Uutta ja vanhaa kieliopillisesta vaihtelusta

Kielitoimiston kielioppiopas vastaa kieliopillista vaihtelua koskeviin kysymyksiin. Kirjan toimittajat Riitta Korhonen ja Sari Maamies valaisevat oppaan olemusta kolumnissaan.

Mitä suomen kielen muoto- tai rakennekysymystä mietit viimeksi? Oletko joskus lyönyt vetoa, että kaverin käyttämä muoto on väärä? Juustopala vai juustonpala? Rumpaleja vai rumpaleita? Jossa vai missä? Se joka vai hän joka? Hypoteeseja vai hypoteesejä? Sitä mukaa kun vai kuin? Sää on sateinen vai sateista? Isoin ryhmä täällä on vai ovat lapset?

Kielitoimiston puhelinneuvonnassa vastataan päivittäin tällaisiin kieliopillista vaihtelua koskeviin kysymyksiin. Usein kysymysten muoto on tyyppiä kumpi vaihtoehdoista on oikein? Moni on yllättynyt kuullessaan, että myös yleiskielessä on vaihtoehtoisia muotoja ja rakenteita, joista voi itse valita tarkoituksiinsa sopivan. Osa vaihtoehtoisista muodoista on samanmerkityksisiä (kuten monikon muodot rumpaleja ja rumpaleita), osassa on pieniä merkityseroja,  ja joskus toinen vaihtoehdoista voi olla mm. tyylisyistä tarkoitukseen toista sopivampi.

Kysymyksiä ja vastauksia

Usein esitetyt kieliopillista vaihtelua koskevat kysymykset vastauksineen on nyt koottu kirjaksi, joka sai nimekseen Kielitoimiston kielioppiopas. Siinä käsitellään monentyyppisiä muoto- ja rakennekysymyksiä ja pyritään selittämään vaihtelun taustoja. Pääosin kirjassa käsitellään yleiskielen piirteitä, mutta mukana tarkastelussa on myös yleiskielen ja puhekielten raja-alue. Tyyleistäkin puhutaan: kuvauksessa korostuu neutraali asiatyyli, mutta sijansa saa lisäksi rennompi asiatyyli, jossa kirjoittajan persoona tulee näkyviin (kirjan sisällysluettelo ks. pdf).

Kielitoimiston kielioppioppaassa ei käsitellä oikeinkirjoituskysymyksiä, kuten välimerkkejä, alkukirjaimen kokoa tai sanojen yhteen ja erilleen kirjoittamista. Niille on oma oppaansa, Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas.

Miksi kysytään?

Kieliopillisia vaihtelukysymyksiä mietitään monesta syystä. Ensinnäkin koulun äidinkielen opetuksessa ei ole aikaa puhua kaikesta kielen vaihtelusta. Näin mm. monikon taivutusmuotojen kirjoa ei kouluaikoina ehkä edes mainita, ja myöhemmin sitten jokin itselle vieras muoto (kuten teattereitten ja rumpaleja) saattaa tuntua jopa väärältä. (Nekin kyllä ovat yleiskielen mukaisia vaihtoehtojen teattereiden ~ teatterien ja rumpaleita tapaan.)

Toisaalta koulun opit ovat saattaneet jäädä mielikuviin tiukempina kuin on opetettu. Joissakin asioissa on tietenkin ollut tarpeen korostaa oikein–väärin-ehdottomuutta, ja niistä puhumisen sävy on saattanut synnyttää yleistävän mielikuvan yleiskielestä, jossa ei olisi vaihtelevia muotoja.

Erilaisia vaihtelutapauksia

Valtaosa kirjassa käsitellyistä piirteistä on yleiskielen sisäistä neutraalia vaihtelua. Tällaisia ovat mm. taivutustyyppien muotovaihtelut:

palvelujen ~ palveluiden ~ palveluitten, numeroja ~ numeroita
klinikoita ~ klinikkoja, yksiköihin ~ yksikköihin
väsyneisiin ~ väsyneihin
hypoteeseja ~ hypoteesejä

Myös yhdyssanan alkuosan muoto askarruttaa joskus kokeneintakin kirjoittajaa: nominatiivi (juustopala) vai genetiivi (juustonpala)? Kirjassa pyritään kuvaamaan kummankin muototyypin omat ja yhteiset käyttöalueet, esim. hiekkaranta, mäkihyppy ja äidinkieli, linnunlaulu mutta  juustopala ~ juustonpala, alueluovutus ~ alueenluovutus.

Hyvin tavallisia ovat myös yksikkö- ja monikkomuotoja koskevat kysymykset. Joissakin tapauksissa käy yleiskielessä vain monikko, joissakin yksikkö, mutta toisinaan molemmat. Tosin tällöin niiden välillä voi olla pieni merkitysero. Esimerkiksi:

Allergiat ovat yleinen ongelma. (vain monikko)
Nuoriso saapui paikalle ajoissa. (vain yksikkö)

Leipomo on Marian- ja Rauhankadun kulmassa ~ Marian- ja Rauhankatujen kulmassa.
Suurin osallistujaryhmä on ~ ovat alle 15-vuotiaat.

