Äikät-palstalla äidinkielenopettajat kirjoittavat kielestä koulun näkökulmasta. Mitä kielestä puhutaan nyt?
15.11.2016 9.37
”Miks meillä on äikkää?”
Välillä koulussa mietitään, mihin kaikkeen äikkää tarvitaan.
Katariina Knuutinen
Ei ole sellaista yläkoulun luokkaa, josta ei jossain vaiheessa kajahtaisi ilmoille tämä kysymys. Joskus kysymyksen kuulee jo heti elokuun alkumetreillä, välillä sitä oikein odottelee vielä kevätpuolella. ”Nonni”, ajattelen kysymyksen kuultuani, ”tulihan se sieltä”, ja jään odottamaan tutuksi tullutta jatkoa.
”Viimeistään tokaluokan keväällä kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa! Miksi äikkää opiskellaan vielä sen jälkeen?”
Vau! Taas halutaan tietää, minkä tähden jotain tehdään ja mihin tekemisellä tähdätään! Mahtavaa! Mielekkään olemassaolon kannalta aivan oleellinen kysymys!
Sitten vähän mietitään, missä kaikkialla ja mihin kaikkeen äikkää tarvitaan. Leikitellään ajatuksella, jospa se äikkä tosiaan jäisi pois lukujärjestyksestä tokaluokan jälkeen. Hahmotellaan, mitä äikän tilalla olisi ja mitä ehkä saattaisi käydä, jos sitä äikkää ei ihmisen kiusana ynnä riesana olisi. Pohdiskellaan, miten äikkä näkyy erilaisissa töissä ja opiskelemisessa, elämässä ylipäänsä.
Peruskoulun yleissivistävyyden mainitsen ani harvoin. Sillä kun on vähän sama vaikutus teinilaumalle kuin jos sanoisi, että te nyt vaan opiskelette näitä juttuja, koska joku muu on päättänyt niin enkä kyllä itsekään aina tiedä, mikä järki ja tolkku kaikessa on.
Silloin tällöin läväyttelen esille biologian kokeita, historian esseen tehtävänantoja ja kemian projektityön ohjeita, joita on luettu niin ja näin. On jätetty vastaamatta johonkin kysymykseen eikä huomattu, mitä piti tehdä. Yllättävää kyllä se hissan maikkakin on saattanut ärsyyntyä, kun esseitä on kynäilty vailla kalpeaakaan kappalejaotusta. Bilsan maikka on ihmetellyt, onko erään tehtävän tehtävänantoa luettu ollenkaan. Kemian ope on varmasti varoitellut tekstivarkauksista, mutta niin vain saanut luettavakseen kasan internetin syövereistä imaistuja ihmeitä, joita viitseliäimmät ovat yrittäneet naamioida omiksi projekteikseen.
”Jos nämä asiat eivät ole äikkää, niin mikä sitten on? Näyttääkö silmä, ettei äikkää tarvitse enää opiskella?” haastan.
”Miten sulla VOI OLLA meiän muitten aineittein juttuja?” oppilaat vaikeroivat, ”sähän olet äikän ope!”
Kasvoillani käy häijy hymy. Oho, äikän ope puhuu muiden opejen kanssa ja on kuin onkin niin, että äikän asiat eivät jää pölyttymään äikän luokkaan, kun luokan ovi sulkeutuu oppitunnin jälkeen. Ihan aikuisten oikeesti äikkä on ihan oleellinen juttu melkein minkä vain homman tekemisessä.
”Ja niitä pilkkuja……niitä tarvitaan melkein aina, kun kirjoitetaan. Miksi niitä ei sitten ole viisaasti viljelty näissä koevastauksissa?” mulkoilen ympärilleni koenivaska kädessäni yläilmaa viuhtoen.
”Sä et VOI OLLA tosissas! Ei tää ollu mikään pilkkukoe vaan se oli esseevastaus!”
”Ei ollut pilkkukoe ei, se koe on ollut jo. Monta kertaa. Mutta kun niitä pilkkuja on tarkoitus KÄYTTÄÄ. Melkein AINA kun kirjoittaa. Eikä riitä, että niitä lämpimästi ajattelee, ne pitää aivan oikeasti piirtää näkyviin. Pilkkuja riittää kyllä, eivät ne käyttämällä sukupuuttoon kuole.”
Kynnenaluset mopoöljyssä pikkuruisen pilkun paikka maailmankaikkeudessa tuntunee todella mitättömältä. Kovin tarkkaa on välillä äikkä, toisinaan pilkuntarkkaa. Ja sitten ovat vielä nämä muiden oppiaineiden näkökulmat, jotka ihailtavan tiukasti ovat päänuppeihin tarttuneet:
”Kuluu kynä, vähenee lyijy”, takarivistä sanaillaan.
”Pitää ajatella vähän luonnonvarojakin”, toinen säestää.
”Käden väsymistä kanssa”, kuorolainen jatkaa.
”Ihan luovasti lohkaistu”, ilahdun, ”aivan
somasti omalla rakkaalla äidinkielellänne pilkkutuska sanoiksi aseteltu!”
KATARIINA KNUUTINEN, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Järvenpään Yhteiskoulu
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa | Keskustele
16.11.2016 11.44
JM
Mitä sattuu, mitä tapahtuu - miten käy?
Kohdasta "mitä ehkä saattaisi käydä" tulee mieleen aprikoida, joko "mitä käy" -rakenne on hyvää yleiskieltä. Ainakin oma kielikorvani sanoaa, että kyseessä on edelleen vastaava särähdys kuin suursuosion saavuttanut "pystyy mennä".
16.11.2016 14.48
äikätön vm. 45
Miks meillä on äikkää?
Äikkä on minulle tuntematon ja ruma sana. Mitä äikkä on? Mistä sanoista se on lyhennys tai muunnos? Miten ja koska syntynyt? Kuka, milloin ja miksi keksinyt? Miksi aineopettaja puhuu äikästä? Vielä vuonna 1969, kun lähdin Suomesta, oli kouluissa äidinkielnopetusta.
16.11.2016 16.39
Vaskilohi
Mitä käy norsun
Kyllä minulle ainakin syttyy punainen valo myös. Minusta ei ainakaan ole hyväksyttävää yleiskieltä sanoa vaikkapa ”käy hyvä” tai ”käy yllättävä tapahtuma”, joten ei voi myöskään kysyä että ”mitä käy”.
17.11.2016 15.16
Tiia P.
Kirjoituksen sisältö vaikuttaa tyyliin
Luulen, että blogikirjoituksessa on tahallaan käytetty äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineesta puhekielistä äikkä-nimitystä, onhan tämä koko bloginkin nimi (Äikät). Peruskoulun yläluokkiin liittyvissä asioissa puhekielinen ja rennompi ilmaisutapa tuntuu osuvalta.
17.11.2016 16.50
STR
Siis miksi?
Onko kirjoituksen vastaus kysymykseen ”Miksi me opiskellaan äikkää?” se, että äikkä auttaa vastaamaan paremmin muiden aineiden kokeissa?
”Emme opiskele elämää, vaan koulua varten.” (Seneca, Kirjeitä, 106:12).
”Emme opiskele elämää, vaan koulua varten.” (Seneca, Kirjeitä, 106:12).
18.11.2016 14.59
Terho
Monessa tarvitaan!
....vai onko se se, että äikän taitoja tarvitaan todella monessa jutussa, esim. muiden oppiaineiden opiskelemisessa ja vaikkapa keskustellessa....siihenhän tuo loppu vähän viittaisi....? Ja onhan siellä tuo "elämässä ylipäänsä"....
18.11.2016 16.17
Tiia P.
Lukutaitoa kehiin!
Ehkäpä teksti ei pyrikään VASTAAMAAN, vaan KUVAILEE tilannetta, jossa mainittu kysymys usein nousee esille :) Elämässä ylipäänsä....
23.11.2016 11.44
STR
Vastauksia kaivataan edelleen
Ehkä kirjoitus ei pyrikään vastaamaan kysymykseen, mutta siitä saa sen käsityksen, että siihen tarvittaisiin vastauksia. Löytyykö niitä?
”Kaikessa” ja ”elämässä” ovat vähän turhan abstrakteja. Niillähän voitaisiin perustella mitä vain.
Pitäisi myös erottaa äidinkielen tarpeellisuus ja äidinkielen opettamisen t. opiskelun tarpeellisuus. Kysymys on siitä, miksi pitää opettaa sellaista, minkä kaikki ovat oppineet jo varhaislapsuudessaan.
Osittainhan kyse onkin äidinkielestä pois oppimisesta: ei saa kirjoittaa eikä aina sanoakaan niin kuin on lapsena oppinut puhumaan ja yhä puhuu kotioloissa. Miksi?
”Kaikessa” ja ”elämässä” ovat vähän turhan abstrakteja. Niillähän voitaisiin perustella mitä vain.
Pitäisi myös erottaa äidinkielen tarpeellisuus ja äidinkielen opettamisen t. opiskelun tarpeellisuus. Kysymys on siitä, miksi pitää opettaa sellaista, minkä kaikki ovat oppineet jo varhaislapsuudessaan.
Osittainhan kyse onkin äidinkielestä pois oppimisesta: ei saa kirjoittaa eikä aina sanoakaan niin kuin on lapsena oppinut puhumaan ja yhä puhuu kotioloissa. Miksi?
5.12.2016 12.15
Samuli ja Jack
Kehittyminen
Joskus itsekin mietin, miksi meillä on äidinkieltä vielä lukiossakin. Kaikki osaamme jo lukea ja kirjoittaa jo ala-asteella, kuten blogissa kerrotaankin. Erilaisten tekstien kirjoittaminen on tärkeää varsinkin lukiossa, koska esseitä kirjoitetaan koko ajan. Lähes kaikissa oppiaineissa tarvitaan hyvää kirjoitustaitoa varsinkin koetilanteissa. Äidinkielen opiskelu vahvistaa kirjoitustaitoa, jotka tulevat hyödylliseksi myöhemmin elämässä ja opinnoissa. Esimerkiksi yliopistossa tai muodostaessasi ansioluetteloa.
5.12.2016 12.18
Eve, Camilla, Jasmin
Äidinkieli on tarpeellista
Mielestämme äidinkieli on hyvä pohja muille oppiaineille. Lukiossa esseiden kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa, kun taitaa kieliopin. Äidinkielen taidoilla henkilö osaa kirjoittaa tekstiä, jota muidenkin on helpompi ymmärtää. Esimerkiksi kieliopillisesti väärin kirjoitettu teksti voi olla raskasta luettavaa. Jotkin asiat äidinkielessä voivat olla turhauttavia opiskella, mutta laaja osaaminen auttaa pärjäämään elämässä.