”Sekä aurinkokunta että suomi voivat hyvin”

Murteet ja kielihistoria kiinnostivat Erkki Lyytikäistä armottomasti jo opiskeluaikana.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Eräissä herätysliikkeissä pitää muistaa ja osata kertoa uskoontulonsa tarkka hetki, mutta minä en tiedä kieliheräämiseni ajankohtaa. Ehkä kieli-ihmisyys on ollut minussa latenttina lapsesta pitäen.

Ainakin muistan ja kirjassanikin kerron eräitä muistumia lapsuudesta, joissa olen ikään kuin havahtunut kielen olemassaoloon ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen. Kun opiskeluaikana kerroin vanhoille ruotukavereilleni, että olen päätynyt opiskelemaan suomea, he pitivät sitä itsestään selvänä, se oli kuulemma ollut nähtävissä minussa koko varusmiespalveluksen ajan.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Kolme asiaa: kielen käyttö vaikuttamisen ja vallan välineenä, puhuttu kieli ja kielen historia. Historiatietoisuuteen heräsin opiskeluni alussa, ja se oli vähän noloakin, kielihistoria tutkimuskohteena ja valtavirtana alkoi olla jo ohitettu vaihe lingvistiikassa – syystäkin toki, olihan se Suomessa ollut hegemonia-asemassa sata vuotta. Mutta murteet ja sukukielet vain kiinnostivat armottomasti.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kieliasiat? Mitähän ne sisältävät? Kieli on tietysti läsnä koko ajan, sen varassahan me elämme.

Jos kieliasia merkitsee huomion kiinnittämistä kieleen, niin se on kyllä päivittäistä. Teen mielikuvaharjoittelua: ahaa, noinkin voi sanoa, mielenkiintoista; mitähän tuo tarkoittaa, tuosta voisi vaikka kirjoittaa. Yleensä se jää siihen, mutta joskus sitten jopa kirjoitan kieliasioista.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Kieli on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan, se on kielen sisäänrakennettu ominaisuus, en tiedä osaanko siitä mitään erityistä ajatella, se on luonnon laki. Jos kieli ei muuttuisi, pitäisi sitä tilannetta ajatella perin pohjin. Silloinhan kieli olisi niin sanotusti kuollut kieli.

Mutta joo, kielimaisema kirjavoituu monella lailla. Ensinnäkin kieliyhteisö on muuttunut entistä vapaamielisemmäksi, täällä suvaitaan monenlaista puhetta ja kirjoitusta. En nyt tarkoita lähinnä sisältöä vaan ilmiasua. Ja sitten meillä on nettikieli, todella kirjava maailma jossa kielen tielle ei heitellä minkäänlaisia verkkoja.

Lisäksi Suomessa puhutaan useampia kieliä kuin koskaan aikaisemmin. Näillä vierailla kielillä voisi ajatella olevan jonkinlaisia vaikutuksia myös suomeen, mutta se jää nähtäväksi. Niitten puhujayhteisöt ovat kuitenkin pieniä, kyllä ne tahtovat jäädä valtakielen jalkoihin.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Enpä juuri. Yhden ihmisen vaikuttamismahdollisuudet ovat häviävän pienet. Yritän silti.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Ne puheet ovat totta – kunhan valitaan vain kyllin pitkä odotusaika, vaikkapa 100 000 vuotta. Aurinkokuntammekin on kuoleva aurinkokunta, viimeistään vuonna 5 000 000 000 aaj. kaikki on ohi. Mutta tällä hetkellä sekä aurinkokunta että suomi voivat hyvin.

En näe mitään syytä suomen äkkikuolemalle, itse asiassa se kuuluu maailman elinvoimaisimpien kielten joukkoon. Sillä on laaja puhujapohja ja hyvään kuntoon hiottu kirjakieli. Uutta sanastoa virtaa sisään koko ajan. Huhut kielen pikaisesta kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta on hyvä kielenkäyttö, se miten kieli pystyy kantamaan kirkasta ajatusta tai syvää tunnetta. Kauheinta on kielen väärinkäyttö, kielen uhraaminen vihan ja propagandan alttarille.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Romaani. Perinteinen, kertova, pitkäjäykkinen, asiasta seuraavaan hyvässä järjestyksessä etenevä romaani.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Seitsemän veljestä.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Pitäkää kiinni kielestänne.

---

Erkki Lyytikäinen on tehnyt päivätyönsä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen amanuenssina, toimipaikkanaan Suomen kielen nauhoitearkisto Kotuksessa. Hän on toiminut kolumnistina sekä kriitikkona ja on myös yksi Suomen murrekirjan (2013) toimittajista. Viime syyskuussa ilmestyi hänen kirjansa Sanotaan tyyliin näin – kirjoituksia kielen ilmiöistä (Gaudeamus).

Toimittaja: Vesa Heikkinen
Kuva: Eevaliisa Lyytikäinen

Palaa otsikoihin