Olen ohjelmassa toisena haastateltavana. Toisena on Auli Mantila.
Minusta selvisimme kaikki kolme aika hyvin ilman diiba-daabaa. Mutta varmasti on niitäkin, jotka ovat toista mieltä?
Asiahan on tärkeä. Jos ja kun on niin, että erilaiset erikoiskielet valtaavat yleiskielen alaa, miten pystymme enää ymmärtämään toisiamme? Olemmeko koskaan pystyneetkään? Onko tarpeenkaan? Hm...
Noin kahden minuutin kohdalla luulin jo, että Eve Mantu pääsee asiaan. Mutta jostakin syystä oli pitänyt käyttää kaikkiaan viisi minuuttia melko kömpelöön parodian tapaiseen.
Sitten ruvettiin puhumaan allergiasta ja joku kuului höröttävän oman lausumansa hauskuudelle, joten suljin virtuaaliradioni.
25.1.2012 0.24
Urpu
"Jos haluatte lukea minua, teidän on opittava minun kulttuurini."
Tätä Mandelstamin lausahdustahan voitaisiin soveltaa myös jargonilla tärkeilijöihiin: Jargonisti ilmeisesti edellyttää, että jokainen kuulija osaa hänen erikoisalansa, sen pikkiriikkisen kulttuurin osajoukon, jonka parissa hän askaroi. Samalla hän kuitenkin tulee ottaneeksi sen riskin, että kukaan ei lue häntä.
Oma vika!
25.1.2012 11.00
Molla
Jargoniksi mollaamisesta
Aika usein kielenkäyttöä syytetään jargoniksi vain siksi, ettei sitä ymmärretä. "Jargon" tarkoittaa varsinaisesti ammattikieltä, ja luultavasti meistä jokainen tiukan paikan tullen toivoo, että meitä hoitava erikoislääkäri tai paikallista ydinvoimalaa hoitava insinööri puhuu jargonia kollegoidensa kanssa. Muuten ei näet asioita voida hoitaa. Säästä kyllä voi keskustella yleiskielellä.
Jargoniksi syyttely johtuu useinkin vain siitä, että kielenkäyttö on teennäistä, sekavaa, raskasta ja kiertelevää. Mikään näistä ei ole ominaista jargonille: jargon on luontevaa, täsmällistä, helppotajuista (niille, joiden sitä tarvitsee ymmärtää, nimittäin saman alan ihmisille) ja suoraa.
Muiden kielenkäytön moittimiseen pitäisi saada enemmän vivahteita - ja enemmän osuvuutta.
25.1.2012 15.00
Urpu
Mollalle
Aivan oikein, puhumme usein jargonista vaikka tarkoitamme kapulakieltä.
Jargonilla eli ammattikielellä on paikkansa ja ilman ammattitermejä erikoisalan osaajat eivä voisi ilmaista itseään täsmällisesti.
Ymmärrysongelma syntyy, jos asiantuntija ei maallikoille puhuessaan pysty ilmaisemaan ajatuksiaan myös yleiskielellä.
Kapulakieli on se todellinen vitsaus: puhutaan kansantajuisista normaaliin arkeen liittyvistä asioista mutta ilmaistaan ne mahdollisimman kummallisesti, tyyliin "meteorologinen olosuhde talviurheilutapahtumassa". Sehän on suomeksi hiihtokeli.
25.1.2012 21.08
Opska
Kiitos
Kiitos linkeistä! Oli kivaa kuunneltavaa. Saako linkkien kautta mainostettua kirjaa ostaa Kotuksesta suoraan? Mihin hintaan? Pitääkö olla käteistä?
26.1.2012 0.06
Molla
Jargonia ja kapulakieltä
Urpulle: "Kapulakieli" on varmaankin parempi mollaussana. Eri asia on, johtaako mollaaminen mihinkään.
Uskon, että kapulakielen siemenet kylvetään koulussa, jossa vaaditaan koululaisia kirjoittamaan hienommin kuin ajattelevat ja sepittämään keinotekoisesti tekstejä, joiden ainoa lukija on opettaja. Tästä syntyvää taipumusta sitten myöhemmin vahvistaa työelämän ilmapiiri monissa paikoissa, joissa ollaan sitä mieltä, että asiakkaille ei missään tapauksessa sovi kirjoittaa luontevasti.
Virke "Ymmärrysongelma syntyy, jos asiantuntija ei maallikoille puhuessaan pysty ilmaisemaan ajatuksiaan myös yleiskielellä" pitää tietysti paikkansa. Se on oikeastaan truismi (ymmärrysongelma syntyy, jos ei ymmärretä). Rivien välissä on ehkä tarkoitus sanoa, että kyseessä on asiantuntijan vika ja nimenomaan kielellinen vika.
Todellisuudessa ongelma on useimmiten siinä, että *asiat* ovat vaikeita. Tähän sisältyy muun muassa se, että useinkaan yleiskielessä ei vain ole sanoja niille monille termeille, joita olisi pakko käyttää asiasta puhuttaessa. Jos termi korvataan selittävällä ilmauksella, tulee helposti sivu tekstiä, ja sitähän ei sitten enää kukaan lue.
On lukemattomia asioita, joista ei *voi* kertoa yleiskielellä, eikä se ole kenenkään vika. Aivan kuten ei *voi* kertoa logaritmeista lapselle, joka vasta opettelee numeroita.
26.1.2012 9.42
Vesa Heikkinen
Opskalle: Tarkoitin kyllä viitata mainonnalla siihen, että blogimerkinnässäni mainostetaan Ylen kieltä käsittelevää radio-ohjelmaa ja yleläisen blogia sekä sitä, että niissä mainostetaan kotuslaista keskustelijaa, siis minua :)
Mainitun kirjan saatavuudesta minulla ei ole tietoa. Se ei ole Kotuksen julkaisu. Kyse on muutama vuosi sitten julkaistusta teoksesta, joten voi olla, että ei sitä enää kaikista kirjakaupoistakaan löydy. Hintaakaan en tiedä.
26.1.2012 10.37
Urpu
Kommunikaatiotruismi jargonista
Heippa Molla, tässäpä vielä toinen truismi: kommunikaatio on mahdotonta jos se ei ole mahdollista.
Jos asiantuntija ei löydä maallikon kanssa yhteistä puheenpartta, siis keinoja ilmaista ajatuksiaan selkokielellä, on turha alunperinkään esittää ajatuksiaan. Maallikolle kun erikoisalan termien takana oleva maailma ei aukea, olivatpa termit asiantuntijasta kuinka ilmaisuvoimaisia hyvänsä.
Toistan sen mitä ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin: jos edellytän, että kaikki ovat perehtyneet minun erikoisalaani ja suollan jargonia, oma on vikani kun kukaan ei ymmärrä minua.
Kielipakinat ovat käsikirjoituksia kielestä kertoviin pakinoihin, joita Kotuksen eli Kotimaisten kielten keskuksen tutkijat esittivät Ylen Radio 1:ssä vuosina 2006–2009. …
Sitten ruvettiin puhumaan allergiasta ja joku kuului höröttävän oman lausumansa hauskuudelle, joten suljin virtuaaliradioni.
Tätä Mandelstamin lausahdustahan voitaisiin soveltaa myös jargonilla tärkeilijöihiin: Jargonisti ilmeisesti edellyttää, että jokainen kuulija osaa hänen erikoisalansa, sen pikkiriikkisen kulttuurin osajoukon, jonka parissa hän askaroi. Samalla hän kuitenkin tulee ottaneeksi sen riskin, että kukaan ei lue häntä.
Oma vika!
Jargoniksi syyttely johtuu useinkin vain siitä, että kielenkäyttö on teennäistä, sekavaa, raskasta ja kiertelevää. Mikään näistä ei ole ominaista jargonille: jargon on luontevaa, täsmällistä, helppotajuista (niille, joiden sitä tarvitsee ymmärtää, nimittäin saman alan ihmisille) ja suoraa.
Muiden kielenkäytön moittimiseen pitäisi saada enemmän vivahteita - ja enemmän osuvuutta.
Jargonilla eli ammattikielellä on paikkansa ja ilman ammattitermejä erikoisalan osaajat eivä voisi ilmaista itseään täsmällisesti.
Ymmärrysongelma syntyy, jos asiantuntija ei maallikoille puhuessaan pysty ilmaisemaan ajatuksiaan myös yleiskielellä.
Kapulakieli on se todellinen vitsaus: puhutaan kansantajuisista normaaliin arkeen liittyvistä asioista mutta ilmaistaan ne mahdollisimman kummallisesti, tyyliin "meteorologinen olosuhde talviurheilutapahtumassa". Sehän on suomeksi hiihtokeli.
Uskon, että kapulakielen siemenet kylvetään koulussa, jossa vaaditaan koululaisia kirjoittamaan hienommin kuin ajattelevat ja sepittämään keinotekoisesti tekstejä, joiden ainoa lukija on opettaja. Tästä syntyvää taipumusta sitten myöhemmin vahvistaa työelämän ilmapiiri monissa paikoissa, joissa ollaan sitä mieltä, että asiakkaille ei missään tapauksessa sovi kirjoittaa luontevasti.
Virke "Ymmärrysongelma syntyy, jos asiantuntija ei maallikoille puhuessaan pysty ilmaisemaan ajatuksiaan myös yleiskielellä" pitää tietysti paikkansa. Se on oikeastaan truismi (ymmärrysongelma syntyy, jos ei ymmärretä). Rivien välissä on ehkä tarkoitus sanoa, että kyseessä on asiantuntijan vika ja nimenomaan kielellinen vika.
Todellisuudessa ongelma on useimmiten siinä, että *asiat* ovat vaikeita. Tähän sisältyy muun muassa se, että useinkaan yleiskielessä ei vain ole sanoja niille monille termeille, joita olisi pakko käyttää asiasta puhuttaessa. Jos termi korvataan selittävällä ilmauksella, tulee helposti sivu tekstiä, ja sitähän ei sitten enää kukaan lue.
On lukemattomia asioita, joista ei *voi* kertoa yleiskielellä, eikä se ole kenenkään vika. Aivan kuten ei *voi* kertoa logaritmeista lapselle, joka vasta opettelee numeroita.
Mainitun kirjan saatavuudesta minulla ei ole tietoa. Se ei ole Kotuksen julkaisu. Kyse on muutama vuosi sitten julkaistusta teoksesta, joten voi olla, että ei sitä enää kaikista kirjakaupoistakaan löydy. Hintaakaan en tiedä.
Jos asiantuntija ei löydä maallikon kanssa yhteistä puheenpartta, siis keinoja ilmaista ajatuksiaan selkokielellä, on turha alunperinkään esittää ajatuksiaan. Maallikolle kun erikoisalan termien takana oleva maailma ei aukea, olivatpa termit asiantuntijasta kuinka ilmaisuvoimaisia hyvänsä.
Toistan sen mitä ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin: jos edellytän, että kaikki ovat perehtyneet minun erikoisalaani ja suollan jargonia, oma on vikani kun kukaan ei ymmärrä minua.