Kuka opettaa ja mitä?

”Liian harva tietää, mitä koulussa oikeasti tehdään”, sanoo Jaakko Sarmola.

Eri tahot vaativat yhä useammin, mitä kaikkea koulussa pitäisi tehdä. Pitäisi esimerkiksi opettaa pöytätapoja (omana oppiaineenaan). Pitäisi opettaa rahankäyttöä. Ja elämäntaitoja.

Liian harva tietää, mitä koulussa oikeasti tehdään. Kuuluuko ajan henkeen, että yhteiskunnassa kuvitellaan olevan ongelmia, joihin halutaan helppoja ratkaisuja? Eli annetaan ne jonkun muun (lue: koulun) tehtäväksi.

Yleistävää puhetta koulun vastuusta

”Koulun pitäisi” -puheilla väistetään vastuu asioista, joiden hoitaminen kuuluu muille vastuullisille aikuisille. Esimerkiksi vanhemmille tai poliitikoille.

Vaatimuksiin siitä, mitä koulun pitäisi tehdä, kuuluu vankka yleistäminen. Joku havaitsee asian, joka hänen mielestään on väärin. Sitten hän ajattelee, että sama asia on kaikkien muidenkin mielestä väärin. Ja koska koulu on saavuttanut asemansa, on koulun vastuuttaminen helppo ratkaisu.

Asioista pitäisi oppia puhumaan oikeilla nimillä. Eli kun halutaan, että koulu tekee jotakin, niin oikeasti sen tekevät opettajat.

Ymmärrän kyllä, että opettajia ja kouluja kohtaan on odotuksia. Niin kauan kun pysytään kohtuudessa, on kaikki hyvin. Ja niin kauan kun opettajat saavat keskittyä opetussuunnitelman mukaisen opetuksen antamiseen, on kaikki hyvin.

Toisaalta koulujen ja opettajien tulisi keskustella siitä, mikä tehtävä kenellekin kuuluu. Tuntuu siltä, että varsinkin aineenopettajat näkevät todellisuuden oman oppiaineensa kautta. Tuntuu siltä, että oman aineen tunteminen riittää, ja sillä hyvä. Tällä ilmiöllä on valitettavat haittansa, ja haluan esittää kaksi haastetta.

Tutustutaan muihin oppiaineisiin

Ensin haastan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat tutustumaan yhden muun oppiaineen niihin sisältöihin, joita omat oppilaat opiskelevat. Haastan muiden aineiden opettajat tutustumaan vastaavasti äikän sisältöihin. Näin ymmärrämme toisiamme paremmin – ja pystymme tukemaan muita opettajia heidän työssään.

Erityisen huolestunut olen siitä, että aiemmin hyväksytty käsitys kaikista opettajista äidinkielen opettajina on alkanut unohtua. Tuntuu siltä, että kielenkäytön opettaminen on jätetty äidinkielen opettajien yksinoikeudeksi.

Ei pitäisi olla niin, että esimerkiksi matematiikan opettaja omassa työssään käyttää kieltä juuri niin kuin haluaa. Ei pitäisi olla niin, että esimerkiksi englannin opettaja antaa mallin kielenkäytöstä, josta äikän tunneilla erityisesti pyritään oppimaan pois.

Vai herääkö huoli vasta sitten, jos äidinkielen opettaja oman opetuksensa yhteydessä suhtautuu matematiikkaan tai englantiin yhtä suurpiirteisesti? Kuinka pian joku huolestuu, jos äidinkielen opettaja käyttää matematiikan tai vieraan kielen käsitteitä miten huvittaa?

Kunnioitetaan toistemme työtä

Toinen haasteeni onkin tässä: Haastan jokaisen opettajan pitämään huolen siitä, että kunnioitamme toistemme tekemää työtä. Jokaisen kannattaa arvostaa kollegoiden työtä niin paljon, että ei omalla toiminnallaan tee vahingossa tyhjäksi muiden työtä.

Jokainen opettaja on edelleen myös kaikkien aineiden opettaja.

JAAKKO SARMOLA

Kirjoittaja työskentelee apulaisrehtorina ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana Napapiirin peruskoulussa Rovaniemellä. Hän on myös Äidinkielen opettajain liiton varapuheenjohtaja. Blogin ajatukset ovat hänen omiaan.

CC BY 4.0

Koululainen hyppää ilmaan Herttoniemenrannan ala-asteen koululla Helsingissä huhtikuussa 2020. Kuva: Eweis Yehia. Helsingin kaupunginmuseo.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele