hän muisti, kun hän katsoi juhlassa otettuja kuvia, nurmikolla otettuja hymyileviä ryhmäkuvia joiden jälkeen se kaikki oli tapahtunut.

Mutta Sudha ei pystynyt antamaan Rahulille anteeksi, ja kun hän katsoi juhlakuvia, nurmikolla ennen ateriaa otettuja hymyileviä ryhmäpotretteja, häneen mieleensä palautui vain se mitä sitten seurasi: kauheat minuutit jolloin veli seisoi mikrofonin ääressä.

(Jhumpa Lahiri: Tuore maa)

Tässä esimerkissä haluan auttaa lukijaa hahmottamaan virkettä sijoittamalla lauseet tapahtumajärjestykseen. Sudha katsoo kuvia (joita kuvaillaan), ei muista niiden ottamista, muistaa vain sen, mitä tapahtuu myöhemmin: veljen ja mikrofonin.

Seuraava esimerkki on Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Teos ilmestyi englanniksi 1813, jolloin arvostettiin äärimmäisen monimutkaisia mutta samalla elegantteja lauserakenteita. Yritin suomentaessa tavoittaa jotakin tuosta vanhahtavuudesta ja ennen kaikkea sulokkuudesta unohtamatta sitä, että englanniksi teksti on edelleen täysin luettavaa ja ymmärrettävää ja ennen kaikkea – nautittavaa.

 It had been settled in the evening between the aunt and the niece, that such a striking civility AS MISS DARCY'S IN COMING TO SEE THEM ON THE VERY DAY of her arrival at Pemberley, for she had reached it only to a late breakfast, ought to be imitated, though it could not be equalled, by some exertion of politeness on their side; and, consequently, that it would be highly expedient to wait on her at Pemberley the following morning.

He olivat illalla sopineet, Elizabeth, täti ja setä, että niin silmiinpistävä kohteliaisuutta kuin SE ETTÄ NEITI DARCY TULI HEITÄ TAPAAMAAN SAMANA PÄIVÄNÄ kun saapui Pemberleyhin, sillä hän oli päässyt perille vasta myöhäiselle aamiaiselle, oli jäljiteltävä joskaan ei yhtä suuressa määrin se ei ollut mahdollista, jollakin kohteliaisuuden ponnistuksella heidän taholtaan; ja että sen tähden olisi suotuisaa käydä tervehtimässä neitiä Pemberleyssä seuraavana aamuna.

SE, ETTÄ NEITI DARCY VIERAILI SAMANA PÄIVÄNÄ, kun saapui Pemberleyyn, jonne hän oli ehtinyt vasta myöhäiselle aamiaiselle, oli niin huomattava kohteliaisuus, että Elizabeth, täti ja eno olivat illalla katsoneet aiheelliseksi vastata siihen jollakin erityisellä kohteliaisuudella omalta taholtaan, vaikka mihinkään samanveroiseen ei ollutkaan edellytyksiä; ja oli pidetty hyvänä ajatuksena käydä tervehtimässä neitiä Pemberleyssä seuraavana päivänä.

Riveille jakaminen ehkä selventää asiaa:

He olivat illalla sopineet,

Elizabeth, täti ja setä,

että niin silmiinpistävä kohteliaisuutta kuin

SE ETTÄ NEITI DARCY TULI HEITÄ TAPAAMAAN SAMANA PÄIVÄNÄ

kun saapui Pemberleyhin,

sillä hän oli päässyt perille vasta myöhäiselle aamiaiselle,

oli jäljiteltävä

joskaan ei yhtä suuressa määrin se ei ollut mahdollista,

jollakin kohteliaisuuden ponnistuksella heidän taholtaan;

ja että sen tähden olisi suotuisaa käydä tervehtimässä neitiä Pemberleyssä seuraavana aamuna.

SE, ETTÄ NEITI DARCY VIERAILI SAMANA PÄIVÄNÄ,

kun saapui Pemberleyyn,

jonne hän oli ehtinyt vasta myöhäiselle aamiaiselle,

oli niin huomattava kohteliaisuus,

että Elizabeth, täti ja eno olivat illalla katsoneet aiheelliseksi vastata siihen jollakin erityisellä kohteliaisuudella omalta taholtaan,

vaikka mihinkään samanveroiseen ei ollutkaan edellytyksiä;

ja oli pidetty hyvänä ajatuksena käydä tervehtimässä neitiä Pemberleyssä seuraavana päivänä.

Lopullisessa versiossa on lauseiden alistussuhteita muuttamalla ja upotuksia purkamalla päästy huomattavasti selkeämpään lausekuvioon. Rytmikin on rauhoittunut. Kaikki lauseet ja lausekkeet ovat kuitenkin jossakin muodossa mukana ja piste siinä, mihin Jane Austen on halunnut virkkeen päättää.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro