Ajankohtaista aineistoista
Ääniä vuosisadan takaa
Sukukielten vahalieriöäänitteitä digitaalisessa muodossa.
Suomen sukukieliä sisältävien vahalieriöäänitteiden tiedot on päivitetty ajan tasalle, ja äänitteitä voi nyt tilata tutkimuskäyttöön Suomen kielen nauhoitearkiston kautta. Nauhoitearkiston asiakasliittymässä äänitteitä voi hakea esimerkiksi kielen, kielenoppaan tietojen tai litteraatin saatavuuden mukaan.
Äänitteet on nauhoitettu pääosin 1900-luvun alussa. Niiden laatu vaihtelee, sillä osa vahalieriöistä oli ehtinyt päästä huonoon kuntoon ennen niiden digitoimista. Äänitteet sisältävät muun muassa muistelmia, arvoituksia, satuja ja laulua. Sen lisäksi, että äänitteet ovat itsessään arvokasta kulttuuriperintöä, niillä on tarjottavaa monelle eri tieteenalalle, kuten kielentutkimukselle, musiikintutkimukselle ja kansatieteelle.
Kirjallisuutta keruumatkoilta
Äänitteet eivät suinkaan olleet ainoaa materiaalia, jota tutkimusmatkoilta saatiin. Monesta matkasta voi lukea tutkijoiden itsensä kirjoittamia matkapäiväkirjoja, kirjeitä tai muistelmia.
Esimerkiksi Lauri Kettunen kertoo eloisasti ja terävästi matkoistaan ja elämänmenosta vierailemissaan kylissä. Kettunen matkusteli laajalti ja keräsi runsaasti aineistoa eri sukukielistä. Vastaanotto kylissä oli vaihtelevaa. Ruotsin metsäsuomalaisten joukosta Kettunen sai hyviä ystäviä, ja häntä pidettiin lähes perheenjäsenenä, mutta joissakin vatjalaiskylissä häntä epäiltiin antikristukseksi.
Myös A. O. Väisäsen muuan ersäläismummo uskoi olevan antikristus, sillä mies oli tuonut mukanaan kaksi konetta, joista toinen otti ihmisiltä äänet, toinen naamataulut. Väisänen tunnetaan varsinkin kansanmusiikin kerääjänä, ja vahalieriöille tallentui sekä ersäläisiä että mokšalaisia lauluja ja sävelmiä, jotka on sittemmin nuotinnettu ja sanastettu.
Kielen tallentamisen haasteita
Jo vuosisata sitten tutkijat panivat merkille sen, miten ahtaalle monet suomensukuiset kielet olivat joutuneet. Ihmiset eivät aina aluksi ymmärtäneet, etteivät tutkijat olleet tulleet pilkkaamaan heidän kieltään, vaan tallentamaan sitä. Toisaalta vieraan kiinnostus ja jännittävät äänityslaitteet saivat monen kielenkannat heltiämään.
Tuolloisen tutkimuksen hengen mukaisesti haluttiin tallentaa mahdollisimman ”aitoa” kieltä tai murretta, jossa vierasta vaikutusta olisi mahdollisimman vähän. Tämä tavoite ei ollut aina helppoa saavuttaa, kun tutkijoiden piti valita epäselvästi puhuvien vanhusten ja selkeäpuheisten nuorten välillä, joista edelliset todennäköisemmin osasivat kieltä sujuvasti. Vahalieriöäänitteillä kuullaankin monen ikäisiä ihmisiä.
