Elämä jos matka...

PIRKKO NUOLIJÄRVI
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen 30-vuotisjuhla 3.3.2006

Arvoisa opetusministeri! Arvoisat kutsuvieraat! Ärade gäster! Kallid eesti külalised! Hyvät työtoverit! Kära kolleger!

Runoilija Pentti Saaritsa kirjoittaa:

Elämä jos matka
niin taapäin katsomatta.
Jos portaat
niin kaksi rappusta kerrallaan.
(Saaritsa, Pentti 1991, Bagatelleja, opus 16)

Även om jag så gärna vill skynda och ta två trappor på en gång, är det bra att också stanna upp eller rentav titta tillbaka i tiden. Inte länge, utan bara ett kort ögonblick. Kun Kotus aloitti toimintansa 1976, suomen kielen tieteellinen seura Kotikielen Seura täytti silloin sata vuotta. Seuran tuolloinen puheenjohtaja Helsingin yliopiston suomen kielen professori Terho Itkonen lausui juhlan tervehdyssanoissaan Säätytalossa 14. maaliskuuta näin:

Aivan kuin Kotikielen Seuran merkkipäivän juhlistamiseksi tämä laitos [Nyky­suomen laitos] ja monet noista valtion tähän astikin tukemista laitoksista ja hankkeista yhtyivät kaksi viikkoa sitten valtion lakisääteiseksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseksi. Rankomaisenakin, vielä keskeneräisenä tämä tutkimus­keskus merkitsee tärkeää vaihetta tiellä niihin tavoitteisiin, jotka aina ovat olleet Kotikielen Seuralle läheisiä. Toivottavasti se vahvistaa yhteisten hankkeidemme yhteistä kaikua ja asettuu luontevasti sijoilleen työalalla, jossa tutkimus ja opetus tarvitsevat jatkuvasti toisiaan, samoin pohjatutkimus, siitä käytteensä saava varsi­nainen luova tutkimus ja tutkimuksen erilaiset sovellukset. (Virittäjä 80, 306.)

Tämän jälkeen Itkonen pohti suurten hankkeiden ja yksilön tutkimus­intressien suhdetta ja toivoi, että suuret hankkeet eivät olisi esteenä yksilön tutkimushalujen toteutumiselle. Itkosen pohdinnoissa näkyy sekä linkki alan historiaan että senhetkiseen tiedepoliittiseen ja alan sisäiseen tilanteeseen. 30 vuodessa moni asia on muuttunut, mutta vasta tieteenalamme historiankirjoitus voi antaa vähitellen vastauksia siihen, miten tutkimuskeskus on tehtävissään onnistunut. Arviointia pitää kuitenkin tehdä koko ajan. Mikä Kotus sitten nyt on olentojaan?

Kielentutkimuslaitoksen roolia voi tarkastella ainakin neljästä näkökulmasta:

1) instituutiona valtionhallinnon näkökulmasta,
2) tutkimusalan näkökulmasta,
3) tutkimuskohteen eli kielen ja sen elämän näkökulmasta sekä
4) yksilön, kielenkäyttäjän näkökulmasta.

Mainittu järjestys ei tietenkään ole tärkeysjärjestys, koska näitä asioita ei voi asettaa samalle jatkumolle.

Undervisningsminister Kalliomäki presenterade statens och särskilt under visningsministeriets syn på forskningscentralens verksamhet och aktiviteter. Bland statens forskningsinstitut är vi avvikande redan för innehållets skull.Därtill har forskningscentralen åtminstone hittills haft färre rena myndighetsuppgifter, om man inte räknar olika språkpolitiska aktiviteter eller språkvårdens verksamhet och utlåtanden som sådana.

Valtionhallinnon viileimmästä näkökulmasta Kotus on tulosyksikkö. Se on ohjailun kohde, jonka indi­kaattoreita yritetään saada ruotuun niin kuin muidenkin laitosten. Se on eräällä tavalla myös hankala ohjailun kohde, koska sen tehtävät ovat varsin monenlaisia ja sen tulokset eivät näyttäydy patentteina eivätkä tuotteina, joita voisi helposti muuttaa rahaksi. Kirjoja ja tutkimusartikkeleita voi tietysti pitää tuotteina, mutta niihin käytetty asiantuntijatyö ei koskaan ole liiketalou­del­li­sessa mielessä kannattavaa. Näiden tuotteiden kannattavuus piilee jossain muualla. 

Kielellisen tiedon levittäjänä ja aineistojen saamisen mahdollistajana Kotus vaikuttaa yhteiskuntaan yhdessä yliopistojen alan laitosten kanssa, mutta vaikutukset ovat pitkäaikaisia ja niitä on vaikea mitata. Tieteellisen työn tehokkuutta saa ja pitääkin arvioida siinä missä muutakin työtä. Siinä on kuitenkin otettava huomioon, millaista se on luonteeltaan. Tämän muista­minen on valtionhallinnonkin kannalta tarkoituksenmukaista. Kun pää­rahoittaja ymmärtää, mitä se on rahoittamassa, on helpompi käydä keskus­telua siitä, millaisia tuloksia odotetaan. Siten kaikkinainen vuorovaikutus on tärkeää. Kotuksen tehtävänä on kertoa, millaista tämä työ on luonteel­taan, että sen tehokkuuteen kuuluu yksi keskeinen ominaisuus: herkkyys ympäristölle. Jotta todellisia tuloksia voi syntyä, tutkijan mielen on oltava avoin, eikä ajattelu näy heti helposti mitattavina yksiköinä. Runoilija Saaritsa asettaa keveän otteen ja tehokkuuden suorastaan vastakkain:

Tehokas, siis perhosen vastakohta.

Kohotan maljani ja ehdotan
kolminkertaista eläköönhuutoa perhoselle.

(Saaritsa, Pentti 1991, Bagatelleja, opus 16)

Runoilijan vastakohtaa lieventääkseni: ollakseen tehokas tutkimusta teke­vällä täytyy olla perhosen ote, herkkyys seurata, mitä kieli on ja mitä sille tapahtuu. Mutta ollakseni rehellinen, on aika­moinen haaste kertoa valtiovarainministeriön controlle­rille, mitä on olla perhonen tässä maailmassa. Yhden asian voi kuitenkin sanoa ja se koskee muidenkin kuin Kotuksen tutkimusta: Kielentutkijan tehtävä on tutkia kieltä. Mitä enemmän meillä on siihen mahdollisuus ja mitä johdonmukaisempaa ja vähemmän turbulenttia on rahoittajan ohjeistus, sitä tehokkaampia ja tuottavampia voimme olla. Se mitä koko tiedeyhteisö hartaasti toivoo, on hetken työrauhaa uudistusvirtojen pyörteessä. Jos nimittäin tutkijassa oleva perhonen kuoletetaan, voimme sanoa hyvästit tuottavuudellekin.

Men det är självklart, att man måste problematisera vår tillvaro och ställa frågor till oss själva såväl som till våra högre institutioner. Vi måste fråga såsom hönsen gör i Lars Huldéns dikt:

Förr, när jag var ett litet barn,
en pojke,
satt jag ofta på farstutrappan om sommarmornarna
och lockade på hönsen:
Tipu, tipu, tipu!
Då kom de springande alla åtta,
och så kastade jag små
brödbitar åt dem.
Ibland hade jag inget bröd,
men lockade i alla fall.
Då såg de undrande ut:
Varför hade vi så bråttom?
Varför sprang vi?
Vad väntade vi oss?
Varför är vi här?