Leijonat voittivat turnauksen. (monikko: korostaa yksilöitä)
Leijonat voitti turnauksen. (yksikkö: korostaa joukkuetta kokonaisuutena)

Lisäksi oppaassa esitellään vaihtelutapauksia, joita koskeva normi on luonteeltaan väljä. Monia ilmiöitä ei nimittäin voi kuvata tyhjentävästi, minkä vuoksi niitä ei voi normittaakaan tiukasti. Normikin voi olla siis rajoiltaan häilyvä ja soveltamisohje lähinnä suuntaa-antava, kuten mm. seuraavissa esimerkeissä. Tällaisissa tapauksissa opas pyrkii tarjoamaan vihjeitä valinnan tekemiseen.

Asuin ennen Tampereella, jossa ~ missä oli tilaa hengittää.
Tilaa meiltä nyt ohjelma, jonka mukana tulee ~ tulevat päivitetyt ohjeet.
Sain kirjasta hyvän syyn unohtaa kuntoilu ~ kuntoilun.

Oppaassa puhutaan myös yleiskielen rajatapauksista. Tällainen on esimerkiksi alkaa tekemään -rakenne verrattuna alkaa tehdä -tyyppiin. Rajatapaus kuuluu siis yleiskieleen, mutta se jakaa kielenkäyttäjien mielipiteitä: kaikkien mielestä kyseinen piirre ei (vielä) sovi neutraaliin asiatyyliin. Tästä muodon värittyneisyydestä on hyvä olla tietoinen. Vaihtelua salliva väljempi käyttösääntö lisää ajan myötä vaihtelun määrää, ja lisääntynyt vaihtelu taas aiheuttaa sen, että tällä hetkellä mielipiteitä jakava muoto neutraalistuu ja vaihtoehdot tulevat tasavertaisiksi.

Ei laajoja normiuudennoksia

Kielitoimiston kielioppioppaassa esitetään joitakin normiuudennoksia. Valtaosin ne ovat vanhentuneen normin väljennystä: yhden ”oikean” muodon rinnalle on hyväksytty toinen muoto, joka on osoittautunut käytössä tavalliseksi ja merkitykseltään sopivaksi. Tällaisia vaihtelutapauksia ovat mm. seuraavat:

opiskella yliopistossa ~ yliopistolla
tyytyväinen asiaan ~ asiasta
kokea hyväksi ~ hyvänä
onnea uudeksi vuodeksi ~ uudelle vuodelle
ei kauan ~ ei kauaa
riippuen ~ johtuen ~ johdosta

Osa uudistetun normin mukaisista muodoista on yleiskielen rajatapauksia, jollaisten kaikki kielenkäyttäjät eivät soisi kuuluvan yleiskieleen. Tällaisia ovat mm. vaihteluparien rakastaa laulamista ~ laulaa, tiedottaa asiasta ihmisille ~ tiedottaa ihmisiä asiasta, myös ~ myöskin jälkimmäiset vaihtoehdot. Oppaan normiuudennokset on koottu luetteloksi (ks. pdf).

Oppaassa ei esitetä laajoja rakennekokonaisuuksia koskevia normiuudennoksia. Esimerkiksi kaksoispassiivista (esim. ollaan suunniteltu, ei olla suunniteltu) esitetään entinen, yksinkertaista passiivia suosiva ohje (vaikka usein kuulee ennustettavan, että kaksoispassiivi kohta hyväksytään yleiskieleen). Verbien taivutusjärjestelmä on laaja kokonaisuus, joka on otettava huomioon normiuudistuksen vaikutuksia arvioitaessa. Uudistuksen seurauksia ei siten voi ennakoida ilman perusteellisia selvityksiä. Oppaassa kuitenkin todetaan, että joissakin kielteisissä menneen ajan ilmauksissa kaksoispassiivin käyttö voi olla selvyyssyistä perusteltua.  

Kaikesta ei tarvitse pitää

Vaihtelu kuuluu kaikkiin kielimuotoihin, niin puhekieliin kuin yleiskieleenkin. Silti myös tiukkoja normeja tarvitaan, jos halutaan, että kielenkäyttäjillä on tiettyjä tilanteita varten yhteinen kielimuoto, jota kirjoitettaessa, luettaessa ja kuunneltaessa huomio kiinnittyy ensisijaisesti asiaan eikä muotoon.

Tulevaisuudessa kieltä käytetään yhä uusilla tavoilla ja kielimuodot sekoittuvat entisestään. Ajan myötä monia nykyisiä yleiskielen normeja voidaan siksi joutua arvioimaan uudelleen.

Vaikka vaihtelua on paljon, kaikista muodoista ei tarvitse pitää eikä kaikkia tarvitse itse käyttää. Vaihtelevista muodoista on kuitenkin hyvä olla tietoa, jotta toisten kielenkäyttäjien valintoja voisi ymmärtää. Se, mikä itsestä tuntuu ehkä oudolta tai virheelliseltä, voi olla käypää yleiskieltä. Oikein–väärin-vastakkainasettelun sijaan voikin usein keskustella tilanteeseen sopivuudesta tai makuasioista.

Kielitoimiston kielioppiopas

Oppaan sisällysluettelo

Oppaan normiuudennokset

RIITTA KORHONEN JA SARI MAAMIES

Kielitoimiston kielioppioppaan toimittajat

Kirjan muita kirjoittajia ovat Riitta Eronen, Elina Heikkilä, Salli Kankaanpää, Raija Moilanen, Aino Piehl, Sari Vaula ja Annastiina Viertiö. Työryhmän keskusteluissa mukana oli myös Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros. Monia päätöksiä puitiin myös koko Kielitoimiston väen voimin.

Palaa otsikoihin