Vuonna 2020 vietettiin kielenhuollon juhlavuotta, sillä
Kielitoimiston perustamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Merkkivuotta
juhlistettiin muun muassa kolumnisarjalla, jonka Yle julkaisi sivuillaan. Tässä kolumnisarjassa Kotimaisten kielten keskuksen
kielenhuollon, nimistönhuollon ja sanaston asiantuntijat kertovat kieltä
koskevista näkemyksistään, kokemuksistaan ja oivalluksistaan.
Kielenhuollon juhlavuoden Yle-kolumnit
Kielenhuoltaja auttaa kirjoittajaa saamaan viestinsä perille.
Oletko koskaan haaveillut ihmevoimista? Että siirtyisit toiseen paikkaan ajatuksen voimalla? Aikamatkustaisit? Tai edes osaisit taikoa kadonneet avaimet esiin?
Kielenhuoltajana minulla on salainen supervoima – vaikka en oikeastaan haluaisi sitä. Se on nolo ja melko hyödytön taito, verrattavissa siihen, että kykenisi taikomaan ne kadonneet avaimet sammakoksi.
Ja mikä onkaan tuo voimani? Kyky tuottaa häpeää. Kun kerron tuntemattomalle tittelini, on reaktio aina se sama: ”Ai kauheeta, mää kirjoitan ihan hirveitä tekstejä! Enkä ole koskaan niitä pilkkuja oikein osannut… Nyt pitääkin varoa, mitä sanoo!” Sanat vaihtelevat, mutta ilmassa on ahdistusta, syyllisyyttä ja hermostunutta naurua.
Tuo maaginen sanapari ”Olen kielenhuoltaja” toimii nopeammin kuin hyvän haltijattaren taikasauva. Noh, ehkä sanoja pitäisikin verrata Lumikin omenaan tai Ruususen värttinään: sanaparilla pannaan aikuinen ihminen henkisesti polvilleen. Ja tämän jälkeen kuluukin tovi, kun punnerran tuon onnettoman taas jaloilleen. Kerron, että varmasti hänen tekstinsä ovat oikein hyviä ja lohduttelen, etten se minäkään kaikkia yhdyssanasääntöjä ulkoa muista. Että ihan lepo vain. Ja hiljaa itsekseni manailen tätä sanojen mahtia.
Moni arastelee kielenhuoltoa ja kielenhuoltajia. Harvoin meitä kuitenkaan pidetään mahtavana Pahattarena, vaan ennemminkin niuhona ankeuttajana, joka kyttää toisten pilkkuvirheitä. Auh.
Jos saisin vaihtaa hyödyttömän taikavoimani toiseen, minulla olisi kolme toivetta valmiina:
”Ihanaa, tuolta saapuu se oivallinen henkilö, joka on kiinnostunut teksteistäni ja minusta kirjoittajana. Joka ymmärtää, että eri tekstilajeihin pätevät eri säännöt, ja perehtyy siihen, millaisissa oloissa ja rajoissa tekstejä teemme. Joka suhtautuu minuun arvostavasti ja haluaa tehdä yhteistyötä, ei päteä tai pompottaa. Tämä tekstiammattilainen haluaa auttaa minua ja työyhteisöäni. Ihminen, joka on aito ja erehtyväinen ja jonka kanssa saa olla eri mieltä. Kielenhuoltajan nutturaa ei kiristä – eikä kielenhuoltaja kiristä nutturaani!”
”Kielenhuolto on tarkoitettu meidän kaikkien iloksi, ei suinkaan ristiksi. Kielenhuollon yhtenä tarkoituksena on, että kirjoittaminen tulisi helpommaksi ja tekstit ymmärrettävämmiksi. Tekstien muokkaus auttaa koko kieliyhteisöä, sillä ymmärrettävät tekstit lisäävät demokratiaa. Laajasti katsottuna kielenhuolto tarttuu isoihin prosesseihin ja miettii, mihin kaikkeen tekstejä tarvitaan ja miten ne vaikuttavat. Yksittäisissä kielenhuoltotuokiossa voidaan parantaa tekstini juonenkuljetusta, sananvalintaa ja pilkkujakin, jos sitä haluan. Kielenhuolto on huolenpitoa!”
”Kieli elää ajassa, ja kielenkäyttö muuttuu maailman mukana. Myös sääntöjä päivitetään välillä. Kaikki uudistukset eivät minua lämmitä, mutta ymmärrän, että muutos kuuluu kielen elämään. Kielenpiirteitä ei kannata jakaa hyviin ja huonoihin tai oikeisiin ja vääriin, vaan ennemminkin katsoa, sopivatko ne tiettyyn kielenkäyttötilanteeseen. Kielellä vaikutamme, huomasimme tai emme. Itse asiassa koko elämämme on läpikotaisin kieltä.”
Toivelista on pitkä, myönnetään. Ihmevoiman kanssa on kuitenkin toistaiseksi tultava toimeen, sillä hyvä haltija ei ole vielä ehdottanut vaihtokauppaa. En silti halua pelotella aikuisia ihmisiä! Eipä siis ihme, että nykyisin esittelen itseni usein tekstivalmentajana. Vai pitäisikö ryhtyä tekstivelhoksi?
RIITTA HYVÄRINENKielitoimiston kouluttaja ja kielenhuoltaja
Kolumni julkaistiin alun perin Ylen Oppiminen-sivuilla 18. helmikuuta 2020 osana Kielen juhlaa 75 -juhlavuoden ohjelmaa.