(Huldén, Lars 2005, Återkommen från Atlanta)

Toinen näkökulma on koko tutkimuskentän näkökulma. Kotus voi olla ja on muille tutkijoille kumppani, joskus hankkeiden koordinoijakin, toisinaan tutkimusryhmän jäsenten fyysinenkin sijoituspaikka. Kotus on osa tiivistä verkkoa, jonka eräät solmuvälit vievät maan rajojen ulkopuolelle muihin tutkimuslaitoksiin ja -ryhmiin, monet taas Suomen sisälle. Yhteistyön tekeminen on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista; Suomessa tutkimusyksiköt ja -ryhmät ovat pieniä ja tarvitsevat siksi toisiaan. Vaikka tiedeyhteisön jäsenten sanotaan koko ajan kilpailevan keskenään, asioita eteenpäin vievää kilpailua syntyy vain siten, että arvostamme toistemme työtä ja löydämme kullekin omat vastuualueet, joskus yhdessä, joskus erillään. Tilanteemme alalla on onnellinen, jos voimme kilpailla hyvistä tutkijoista ja kukin tarjota mahdollisuuksia työhön kielten hyväksi.

Enligt min uppfattning är det i framtiden ännu viktigare att samla olika krafter för att åstadkomma bättre forskning. Och detta ger oss mer än det tar av oss. Eller egentligen gör det båda som Gösta Ågren skriver i sin dikt Gemenskap:

Att ge och ta är delar
av samma handling. Den,
som tar, skänker sitt
tagande. Den, som ger,
får därmed av den andre
sitt eget givande. Att
ge och ta är samma
gåva.

(Ågren, Gösta 1989, Jär)

Komeimpia antamisen ja saamisen lahjoja on viime vuosina ollut Iso suomen kielioppi, joka toteutettiin Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen ja Kotuksen yhteistyönä, jota rahoitti myös Suomen Akatemia. Suurenmoinen hanke on ollut myös Suomi−viro-suursanakirjan laatiminen; sitä rahoitti Suomen opetusministeriö ja työ tehtiin pääosin Virossa Eesti Keele Instituutissa. Ma tahan tänada teid, kallid eesti kolleegid, teie suurepärase ja kutseoskusliku töö eest selle sõnaraamatu jaoks. Loodan et meie kaastöö jätkub õnnelike tähtede all ka tulevikus. [Haluan kiittää teitä, hyvät virolaiset kollegat, suurenmoisesta ja ammattitaitoisesta työstänne. Toivon, että yhteistyömme jatkuu onnellisissa merkeissä myös tulevaisuudessa.]

Yhteistyö on voimaa myös monessa muussa hankkeessa:

• nimistöntutkijoiden yhteistyö, muun muassa paikannimisanakirjan julkaisemiseen,

• suomen kirjakielen normien historian tutkijoiden yhteistyö,

• Kotuksen puhutun kielen hankkeilla on jatkuva ja mutkaton yhteistyö eri yliopistojen suomen kielen laitosten kanssa,

• tekstintutkijoiden työpajat ja seminaarit kokoavat tekstejä analysoivia yhteen ja yhteisiin julkaisuihin,

• kielenhuollon yhteistyö lehdistön ja sähköisten medioiden kanssa,

• itämerensuomalainen kartastotyö virolaisten ja karjalaisten tutkijoiden kanssa,

• tietoteknologinen yhteistyö Helsingin yliopiston laitosten kanssa on saanut ja saa varmasti tulevaisuudessa yhä enemmän sijaa,

• jatkuva tieteellisten kirjastojen yhteistyö ja yhteistyö muistiorganisaatioiden, kuten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska Litteratursällskapetin,

• kanssa aineistoyhteistyö on lisännyt aineistojen saatavuutta,

• saamelaiskielten yhteistyö vastaavien yliopistojen laitosten kanssa ja yli valtakunnan rajojen,

• romanikielen tutkijoiden ja Opetushallituksen romanikielen yksikön välinen yhteistyö,

• viittomakielen tutkimusyhteistyö ja Kotuksen pitkä ja tuottelias suhde Kuurojen Liiton kanssa

• ja niin edelleen.

