Siirry sisältöön
Haku

Kersti Juva


Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan.

rss

21.1.2015 13.53
Kersti Juva

Kuinka sitä voidaan?

Kääntäjä pohtii modaaliverbejä.

Intohimoinen suomentaja ajattelee muutakin kuin ihan sitä tekstiä, joka hänellä on edessään. Tunnen vastuuta suomen kielestä kokonaisuutena ja siksi yritän käännöstä tuottaessani ottaa käyttöön sen arsenaalin mahdollisimman laajalti. Meillä on paljon sanoja, joille ei ole vastinetta vieraassa kielessä, mikä merkitsee sitä, että ne eivät kääntäessä tule ensimmäisinä mieleen. Puuttuu sysäys tarttua supisuomalaiseen sanaan.

Meillä on muun muassa liuta hauskoja modaaliverbejä, joita Iso suomen kielioppi kutsuu dynaamisiksi voimisverbeiksi. Ne kuvaavat tapaa, jolla jostakin suoriudutaan tiettyjen ehtojen puitteissa. Voi olla kysymys ajasta tai paikasta, kuten verbeissä ehtiä, keritä ja ennättää, tai psyykkisistä edellytyksistä, kuten verbeissä kehdata, raaskia, tohtia ja viitsiä, tai fyysisistä edellytyksistä, kuten verbissä jaksaa (joka tosin joskus kuuluu edelliseen ryhmään).

Lähtökieleni englanti ei usein usuta käyttämään näitä verbejä.

Rupesin huvikseni tutkimaan, millaisissa tilanteissa olen vuosien varrella noita sanoja käyttänyt. Listaan löytöjäni tähän lukijoiden iloksi. Iso suomen kielioppi luettelee verbejä enemmänkin, mutta löysin mielekkäitä esimerkkejä vain noista edellä mainitsemistani.

Ensimmäinen esimerkki on Louis de Bernieresin romaanista Kapteeni Corellin mandoliini:

The Acqui Division voted to resist the Germans but had no time to set in place an effective leadership to co-ordinate its actions.

Vaikka englannissa ei ole varsinaista ehtiä-verbiä, tähän kohtaan se tupsahti varsin luonnostaan:

Acqui-divisoona äänesti vastarinnan puolesta, mutta ei ehtinyt asettaa tehokasta johtoa koordinoimaan toimintaa.

Seuraava esimerkki J.R.R.Tolkienin Hobitista on sikäli hauska, että usein sana reach kääntyy verbillä ylettää ja kuuluu niihin voimisverbeihin, joille löytyy vastine molemmissa kielissä.

They had not been at table long, in fact they had hardly reached the third cake, when there came another even louder ring at the bell.

Mutta kuten niin usein, ellei suorastaan melkein aina, sanojen merkityskentät eivät mene yksi yhteen. Tässä on kyse saavuttamisesta, mutta sekään sana ei sovi yhteyteen. Suomennos kuluu näin:

He eivät olleet istuneet pöydässä kauankaan, itse asiassa he olivat tuskin ehtineet kolmanteen kakkupalaan kun ovikelloa soitettiin taas ja entistä rivakammin.

Kolmas esimerkki on A.S. Byattin Lasten kirjasta.

[ – ] was carrying a baby – maybe a year old – whom she handed to Olive to be kissed and hugged, even before Olive had taken off her coat [ – ]

On toki mahdollista sanoa ennen kuin Olive riisui takkinsa, mutta suomen kielen rikkautta rakastava suomentaja työnsi tähänkin tuon verbin ehtiä:

[ – ] kantoi pienokaista – ehkä noin vuoden vanhaa – jonka hän ojensi Olivelle suudeltavaksi ja halattavaksi ennen kuin Olive oli ehtinyt riisua takkiaan [ – ]

Vielä virke Dorothy L. Sayersin dekkarista Kas tässä teille ruumis.

And even if we allow that, he's still got to make rather over nine miles an hour to get to the Flat-Iron by two o'clock.

Tähän on vaikea kuvitella mitään muuta järkevää käännöstä kuin:

Ja vaikka sekin selittyisi jotenkin, hänen on ratsastettava yli yhdeksän mailia tunnissa ehtiäkseen Silitysrautakivelle kahdeksi.

Olen ottanut tavaksi ripotella tekstiin supisuomalaisia sanontoja aina milloin merkitys ja tyylilaji tuntuvat oikeilta. Uskon näin tuovani tarinaa lähemmäksi suomalaista lukijaa, kunhan varon särkemästä illuusiota, että tässä ollaan kuitenkin jossakin ihan muualla kuin Suomessa. Voimisverbi keritä näyttää käännöksissäni esiintyvän enimmäkseen sanonnassa minkä kerkesi. Tämä virke on Charles Dickensin klassikosta Nicholas Nickleby:

He swallowed huge bumpers of wine, but the more he swallowed, the more he frowned.

