”Kieli muuttuu, vaikka sitä kuinka vastustaisi”

Roni Hermo tutkii Porin murretta ja innostuu kielellisestä vaihtelusta.

Roni Hermo. Omakuva.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Urheilukentällä. Vietin lapsuuteni kesät kiertäen eri urheilukenttiä ympäri Satakuntaa ja Pirkanmaata. Jossain kohtaa tajusin, että kilpakumppanit vaikkapa Eurajoelta, Kankaanpäästä ja Vammalasta puhuivat kaikki vähän eri tavalla kuin minä. Se oli jännittävää!

Kielentutkijaksi päädyin kuitenkin vähän sattumalta, vaikka edellytykset sille olivatkin varmasti aina olemassa. Minulta vain kesti sen tajuaminen vähän kauemmin.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Vaihtelu. Olen loputtoman innostunut siitä, miten monella eri tavalla jokin kielenpiirre voidaan esimerkiksi suomen murteissa ilmaista. Toisaalta myös yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien etsiminen eri kielten rakenteiden välillä on oikein mieluisaa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Tutkin ja opetan suomea, joten työpäiväni täyttyvät kieliasioilla: välillä murteentutkimusta, välillä Suomen kieltä ja kulttuuria. En minä kuitenkaan vapaallakaan kieliasioista eroon pääse. Aina sitä tulee vaikkapa ruotsin- tai englanninkielistä tv-sarjaa katsoessa tarkkailtua, miten mikäkin ilmaus on tekstityksessä käännetty tai mitä uusia idiomeja sattuu kuulemaan.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Tämänhetkinen kielimaiseman kirjavoituminen on vain hyvä asia. Parasta on kuulla kadulla sellaisia kieliä, joita ei heti edes tahdo tunnistaa. Porin kaltaisessa pikkukaupungissa sellaisia vain kuulee aivan liian harvoin. Onneksi sentään joskus kuulee edes jonkin ruotsinkielisen mainoksen kauppakeskuksessa.

Kieli muuttuu, vaikka sitä kuinka vastustaisi. Samalla kielikäsityksiemme olisi hyvä muuttua. Jos niin ei käy, aiheutamme itsellemme pahaa mieltä ihan turhaan.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Ainakin teen tutkimukseni kautta kovasti töitä sen eteen, että vähän laajempi joukko saisi nähdä, millä tavalla murteisiin ja murteenpuhujiin suhtaudutaan tai on aikojen saatossa suhtauduttu. Ehkä se sitten voi välillisesti myös muuttaa omaa suhtautumistamme kieleen ja kieliin.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Kielikeskustelua ei koskaan voi olla liikaa, on se sitten tärkeää poliittista keskustelua kansalliskielten käyttöalan kaventumisesta tai kahvipöytäkeskustelua siitä, miksi lounaissuomalaiset sanovat ketä eivätkä kuka. Heikoimmassa asemassa olevista kielistä saisi kuulua enemmänkin. Onneksi sekin on nykyään helpompaa kuin ennen.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Vaihtelu on sekä kauneinta että kauheinta. Mitä enemmän myönteisiä tai kielteisiä tunteita jokin kieli tai kielenpiirre herättää, sitä enemmän siitä voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Minuuttinovelli, olenhan lyhyt ja vähäsanainen.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Kyllä sen täytyisi varmaan olla jokin kotihyllyssäni oleva tosi pitkä kirja, jota en ole vielä saanut luettua. Ehkäpä Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia. Tosin sen kanssa kävisi varmaan niin, että ahmisin sen loppuun niin nopeasti kuin suinkin saadakseni tiiliskiven pois häiritsemästä. Sitten olisin ilman kirjaa ja joutuisin keskittymään luontoon ja ulkoilmaelämään.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

”Ei Porist pääs tappelemat ek Tampereelt friijaamat.” (porilainen sananlasku)

Roni Hermo tekee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa aiheenaan Porin murre kulttuuriperintönä. Lisäksi hän työskentelee Suomen kielen ja kulttuurin yliopisto-opettajan sijaisena samassa yliopistossa.

Palaa otsikoihin