Jag vill gärna också framhålla det samarbete som de svenskspråkiga i forskningscentralen har med kolleger i Finland och i hela Norden. Det gäller särskilt språkvård, språkteknologi och språkpolitik. Nära kontakter med statsrådets svenska språknämnd har varit och är givande. Och inte minst den svenska skolan och de svenska medierna i Finland står de svenska forskarnas hjärta nära. Den mest aktiva diskussionen kring språkpolitiken har ju förts i det svenska Finland efter att svenska språknämnden hade publicerat handlingsprogrammet Tänk om…
Haasteita riittää. Tutkimuksen kentällä tapahtuu paljon, mutta yhä enemmän on tarvetta monitieteisille hankkeille ja lähestymistavoille. Yhä enemmän pitäisi huolehtia myös siitä, että uudet tohtorit saisivat alalla koulutustaan vastaavaa työtä.  Valtioneuvoston kehyspäätös ei ole omiaan tukemaan nuorten tohtorien mahdollisuuksia sijoittua yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin niin hyvin kuin vielä aiemmin kuvittelimme. Siten tutkijanurapolitiikkaa todella kaivataan, jotta Suomen valtio ei olisi kuin se Lars Huldénin runon poika, joka toisinaan houkutteli kanoja leivän ääreen eikä leipää ollutkaan. Yksityisiä yrityksiä valtio ei saa ohjaksiinsa tässä suhteessa, mutta itsensä ja omat elimensä se voisi saada.

Kolmanneksi tutkimuslaitoksen toimintaa voi tarkastella itse kohteen, kielen näkökulmasta. Kotus on sitoutunut sekä kansalliskielten tutkimukseen ja huoltoon että perustuslaissa mainittuihin saamelaiskieliin, roma­niin ja viittomakieleen. Viime aikoina on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että kielipolitiikassa näillä kaikilla kielillä on paljon yhteistä, vaikka jokainen niistä onkin eri asemassa.

Kotuksen kielityötä luonnehtii näkemys kielestä vaihtelevana ilmiönä. Sitä tarkastellaan eri kielimuotoja koskevissa sanakirjoissa, kielenhuollossa ja erilaisia aineistoja käyttävissä tutkimushankkeissa. Tyypillisiä ovat sellaiset tutkimushankkeet ja sanakirjatyöt, jotka kertovat kirjoitetun ja puhutun kielen elämän tendensseistä pidemmällä ja lyhyemmällä aikavälillä. Kielentutkijalle kaikki kieliaineisto on arvokasta ja hyödyllistä; meitä kiinnostaa niin Itä-Helsingin nuorison kielellinen innovatiivisuus kuin Liperin tai Eurajoen omaleimainen kehitys. Kielentutkijaa kiinnostaa teksti kuin teksti.

Kotus on rajannut tutkimustehtäviään useastakin syystä. Yksi syy palautuu perustamisvaiheisiin tai oikeastaan jo sitä edeltäviin ratkaisuihin. Suuri osa Kotuksen työstä on sidottu laajoihin sanakirjahankkeisiin. Niin ikään virallinen kielenhuolto ja kieliaineistoja koskeva työ on koko maan kentässä paljolti Kotuksen vastuulla. Uusien hankkeiden perustamisella ja kielen tutkimisella ylipäätään on siis Kotuksessa erilaisia rajoituksia. Osa rajoituksista on nyky-Kotuksen valitsemia ja näitä valintoja tehdään kaiken aikaa, osan on historia valinnut meidän puolestamme.

De olika språken är inte i samma situation i vårt arbete. Till och med svenskans roll i forskningen är mindre än den egentligen borde vara. I detta avseende har vi mycket att göra. Den finlandssvenska språkgemenskapen har många intressanta tendenser som är värda att utforska. Det vi gör är alltid något, men något är inte mycket mera än ingenting. Här har vi hjälp av våra samarbetspartner som Nordica och andra institutioner, men vår egen roll i arbetet för minoritetsspråken borde vara större än den faktiskt är i dag.

Kielen parissa ja kielen hyväksi tehtävä työ on kielentutkijan yhteiskunnallista vaikuttamista. Kieli on ehtymätön lähde, joka ei tyhjene ikinä. Saaritsan sanoin:

Ei mikään ole helpompaa kuin sanat,

mikään ei vaikeampaa kuin merkitykset;
oi arkisten virkkeiden salakuopat
ja väärinkäsityksestä kumpuava nauru ja itku,
oi slangien synty, vapaus eksyttää,
tai pakko salata tai halu olla lakonisen hauska
ja joskus valtava tarve olla avomielinen.
Sitten sanotaan mitä sanotaan.

Kieli, salaisuuksien haltu.

(Saaritsa, Pentti 1999, Elävän mieli)

Tässä salaisuuksien haltuunotossa toivoisimme tulevina vuosina sekä profiloituvamme selvästi että olevamme monipuolisempia kuin tähän mennessä olemme voineet olla.

Ja viimein on jäljellä tärkein, se, mikä on tärkeää yksilölle: kielen rooli ihmisen elämässä ja ihmisen oikeus käyttää omaa kieltään. Tähän kietoutuu myös yhteiskunnan kielisuunnittelu ja se, miten ensikieli ja toiset kielet saavat olla rinnan yksilön elämässä. Kysymys on oikeudesta äidinkieleen, ja tästä oikeudesta huolehtiminen ei ole yksilön vaan yhteiskunnan vastuulla. Yksilö ratkaisee, mitä kieltä hän käyttää, mutta yhteiskunta tekee kieli- ja koulutuspoliittiset ratkaisut. Kotuksen rooli on olla eri lohkoilla aktiivisesti mukana tässä työssä. Jos voimme osaltamme tehdä tästä maasta kielellisesti tasa-arvoisempaa paikkaa, olemme täyttäneet yhden yhteiskunnan meille asettamista tehtävistä.

Kieli saatu syntymässä,
ei koskaan oma, ei toistenkaan;
se on käymässä meissä kuin me itse
olemme käymässä täällä, kaksi

lyhyttä lainaa.

(Saaritsa, Pentti 1999, Elävän mieli)

Suomessa ei ole timantteja eikä öljyä. Meidän timanttimme ja öljymme piilevät tässä runoilijan lyhyessä lainassa, siinä, että osaamme tulevaisuu­dessakin lukea, kirjoittaa ja laskea – siis sivistyksessä. Jokaisella ihmisellä on oikeus sekä käyttää kieltään että tietää siitä. Hiokaamme tätä tietämisen ja kielen tiedostamisen timanttia, ei vain sen takia, että yksi tutkimuskeskus Helsingissä ja kaikki kielentutkimus menestyisi ja kauan eläisi, vaan myös ja nimenomaan siksi, että tämä hiomistyö on ihmiselle tärkeää.

Hyvät juhlavieraat! Suoniemeltä on Suomen murteiden sanakirjassa seuraava esimerkki: ”Ei tyäihminen kerkiäj juhlisa juakseen.” Kiitos, että te kaikki työihmiset olette ehtineet tänään tänne ja olette meille olemassa! Kiitos teille, työtoverit, kaikesta työstänne! Toivotan kaikille luottamuksen lujuutta omiin kieliin. Kun pidämme huolta äidinkielistämme ja käytämme niitä monipuolisesti yhteiskunnan kaikilla aloilla, voimme viettää kielen juhlapäivää joka päivä!

Pirkko Nuolijärvi

Juhlapuhe Kotuksen 30-vuotisjuhlassa 3.3.2006 Valkoisessa Salissa Helsingissä