Luovaa kirjoittamista koko elämä

Katri Rauanjoki. Kuva kotialbumista.

Taon tätä tekstiä junassa pohjoisesta etelään, kohti Helsinkiä. Määränpääni on vuosittainen luovan kirjoittamisen ylistys, Suomen suurimmat kirjamessut. Äidinkielenopettajana ja kirjailijana matkaan sinne kuin muinaisen sanonnan pöljä poika joulumaahan – posket hehkuen ja innosta väristen.

Suuret kaupalliset tapahtumat eivät ole tavallisesti minun mieleeni, mutta tässä tapauksessa olen valmis tekemään poikkeuksen. Onhan kyseessä hyvä asia ilman minkäänlaisia lainausmerkkejä. 

Jo se tosiasia, että Messukeskus täyttyy neljäksi päiväksi tuhansista kirjanjanoisista ihmisistä, on kolmen hurraa-huudon paikka. Olkoonkin kevyttä ja kaupallista, menestyjiin keskittyvää ja Etelä-Suomi-keskeistä. Ainakin kyse on kirjoista ja kirjoittamisesta.

Kirjanjanoisia ihmisiä Helsingissä lokakuussa 2022. Kuva: Vesa Heikkinen.

Uusia ihmisiä aallokkoiselle alalle

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina olleet intohimojani. Toisin tuntuu olevan yhä useamman nuoren kohdalla. Ne joukot, jotka lukevat viihtyäkseen, ovat vuosi vuodelta vähentyneet. 

Toisaalta nämä harvinaiset helmet ovat yhä innokkaampia kirjoittamaan ja jopa julkaisemaan tekstejään. Nuorten aikuisten romaanien ja novellien genre tuntuu kukoistavan, kiitos fiksujen kustannuspäätösten. Menestys näyttää houkuttelevan uusia ihmisiä kirjoittamisen aallokkoiselle alalle.

Myös koulu yrittää virittää luovan kirjoittamisen ilosanomaa: uusimmassa lukion opetussuunnitelmassa asia on nostettu pöydälle kuin se kuuluisa kissa. Kauanko katti siinä viihtyy, riippuu opettajan aikataulupaineista ja oppimateriaalien tekijöiden viitseliäisyydestä.

Saattaa olla, että kaunokirjoittamisen tekemiseen tutustuminen konkretisoituu muutamalla tunnilla tehtyyn harjoitukseen. Tai parhaimmillaan – no, ehkä joku oppii käyttämään muitakin verbejä kuin tykätä ja omata.

Kirjoittaminen ohjaa oikeaan suuntaan

Jos minulta kysyttäisiin, luovaa kirjoittamista opetettaisiin huomattavasti enemmän. Ei vain sen takia, että sitä on verrattoman hauskaa opettaa. Kirjoittaminen ohjaa ihmistainta juuri oikeaan suuntaan. 

Luovan prosessin hahmottaminen, sen epävarmuuden ja avoimen itsetutkiskelun kestäminen, on tärkeä osa aikuiseksi kasvamista. Omien vahvuuksien hahmottaminen, ennakkoluuloista irti päästäminen, leikkiminen, merkityksien etsiminen ja persoonallisen ilmaisutavan kehittäminen – mikä voisi olla tärkeämpää ja enemmän uuden opetussuunnitelman mukaista?

Vaaditaanhan abiturientilta, tuolta kulkijalta 19-vuotiaalta, laajaa yleissivistystä, kokonaisuuksien hahmottamista, kielen hallintaa ja persoonallista ilmaisua. Valmiiksi annetusta teemasta täytyy paineen alla kirjoittaa kuudessa tunnissa 6 000 merkkiä ilman välilyöntejä. Aihe tulee näppärästi rajata itse, ja apuna täytyy käyttää vähintään kahta pohjatekstiä. Niiden avulla opiskelijan pitäisi kirjoittaa kiva ja persoonallinen teksti. Sopii kokeilla.

Jokaisen omaa ajattelua

Tärkein syy, miksi luovaa kirjoittamista pitäisi koulussa ja maailmassa opettaa lisää, on kuitenkin se, että luova kirjoittaminen on jokaisen omaa ajattelua. Jos onnistumme ohjaamaan opiskelijaa oikein hyvin, hän voi oppia ilmaisemaan itseään vivahteikkaasti. 

Opiskelija ehkä oppii myös, että hän osaa ja pystyy. Eikä kaikki ole niin kovin vakavaa. Lukion luovan kirjoittamisen kurssien ja harjoitteiden tarkoituksena ei ole täyttää Messukeskusta mestareilla. Tavoite on paljon korkeammalla: itseään kirjoittamalla ilmaisevissa ihmisissä.

CC BY 4.0

Luova kirjoittaminen on hyvä itseilmaisun keino. Kuva: Väinö Kannisto, Helsingin kaupunginmuseo.

KATRI RAUANJOKI

Kirjoittaja työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana Pateniemen lukiossa.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele