Kielenhuollon tavoitteet
PIRJO HIIDENMAA
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen 30-vuotisjuhla 3.3.2006
Puolitoista vuotta sitten ilmestyi Iso suomen kielioppi. Monet olivat hämmentyneitä: vaikka teos on liki kolmikiloinen ja se käsittelee suomen kieltä laajalti, siihen ei sisälly pilkkusääntöjä eikä ohjeita hylättävistä ja suositeltavista ilmauksista. Onko nyt pääteltävä, että mitä tahansa saa sanoa?
Juuri näin kielenhuollosta on tavattu puhua: saako sanoa? Saako sanoa ”alkaa tekemään”, ”saada aikaiseksi”? Kielenhuollon tehtäväksi on nähty lupien antaminen ja kieltäminen: määritetään kirjakieli ja annetaan ohjeet siitä, miten sitä käytetään, sekä luokitukset siitä, mitkä sanat ja rakenteet ovat virheellisiä.
Kielen olemukseen kuuluu vaihtelu, samoin rikkaaseen kulttuuriin kuuluu se, että kieltä voidaan käyttää usealla tavalla. Kielen käyttötavat ovat moninaiset sen mukaan, millainen tilanne on ja mitä aihepiiriä käsitellään. Tuttu puhetapa ”saako sanoa” ei kuitenkaan enää riitä, eikä se kaikin paikoin sovikaan nykyiseen kielimaisemaamme. Kaikkea kyllä sanotaan, mutta kaikki ei sovi kaikkialle. Julkisuudessa valitaan erilaisia ilmauksia kuin tuttavallisissa tilanteissa, ammattikielissä erilaisia kuin yleiskielisissä, asiakaspalvelussa erilaisia kuin sisäisissä istunnoissa. Lehdet, kirjat, verkkotekstit, puhutut ja kirjoitetut esitystavat tarvitsevat omia muotojaan.
Nykyisin on tarpeen kysyä yhä enemmän, voiko sanoa. Voiko tämän sanoa suomeksi, ruotsiksi, saameksi? Miten tämän voisi sanoa suomeksi? Miten tämän voisi esittää suomalaisella yleiskielellä? Ajankohtaista ja ajantasaista kielenhuoltoa on, että eri aloilta löytyy niitä, jotka innostuvat kehittämään vastineita curlingille, flow’lle, empowermentille, ubiikille jne.
Joudumme myös kysymään eri tilanteissa, kannattaako sanoa. Kannattaako tämä sanoa suomeksi vai englanniksi? Millä kielellä kannattaa kirjoittaa tai toimia? Kannattaako kirjoittaa kahdella tai useammalla kielellä? Kansainvälistyvässä maailmassa joudumme valitsemaan kielten välillä; valinnoilla voi olla useita perusteita. Jos emme käsittele valintoja tietoisesti ja suunnitellen, on vaarana, että ajaudumme helposti tilanteeseen, jossa suomen kielen käyttö käy huomaamatta kannattamattomaksi: ”kaikki” tuntuvat osaavan englantia, ja suomea tarvitaan enimmäkseen arjen käyttökieleksi.
Siksi kielenhuoltajina muistutamme, että EU-puheenjohtajamaan ministerien kannattaa puhua äidinkieltään ja käyttää tulkkia. Muistutamme myös, että tutkijoiden kannattaa kirjoittaa myös suomenkieliselle lukijakunnalle, ehkei omien ansiopisteidensä vuoksi vaan kielen monipuolisuuden ja tietoyhteiskunnan avoimuuden vuoksi. Yliopistojen puolestaan kannattaisi ottaa nämäkin suoritukset huomioon tuloslaskelmissaan.
Useita kieliä, monenlaista huoltoa
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa huolletaan useita kieltä: suomea, ruotsia, inarinsaamea ja pohjoissaamea, romania ja suomalaista viittomakieltä.
Kaikkien näiden kielten tilanteet ovat erilaiset. Puhujamäärät ovat erilaiset, yhteisöt ovat erilaiset, samoin mahdollisuus käyttää kieltä koulutuksessa ja tiedonhankinnassa. Kaikkien kielten huollossa on tavoitteena vahvistaa kielen asemaa ja puhujien mahdollisuutta käyttää omaa kieltään.
Kielenhuolto ei ole yksi yhtenäinen tehtävä. On tapana erottaa neljä toimintoa:
- kielen rakenteen huolto eli sanaston kehittäminen ja ilmaisuvarojen huolto,
- tekstien huolto eli tilanteen vaikutus kieleen ja ilmaisun onnistuneisuuteen,
- kielen omaksumisen huolto eli yhteiskunnassa vakiintuneet tavat siirtää kielitietoa uusille käyttäjille sekä
- kielen aseman huolto eli kielten valinnan suunnittelu.
Kielenhuolto on myös aikansa lapsi: eri asiat ovat tärkeitä sen mukaan, millainen maailma on. Nykyisin yhä suurempi osa suomalaisista on pitkälle koulutettu. Työt ja opinnot vaativat erityisiä ammattikieliä ja uutta sanastoa. Julkista kieltä on tavattoman monenlaista; on eri välineitä, eri rekistereitä ja erilaisia tavoitteita (lehdet, kirjat, verkot, puhutut välineet, tuttavallista ja lainsäädäntöä).
Kielenhuollon tavoitteet
Kielen kuvaus ja tallentaminen. Tarvitaan tutkimusta siitä, millä tavoin kieli elää ja toimii. Miksi esimerkiksi ulkopaikallissijat yleistyvät: olen yliopistolla, tavataan säätiöllä? Suomesta ja ruotsista on laajat kieliopit ja sanakirjat ja aineistot olemassa, saamesta ja romanista ja viittomakielestä näitä kootaan.
Kielen vakiinnuttaminen ja kehittäminen. Kun kirjakieltä kehitettiin, kielenohjailijat pyrkivät vakiinnuttamaan kielen muotoja: sanaan kehottaa ei tarvita i:tä, taivutusmuoto saada aikaiseksi on murteellinen jne.
Nykyisin kielen taivutusmuotoja ja lauserakenteita ohjaillaan maltillisesti. Eri muodoille voi tulla omia tehtäviä ilman kenenkään opastusta. Sen sijaan kielen oikeinkirjoitusta joudutaan vakiinnuttamaan edelleen. Nyt käydään keskustelua ns. kotoistuksesta, siitä, miten tietokoneet oppisivat kunnioittamaan paikallisiin kulttuureihin kuuluvia ilmauksia. Suomessa kello on 14, ei 2 pm, ei edes 2 ip. Ei ole mieltä pyrkiä yhtenäistämään tietotekniikan vuoksi kaikkia maailman merkintätapoja, pikemminkin kunnioittamaan sitä, että samaa asiaa voidaan ilmaista usealla tavalla ja siten kunnioittaa kulttuurien omaleimaisuutta.
Kehitetään myös sanastoa, uusia termejä sekä tieteen että kansainvälistyvän ruokakulttuurin ja harrastusmaailman tarpeisiin. Kansainvälistyminen näkyy myös nimistönhuollon tehtävissä: yritysten nimet hyödyntävät monia kieliä ja kulttuureita, mikä ei aina ole käyttäjille ongelmatonta, viestimet tuovat tietoisuuteemme yhä uusia paikkoja ja niiden nimiä.
Käyttäjien opastus. Kielenhuoltoon on aina liittynyt laaja käyttäjien opastus. Tunnetuin on Kielitoimiston puhelinneuvonta. Ruotsin kielellä tarjoamme palvelua myös sähköpostitse. Nykyisin myös tiedotuslehdet ja verkkosivut sekä sanakirjat ja oppaat palvelevat kirjoittajia. Pitkä perinne on sillä, että on tarjottu tietoa esimerkiksi hallinnon tekstin laadinnassa. Jatkuvasti etsitään keinoja, joilla viranomaisten tekstejä ja lainsäädännön kieltä voidaan uudistaa ja parantaa.
Innostus ja mahdollisuuksien luominen. Yhä enemmän kielenhuolto tarjoutuu yhteistyökumppaniksi, jonka tehtävänä on innostaa, kannustaa ja luoda mahdollisuuksia kielen käyttöön. Sanastotyö ja kielen ilmaisuvarojen kehittäminen ovat tällaisia. Tämä ei ole uutta: 1800-luvun lopulla pohdittiin samoja asioita, mutta konteksti oli toinen kuin nykyisin. Nykyisin suomen kieli on valmis sivistyskieli, mutta sitä on käytettävä sivistyskielenä, jotta se säilyttäisi käyttöalansa. Tarvitaan suomenkielistä tietokirjallisuutta ja myös tukea kirjoittajille, jotta uudet aihepiirit tulisivat eläviksi myös suomen kielellä. Kielen käyttö on parasta kielenhuoltoa, sillä kielet kehittyvät vain käyttäjien varassa.
Kielen merkityksen osoittaminen. Kielen ja kielten merkitys voidaan osoittaa monin tavoin. Kielioppi, esimerkiksi Iso suomen kielioppi, lisää ymmärrystämme kielestä ja sen käyttötavoista. Tämän lisäksi tarvitsemme tietoa tyyleistä, kirjoitusohjeista ja niiden sovelluksista. Kielenhuollon tavoitteena on luoda mahdollisuuksia kielenkäyttäjille, jotta he voivat käyttää kieltään sen omimmissa tehtävissä: luoda yhteyksiä, liittyä kulttuuriin ja uudistaa sitä.
Pirjo Hiidenmaa
Puhe Kotuksen 30-vuotisjuhlassa 3.3.2006 Valkoisessa Salissa Helsingissä