Käännös on kaikkea muuta kuin sanatarkka, mutta vaikutelma on toivoakseni sama:

Hän latki viiniä minkä kerkesi, mutta mitä enemmän hän latki, sitä synkemmäksi hän kävi.

Samasta klassikosta löytyi myös harvinaisempi ja hiukan vanhahtava sana ennättää:

[ – ] his degradation and downfall were postponed.

But it will come soon enough, thought Ralph [ – ]

[ – ] ja että häpeä ja perikato lykkääntyivät ainakin toistaiseksi.

”Mutta aikanaan ne ennättävät hänenkin kohdalleen”, ajatteli Ralph [ – ]

Siirrytään mielen asettamiin ehtoihin. Kehtaaminen jää suomentajalta helposti pöytälaatikkoon. Esimerkki on Laurence Sternen ratkiriemukkaasta Tristram Shandysta.

I didn't catch it, and I didn't like to ask him.

Tuntuu varsin luontevalta suomentaa virke näin:

”En kuullut, enkä kehdannut kysyä.”

Vanhasta klassikosta löytyi seuraavakin esimerkki verbistä, jota käännöksissä näkee turhan harvoin. Teos on jo mainittu Nicholas Nickleby.

I come here, said Ralph, looking round with a biting and triumphant smile, and gloating and dwelling upon the words as if he were loath to lose the pleasure of saying them, to restore a parent his child.

Mainio raaskia kiteyttää täsmälleen, mistä on kyse:

”Olen tullut”, Ralph sanoi ja hymyili myrkyllisen voitonriemuisesti, viivytellen ja maistellen sanojaan kuin ei raaskisi luopua ilosta, jonka niiden sanominen tuotti, ”palauttamaan lapsen isälleen.”

Tohtimisestakin löytyi esimerkki, tällä kertaa Henry Jamesin tunnetusta romaanista Washingtonin aukio.

You behave beautifully about not going with us, Catherine answered, not presuming to examine this analogy.

”Sinä suhtaudut kovin jalosti kotiin jäämiseen”, sanoi Catherine tohtimatta tarkastella analogiaa lähemmin.

Kun englantilainen sanoo I cannot be bothered to, on selvää, että hän ei viitsi, mutta tuo kelpo verbi sopii moneen muuhunkin paikkaan. Tristram Shandy käyttää sitä näin:

[–] and if you will take a walk, I'll engage to shew you one well worth your trouble.

”[–] ja jos viitsitte lähteä kävelylle, minä voin näyttää teille näkemisen arvoisen eksemplaarin.”

Viimeisenä käsittelen verbiä jaksaa. Sana kuvaa jotakin niin yksinkertaista, yleistä ja ymmärrettävää, että kokemukseni mukaan se tulee mieleen aika helposti, vaikka sille ei olekaan suoranaista vastinetta englannin kielessä.

Dorothy L. Sayersin dekkarissa Juhlailta lordi Peter Wimsey kysyy: If you will bear with me so far. Lause kääntyy luontevasti muotoon: Jos jaksat minua vielä. Voimisverbi kestää olisi myös ollut mahdollinen.

Seuraavat kaksi esimerkkiä ovat Washingtonin aukiosta. Ensin jaksetaan ja sitten ei, tosin jaksaja on ensimmäisessä esimerkissä isä, toisessa kosija.

I am not in the least tired; I am as fresh as when I started; I am good for fifty years yet. – Minä en ole hiukkaakaan väsynyt, olen yhtä virkeä kuin aloittaessani, minä jaksan vielä viisikymmentä vuotta. 

I can't keep it up indefinitely; she oughtn't to expect that, you know. Minä en jaksa loputtomiin, hänen ei sovi odottaa sitä.

Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa

22.1.2015 23.27
O tempora, o modi
Modaaliverbejä?
Onko ingressissä ”Kuinka sitä voidaan?” kyse modaaliverbistä? Minusta siinä on voida-verbi ihan itsenäisenä tarkoittamassa vointia; siis kysytään, miten menee, kuinka hurisee. Siis aivan erilaista käyttöä on vaikkapa lauseessa ”Voitko avata tämän?”

En löydä Isosta suomen kieliopista lainkaan sanaa ”voimisverbi”. Mihinkähän kohtaan tässä oli tarkoitus viitata?

Käytännön käännöstyöstä kirjoitus esittää kiinnostavia esimerkkejä. Osa tuntuu hyvin osuvilta, osa taas suorastaan metsään meneviltä. Ilmaus ”swallowed huge bumpers of wine” tarkoittaa varsin eri asiaa kuin ”latki viiniä minkä kerkesi”. Juomista voi kuvata monella tavalla, mutta kun kirjailija on yhdenlaisen tyylin ja tavan valinnut, niin ei kääntäjän pitäisi panna tilalla ihan omia esitystapojaan. Tässä sekä latkiminen (joka viittaa eläinten tapaan juoda kielellään) että äärimmäisen nopea juominen (”minkä kerkesi”) ovat sellaista kuvakieltä ja liioittelua, joka voi sopia jonkun tyyliin jossain tilanteessa – mutta tässä alkuperäinen kirjoittaja ei käyttänyt mitään sen tapaistakaan.
23.1.2015 14.04
Erkki (eka)
Ota heistä selvä
Onko ingressissä ”Kuinka sitä voidaan?” kyse modaaliverbistä, epäilee nimimerkki O tempora, o modi puheenvuorossaan. Ja sanaa ”voimisverbi” hän ei ole löytänyt Isosta suomen kieliopista lainkaan.

”Voimisverbit” kyllä mainitaan Isossa suomen kieliopissa useassakin pykälässä (ainakin pykälissä 1563, 1567, 1568 ja 1572), vaikka termiä ei löydy määritelmien hakemistosta.

Mutta hankala on koko modaaliverbin käsite meillä? Suomen kielen tutkimuksessa käsite on otettu käyttöön varsin myöhään ja tutkijoiden käsitykset modaaliverbin kategoriasta ovat eronneet toisistaan. Tämä käy hyvin ilmi, kun verrataan vaikkapa Siron ja Penttilän näkemyksiä asiasta. (VISK, § 1563.)
23.1.2015 19.37
O tempora, o modi
Hyvin piilotettu
Kiitos, Erkki (eka), pykäläviittauksista. Hämmentävää on, että voimisverbi-sanan eri muodoilla ei löydy mitään VISKin omalla hakutoiminnolla, ei myöskään Googlella. Tähän on kai jo tarvittu aktiivisia ponnistuksia eikä vain sitä, että sanaa ei ole erikseen lisätty hakemistoon.

Google-hakujen estäminen on näköjään hoidettu ihan vaan robots.txt-tiedostolla.

En muuten noista pykälistäkään löytänyt määritelmää voimisverbille. Ilmeisesti kyseessä on pseudotermi, jonka merkitys on ’voimista tarkoittava verbi’ niin, että sitten voidaankin kiistellä loputtomasti siitä, mitä ”voimista tarkoittava” on. Toistaiseksi ei ole sattunut silmään muuta merkitystä, joka käsitteellä olisi, kuin että voidaan kivasta kinata siitä, mikä on voimisverbi ja mikä ei.
24.1.2015 11.39
Matti Rauvala
kippis ja kulaus
Mielenkiintoisia esimerkkejä. Näiden valossa arvostus kielenkääntäjää kohtaan nousee. Voi ymmärtää, miksi käännettyä tekstiä lukiessa joskus tuntuu sille, että sitä ei ole miellyttävää lukea - tämä voi johtua pienistä vähemmän onnistuneista sananvalinnoista, joiden takia teksti ei puhuttele.
Mitä latkimiseen tulee, niin se kyllä mielestäni sopii suomen kielessä kuvaamaan juomista muutenkin kuin eläimen tapaan nopeasti. Voisi vaikka todeta jostain henkilöstä, joka kertoo pitävänsä ruokajuomana punaviinistä, että ulkonäön perusteella voisi arvella hänen latkineen punaviintä enemmänkin kuin pienten herkkupalojen painikkeeksi.
26.1.2015 11.07
Timo
Kielenkääntämisen aatelia
Kiitos Kersti Juvalle jälleen verhon raottamisesta hänen työhönsä. Hänen kirjoituksensa ovat jo vuosia olleet mainion blogin parasta lukemista. Joka kerta hämmästyttää, kuinka englanti muuntuu idiomaattiseksi suomeksi.

@O tempora, o modi: Latkiminen ihmisestä puhuttaessa viittaa suurten määrien kittaamiseen, tyypillisesti juuri ryypiskeltäessä.
26.1.2015 20.38
Erkki (eka)
VISKin hakutoiminnot
Tässä keskustelussa pitäisi tietenkin puhua kääntämisestä, mutta me puhutaan nimimerkin ”O tempora, o modi” kanssa Ison suomen kieliopin verkkoversion (VISK) hakutoiminnoista. Näinhän keskustelussa usein käy.

Kun syöttää VISKin Hakusana(t)-kohtaan voimisverb* ja valitsee hakutavaksi Kieliopista, haulla löytyy 5 pykälää. Käyttämällä siis hakuohjeen mukaisesti jokerimerkkiä * hakutoiminnolla löytää voimisverbi-sanan (monikko)muotoja. M.O.T.