Sanavarasto on nuoren työkalupakki elämää varten

Jari Hiltunen. Kuva: Petri Lähteenmäki.

Viime vuonna julkaistiin tutkimus suomalaisnuorten sanavarastojen määrästä ja kehityksestä, joihin lukeminen vaikuttaa merkittävästi. Toisen asteen opiskelijalla, joka lukee säännöllisesti kirjoja ja muita ammattikirjoittajien tekstejä, saattaa olla 17-vuotiaana jopa 70 000 sanan sanavarasto. Se on noin puolet kaikista kirjakielen sanoista. Jos taas vastaavaa lukuharrastusta ei löydy, nuoren sanavarasto saattaa jäädä viiteentoistatuhanteen eli kymmenesosaan kaikista sanoista.

Olen itse toiminut teknisen ammattikoulun äidinkielen opettajana 16 lukuvuotta. Kaikilla opettamillani ammattialoilla ammattisanasto on yksi keskeisimmistä perusasioista, jotka opetellaan opintojen alkuvaiheessa. Koska suomen kielessä on varsin vähän sanoja teknisen alan todellisiin mahtikieliin (erityisesti englantiin) nähden, useimmat teoreettiset ja käytännölliset ammattisanat on lainattu englannista joko sitaattilainoina tai erikoislainoina. Ammatillisten sivistyssanojen opettelu passiiviseen sanavarastoon kuuluu Suomessa amis-opiskelijan arkeen, halusi hän sitä tai ei. 

Humanisti varmistaa, että suomen kieli pysyy mukana

Sanastoasian merkitys sähkö- ja metallialan opiskelijan kannalta selvisi minulle havainnollisesti syksyllä 2015, kun olin kaksi viikkoa ammattikoulunopettajille tarkoitetulla työelämäjaksolla ulvilalaisessa Cimcorp-robottitehtaassa. Kyseessä oli Opetushallituksen ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittama työelämäprojekti, jolla ammattikoulunopettajien ammatillista osaamista yritettiin päivittää nykyiselle tasolle. Jakso antoi opettajalle valmiuksia nähdä ja oppia, millaisiin työtehtäviin ammatillisen koulutuksen opiskelijat esimerkiksi nuorisoasteelta aikanaan valmistuvat. Tätä kokemusta vasten voitiin täsmentää opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Olen ollut työelämäjaksolla kahdesti aikaisemminkin.

Cimcorp on alkujaan suomalainen metalli- ja automaatioalan yritys, joka on nykyisin japanilaisessa omistuksessa. Tuotteista yli 90 % menee vientiin ulkomaille. Ulkomaalaisen omistajan ja ulkomaalaisten asiakkaiden vuoksi englanti on niin tärkeä työkieli, että sen merkitystä alleviivataan työhönotossa jopa suoritustyöhön palkattaville sähköasentajille ja metallityöntekijöille.

Työelämäjakson alussa istuin varsin paljon erilaisissa palavereissa kuunteluoppilaana. Palaverit liittyivät lähinnä ulkomailla tehtäviin robottiasennuksiin ja robottien rakentamiseen. Keskityin havainnoimaan palaverikäytänteitä ja ihmisten osallistumista niihin. Pakostakin lingvisti tekee havaintoja myös robottituotannon toimihenkilöiden kielenkäytöstä ja sanastosta.

Vaikka palaverit käytiin suomeksi ja kaikki palavereihin osallistuneet olivat äidinkieleltään suomenkielisiä, englanti tuppasi väkisin suomen seuraksi monessa puheenvuorossa. Jos kaukomailla suoritettavaa asennusta kuvaava projektipäällikkö käytti samassa lauseessa sanoja emssi, looppi, toleranssi ja saitti ja lisäsi loppuun vielä muutamia lukuja ja mittayksiköitä, humanistitaustainen kuuntelija oli ihmeissään.

Pääsin tekemään päivittäin myös omaa ammattiani vastaavia töitä. Järjestin muun muassa toimihenkilöille aikuiskoulutuskurssin sähköpostin kirjoittamisesta. Tein lisäksi kielenkorjaukset Cimcorpin uusiin nettisivuihin, joiden tekstit olivat lähinnä toimihenkilöiden suomennoksia yrityksen englanninkielisistä sivuista, sekä yritysesittelyyn tarkoitettuihin PowerPoint-dioihin, jotka oli nekin suomennettu nopeaan tahtiin englanninkielisistä teksteistä.

Sanastoa opetettava myös ammatillisen opetuksen tunneilla

Sanavarasto on nuoren suomalaisen työkalupakki, joka kantaa häntä läpi työelämän ja arjen haasteiden. Jotta nuori pärjäisi esimerkiksi teknisen alan töissä, ammatillisen koulutuksen pitäisi tarjota hänelle kunnon pohja myös sanavaraston kehittämiselle. Tämä tarkoittaisi käytännössä alakohtaisen sanaston opetusta niin äidinkielen kuin ammatillisen opetuksen tunneilla.

Kun sekä äidinkielen että ammatillisen opetuksen määrää on kuitenkin viime vuosina tuntuvasti leikattu ammattikouluissa, leikkaukset näkyvät jopa sanastoasiassa: nuoret eivät lähtiessään työssäoppimiseen ole vielä oivaltaneet niitä ammattitermejä, joita heidän oletetaan jo osaavan. Jopa Opetushallitus saattaa tällöin heittää pallon nuorelle itselleen: mene ja kysy itse, niin opit.

16 vuotta teknisessä ammattikoulussa on kuitenkin näyttänyt minulle, kuinka vaikeaa nuoren on usein kysyä, kun ei oikeasti tiedä. Mieluummin jätetään asia selvittämättä, jos ei ole aivan pakko selvittää. Näin vaikeammat sanat jäävät monelle epäselviksi, kun merkitykset eivät saa kunnon hahmoa.

Matka ammattilaiseksi

Sanat ovat työkaluja siihen keskusteluun, joita nuori käy myöhemmin töissään päivittäin erilaisten toimijoiden kanssa. Kerran sähköalan opettaja ihmetteli minulle sitä, kun hän opettaessaan ykkösluokkalaisia työsalissa pyysi opiskelijaa tuomaan ruuvimeisselin, eikä opiskelija tiennyt, mistä välineestä opettaja puhuu.

Tapaus kuvastaa matkaa, joka juuri yläasteen päättäneeltä nuorelta on vielä tekemättä, ennen kuin hän voi tuntea olevansa todellinen ammattilainen. Hänen on opittava tuntemaan niin työvälineet, materiaalit, työtavat ja sosiaalinen vuorovaikutus. Näissä kaikissa uuden oppiminen perustuu asiaan liittyvien sanojen ja käsitteiden ymmärtämiseen ja haltuunottoon, joissa 16-vuotiaat ovat epäreilusti erilaisia.

Ammattisanojen opiskelulle on näin jatkuva sosiaalinen tilaus, joka ei hätkähdä valtion talouskurimuksesta. Sanavaraston merkitys ei vähene edes eläkkeellä: minkä nuorena on hyvin oppinut, sen vanhanakin muistaa. Eläkeläisen muisti tulee itse asiassa vetreämmäksi kirjojen ja ristikoiden äärellä. Jälkimmäisissä hyvä sanavarasto voi osoittautua jopa palkitsemisen arvoiseksi.

JARI OLAVI HILTUNEN
Kirjoittaja toimii äidinkielen lehtorina Länsirannikon Koulutus Oy WinNovan Porin tekniikan yksikössä.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele