Kalanmaksaöljyn nielemistä ja jääkiekkopelien tarkastelua

Järvenpään Yhteiskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Katariina Knuutinen.

Me aikuiset lähestymme usein lukemista huolen kautta: Jos ei lue, syrjäytyy yhteiskunnasta, opiskelusta ja elämästä. Mielikuvituksen kehittyminen jää puolitiehen, sanavarasto köykäiseksi ja tunnetaidot perustasolle.

Lukemisen hyödyt ja ilot ovat moninaiset. Samalla lukemisesta on kuitenkin tullut jonkinlainen pakollinen suoritus. Lukuklaani-projektin tilaisuudessa kevättalvella kirjailija Magdalena Hai vertasi lukemaan houkuttelemista osuvasti kalanmaksaöljyn ottamiseen: vanhempi tietää, että pahaltahan kalanmaksaöljy lapsesta maistuu, mutta koska tietää kalanmaksaöljyn olevan lapselle hyväksi, edellyttää sen säännöllistä ottamista.

Erilaisia lukutaitoja

Äidinkielen opettajien liiton talvipäivillä tammikuussa kuuntelin kiinnostuneena Tukholman yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Outi Ojan ajatuksia lukutaidosta. Hän eritteli erilaisiksi lukutaidoiksi muun muassa visuaalisen ja televisuaalisen sekä tietokone-, teknologia-, moni- ja medialukutaidon.

Ojan mukaan teinien ja keski-ikäisten tekstimaailmojen kuilu on nykyään syvempi kuin koskaan: eri ikäiset lukevat erilaisia tekstejä eikä ole enää olemassa yhtenäiskulttuuria, jonka varaan rakentaa lukemisen opetusta. Millaisesta lukemisen tavasta ja mistä lukutaidosta on kyse, kun puhutaan vähentyneestä lukemisesta ja heikentyneestä lukutaidosta? Kaunokirjallisuuden lukemisen tiedetään ainakin vähenneen; onko niin käynyt kaikille muillekin lukemisen tavoille?

Pari kuukautta talvipäivien jälkeen oppikirjatilaisuudessa esiintyi kulttuurin monitoimija Aleksis Salusjärvi. Lukeminen on Salusjärven mukaan kyky tehdä havaintoja esimerkiksi ympäristöstä; hyvä lukutaito on taito tehdä useita samanaikaisia havaintoja. Tästä ajatuksesta katsoen jääkiekon katsominenkin on lukemista; kirjainten, sanojen ja lauseiden sijaan luetaan kuvioita, tilanteita ja rakennelmia.

Kun puhutaan lukemisen vähenemisestä, tarkoitetaan yleensä ainakin kaunokirjallisuuden lukemisen vähenemistä. Onko kaikki lukeminen vähentynyt? Onko lukemisen väheneminen signaali muustakin: analysoidaan ja ajatellaan ylipäänsä vähemmän?

Kirjavinkkausta ja lukemisen malleja

Salusjärven mukaan nuorille ei ole onnistuttu riittävissä määrin selvittämään, miksi ja millainen lukutaito on tärkeää. Lukeminen voi olla ja monelle onkin ihanaa, mutta turhan monelle lapselle ja nuorelle se on pakkopullaa. Kaikilla ei ole lukemiseen motivaatiota. Varmaa on, että lukeminen kuuluu kouluun. Koulu on tylsää. Lukeminen on siis tylsää. Jotta lukeminen lisääntyisi, tämä tylsyyden ja pakon muuri pitäisi jotenkin pystyä murtamaan. Lukemisesta pitäisi saada selvemmin mielekästä ja lukemisen taidon harjaannuttamisesta motivoivaa. Näihin talkoisiin tarvitaan monenlaisia toimijoita.

Vertaiselta tuleva lukusuositus toimii usein. Tähän mainiona foorumina toimii muun muassa Lukufiilis-verkkosivusto. Internet tarjonnee muitakin mahdollisuuksia. Nuortenkirjallisuutta laajasti tuntevia kirjavinkkareita soisi toimivan yhteistyössä yläkoulujen ja kirjastojen kanssa paljon nykyistä enemmän. Toimiva, riittävän laaja ja ajanmukainen koulukirjasto on avainasemassa.

Voivottelu lukemisen vähenemisestä ja lukutaidon heikkenemisestä eivät lukemista tai ainakaan lukemisen intoa lisänne. Lukemista ja lukutaitoa kaikessa moninaisuudessaan voisi pitää vielä näkyvämmin esillä yhteiskunnassa.

Järvenpään Yhteiskoulu

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele