Siirry sisältöön
Haku

Kersti Juva


Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan.

rss

3.12.2013 11.36
Kersti Juva

Ei vähä mitään

Yksinkertaisen dialogin kääntämisessä on omat mutkansa, eikä vähiten siksi, että alkukielessä ei tehdä eroa sinuttelun ja teitittelyn välillä, mutta muistetaan aina henkilön sukupuoli. 

Työpöydälläni on Jayne Anne Phillipsin uusi romaani Quiet Dell, jonka suomenkieliseksi nimeksi tulee Murhenäytelmä. Emily-niminen reportteri odottaa työtoveriaan Eric Lindstromia kadulla kotinsa edessä Chicagossa 1931.

Where was Lindstrom? She walked to the curb and looked to the right. Suddenly, he was taking her arm. The car was running, for he’d pulled up just behind her.

“Madam,” he said, “your chariot awaits.”

“My goodness, Lindstrom. I do like your style."

“It’s brand-new a week ago,” he said, “but thoroughly testdriven. ’32 Chevrolet coupe. I like a classic car, don’t you?


Missä Lindstrom viipyi?
Nimeen ei varmaankaan sovi korjata ö-kirjainta, vaikka mieli tekisi, kun se kerran on kirjaan kirjoitettu näin. Viipyminen tuntuu luontevalta olla-verbin asemesta, siitähän on kysymys.

Hän käveli jalkakäytävän reunaan ja katsoi oikealle. Ongelmaton virke.

Äkkiä mies tarttui häntä käsivarresta. Kaksi henkilöä, mies ja nainen: she ja he. Jommastakummasta on käytettävä nimeä tai jotakin muuta sanaa. Näkökulma on Emilyn, seuraamme hänen ajatuksiaan, siispä sana hän kuuluu itseoikeutetusti Emilylle. Sanokaamme vaikka mies. Suomeksi tuntuu luontevammalta tarttua jotakuta käsivarresta kuin tarttua jonkun käsivarteen, ja samalla päästään eroon taas yhdestä kömpelöstä possessiivisuffiksista. Entä sanajärjestys? Virkkeen alkuun sijoitettu mies on tuttu eikä kuka tahansa; hän on Lindstrom, jota odotetaan. Lauseen loppuun jää sen tuoma uusi informaatio: käsivarteen tarttuminen.

Moottori kävi, mies oli ajanut melkein viereen. Voi olla makuasia, sanotaanko moottori käy vai auto käy. Minusta tuntui, että suomessa moottori olisi tässä yhteydessä yleisempi, mutta voin olla väärässäkin. Pulled up behind her vaatii suomentajaa kuvittelemaan tilanteen. Suomessa ei ole yksi yhteen -vastinetta ilmaisulle pull up, se tarkoittaa ajamista tien viereen ja pysäyttämistä. Jos kirjoitan pysäyttänyt hänen taakseen, auto on jalkakäytävällä. Toivon mukaan melkein viereen antaa lukijalle oikean kuvan.

"Madam", hän sanoi, "vaununne odottavat." Lindstrom pelleilee. Teitittely ja sinuttelu ovat iänikuinen ongelma, kun lähtökielessä on käytössä vain yksi toisen persoonan pronomini you. Olen tulkinnut sinunkaupat tehdyiksi edellisenä päivänä, mutta tässä Lindstom teitittelee pilan päiten.

"Hyvänen aika, Lindstrom. Pidän tyylistänne/tyylistäsi." Näin sanasta sanaan. Mutta mitä huudahdus my goodness tässä tarkoittaa? Tarkka suomentaja ei anna vahingon kiertää vaan tulkitsee. Joko Emily hätkähtää miehen ilmaantumista tai ihastelee autoa. Suomentajan on pakko valita, ja minä valitsen jälkimmäisen, koska seuraava lause tukee sitä. Mitä siis suomalainen huudahtaa? Ensin ajattelin kirjoittaa jopas jotakin, mutta sitten päätin mennä vielä pitemmälle: ei vähä mitään. Entä Lindstrom jätänkö puhuttelun pois, koska suomessa sitä käytetään paljon vähemmän? En, tuntuu, että tässä se on tarpeen.

Mutta sitten fraasi: I like your style. Kukapa meistä sanoisi: pidän tyylistänne/tyylistäsi? Lisäongelmana on sinuttelu vai teitittely – lähteekö Emily mukaan pelleilyyn? Suomalainen idiomi päästää siitä pälkähästä ja tuo tilanteen samalla lähemmäksi, koettavammaksi: tyylissä ei ole valittamista.

"Upouusi, vasta viikon vanha", mies sanoi, "mutta perusteellisesti koeajettu." Brand new a week ago – uusi viikko sitten –
olisiko tämä suomea? Minusta ei, etenkään kun englanninkielinen ilmaus on täysin normaali tapa sanoa, että auto on viikon vanha. Perusteellisesti koeajettu lienee vitsikäs tapa kertoa, että kilometrejä on ehtinyt kertyä, autolla on ajettu ja paljon, ja kaikeksi onneksi vitsaileva sävy säilyy käännöksessäkin.

Vuoden -32 Chevrolet coupe. Auton merkki ja malli on ongelmaton, mutta sitten tuleekin tenkkapoo. I like a classic car, don’t you? Taas tuo iänikuinen I like. Puhekielessä sanottaisiin tykkään, mutta kirjoitettuna se hyppii silmille. Valitsen kiertotien. Sitten classic. Kyseessä on, kuten juuri todettiin, uusi auto, suorastaan seuraavan vuoden malli. En löytänyt ilmaisulle classic car muuta merkitystä kuin antiikkiauto. Pilaileeko Lindstrom, voidaanko sanaa sittenkin käyttää merkityksessä 'muodoiltaan perinteinen', 'arvonsa säilyttävä', vai onko kirjailija erehtynyt? Keskimmäinen vaihtoehto tuntuu uskottavimmalta. Kun jätän auto-sanan pois, lauseen merkitys jättää tulkinnan mahdollisuuksia. Koska ollaan 30-luvulla, päätin antaa keskustelulle ajan patinaa vanhalla muodolla klassillinen.

Ja lopuksi peräkaneetti don't you? – sen jätän pois. Englanninkielisessä keskustelussa heitellään vähän väliä lauseen loppuun retorisia kysymyksiä, joiden tuomaa pientä lisäarvoa ei usein saa tarpeeksi painottomasti mukaan suomennokseen.  Klassillinen on aina klassillinen.

Monella muullakin tavalla pätkän voi varmasti suomentaa. Minä päädyin tähän.

Missä Lindstrom viipyi? Hän käveli jalkakäytävän reunaan ja katsoi oikealle. Äkkiä mies tarttui häntä käsivarresta. Moottori kävi, mies oli ajanut melkein viereen.

"Madam", hän sanoi, "vaununne odottavat."

"Ei vähä mitään, Lindstrom. Tyylissä ei ole valittamista."

"Upouusi, vasta viikon vanha", mies sanoi, "mutta perusteellisesti koeajettu. Vuoden -32 Chevrolet coupe. Klassillinen on aina klassillinen."

Palaa otsikoihin | 14 puheenvuoroa

3.12.2013 23.14
Nimetön
Mielenkiintoista lukea, mitä kääntäjän päässä liikkuu valintoja tehdessään. Ja pakko oli lukea tekstiäsi samalla makustellen, mitä sitä itse olisi valinnut. Minusta olisi ollut luontevaa kääntää "My goodness, Lindstrom" muotoon "Hyvänen aika, Lindstrom" ja "classic car" muotoon "klassikkoauto".
3.12.2013 23.25
Lorien
Ei vähä mitään
Muuten hieno käännös, mutta sanonta "ei vähä mitään" on ainakin minulle hyvin outo eikä sitä ole helppo ymmärtää edes asiayhteydestä.
4.12.2013 1.09
Matti
alkuperäiskieli
Mielenkiintoista pohdiskelua. Ei kumma, että joskus kirjaa on tylsä lukea sen takia, että kääntäjä on käyttänyt epäonnistuneita ilmaisuja. Joskus alkuperäiskieli, esim. ranska kuultaa selvästi läpi - se voi olla virkistävääkin, mutta enimmäkseen on kyllä lukemista häiritsevää.
4.12.2013 9.51
Nillittäjä
Hyvänen aika
En oikein ymmärtänyt taiteilijaprofessori Juvan ratkaisua "Ei vähä mitään". Se ei minulle, itäsuomalaisen kieliperinteen vesalle, auennut lainkaan samansisältöisenä kuin melkoisen tavallinen ja jopa banaali "My goodness". Jouduin ensinnäkin kyselemään tuttavapiiristä lausuman merkityssisältöä, ja kun se minulle selitettiin, olen yhä sitä mieltä, että ratkaisu on huono. Onko tämä "My goodness" jotenkin henkilön toistuva lausuma ja siksikö sille pitää hakea joku omituinen, huonosti ymmärrettävä vastine? Vai onko vain kyse siitä, että taiteilijan on saatava tekstinsä soimaan omalla tavallaan, viis siitä mitä kirjailija on tarkoittanut?
4.12.2013 14.45
Tarja Roinila
Kiinnostava juttu, kiitos!

Tämäkin itäsuomalainen oudoksuu "ei vähä mitään"iä, se ei sano mulle mitään.

Ja itse varmaan korjaisin Lindstromin Lindströmiksi, ellei henkilö sitten oikeasti käytä o:llista muotoa ulkomaille muutettuaan (tai nimi ole muuttunut jo edellisen sukupolven aikana tms.)
4.12.2013 15.08
Timo
z
Oivallinen käännös. Minullekin "ei vähä mitään" on vieras sanonta, mutta olen iloinen, että Kersti Juva valitsi sen, sillä on aina ilo oppia uutta. Parhaista käännösteoksista oppii äidinkielestään uutta yhtä lailla kuin mistä tahansa kääntämättömästä.
4.12.2013 16.23
Jaakko P
Eikö sinustakin?
Minua jäi häiritsemään kysymyksen pois jättäminen. Kysymyslauseessa on eri subjekti, joten se ei ole vain puolihuolimaton "vai mitä?" vaan minun korvaani painokkaampi "eikö sinustakin?" Itse olisin ehkä pois jättämisen sijaan pehmentänyt kysymystä sulauttamalla sen päälauseeseen: "Eikös klassillinen ole aina klassillinen?"
7.12.2013 19.14
L
Kun minä käytän ilmausta "ei vähä mitään", aloitan aina sanalla "no". "No ei vähä mitään!"

Alkutekstissä luki "I do like your style", siis painokkaasti "do like". Saman vaikutuksen aikaansaamiseksi sanoisin varmasti, että tyylissäsi ei tosiaankaan ole valittamista!
9.12.2013 17.33
Mobilisti
klassillinen?
Käännöksessä tuo klassillinen näyttää aika oudolta.

Chevroletia pidettiin jenkeissä 20-30-luvuilla halpana automerkkinä, se luettiin Fordin ja Plymouthin ohella kolmanneksi "low priced three"-merkiksi.

Jos yrittäisi sijoittaa itsensä vuoden 31 Chicagoon, Chevrolet Coupe 32 vaikuttaisi yhtä kiinnostavalta kuin nykyään Toyotan tai Nissanin ensi vuoden malli. Eli sitä ei autoja tuntematon erottaisi mitenkään muista tavallisista autoista. Tuo malli -32 on hyvin samaa suorakanttista koppimallia kuin kaikki muutkin sitten T-Fordin jälkeen, ja vielä arkisemmasta päästä. Virtaviivaisemmat ja näyttävämmät mallit tulivat kaikilta valmistajilta markkinoille 30-luvun puolivälissä.

Joten tulkitsen alkutekstin siten, että Lindstrom on vähän nolo siitä että hän tarjoaa kyytiä arkipäiväisellä autolla, ja sanavalinnoillaan yrittää pelastaa tilanteen kohteliaalla käytöksellä. Loppulauseen merkitys on mielestäni suunnilleen: Pidän perinteisistä automalleista.

Ja ladyn kommentti tyylistä ei viittaisi autoon, vaan Lindstromin käytökseen.
10.12.2013 12.55
Kersti Juva
kiitos kommenteista
Kiitän kaikista asiallisista kommenteista. On mielenkiintoista kuulla, että tutuksi luulemani sanonta olikin itäsuomalaisille aivan vieras.
Mobilistille sanoisin että vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen uusien autojen myynti USA:ssa romahti ja että kyseessä on roadster, urheilullillinen kaksipaikkainen ajoneuvo -- olen edelleen taipuvainen uskomaan, että Emily ihastelee nimenomaan autoa.
10.12.2013 13.57
Blogin pitäjä erehtyy nyt kyllä automalleissa. 30-luvun coupe on tavallisista tavallisin umpikorinen malli. Roadster taas on urheilullinen avomalli, jolla voisi tehdäkin vaikutuksen chicagolaiseen journalistinaiseen. Mutta siitä mallistahan ei tässä ollut kyse.

Huomio laman vaikutuksesta on kyllä hyvä. Tietty arvo laman jälkeen on varmaan ollut sillä, että ylipäätään on omistanut uuden auton. Mutta kun toimittajat nyt tarvitsevat työssään autoa ja heidän täytyy myös tunnistaa autojen hinnat että yleensä pystyvät arvioimaan tapaamiensa ihmisten sosiaalista asemaa, on minun vaikea uskoa että suurkaupunkilaistoimittaja olisi ihastunut vuoden -32 chevy coupeen. Tuo auto kun on arkinen työväline.

Suomentaja tuntuu olevan varma asiastaan, ja arvohan se on sekin.
10.12.2013 15.54
Kersti Juva
roadster
Suomentaja ei ole suinkaan varma asiastaan, Kirjalija kutsuu autoa roadsteriksi.
11.12.2013 17.01
Mobilisti
selvä!
No niin, jos coupea ja roadsteria on pidetty synonyymeinä jo alkutekstissä, eipä sitä sitten parane lähteä mestaroimaan.

Oli sitten vaikka virhe, kirjailijan oma sanavalinta kuitenkin.
11.12.2013 17.03
Mauno
Syypää
Ehkä se on kirjailija itse joka ei ymmärrä mitään autoista.