Valmiin sana-artikkelin rakenne

Vanhan kirjasuomen sanakirjassa sana-artikkelit koostuvat seuraavista osista. Pakolliset, jokaiseen artikkeliin sisältyvät osiot on merkitty sanalla aina.

Hakusana (aina)

• Sanan nykykielessä käytetty tai teoreettinen nykykielistetty kirjoitusasu.

• Hakusanan yhteydessä voi olla sulkeissa sanan variantteja eli rinnakkaisia kirjoitusasuja tai vanhoja muotoja eli aineistossa käytettyjä kirjoitusasuja sanasta, jota ei enää nykykielessä käytetä.
  

Sanaluokkamerkintä

• Lyhenne s., a., num., pron., v., adv., interj., prep., postp., part.

• Sanalla voi olla useammankin sanaluokan käyttöä.

• Sanaluokkajako ei kaikilta osin vastaa nykyistä. Esimerkiksi verbien adjektiivisesti käytetyt  partisiippimuodot on sanakirjassa luokiteltu adjektiiveiksi.

• Mytologisissa erisnimissä ei ole sanaluokkamerkintää.
  

Aikajana (aina)

• Osoittaa 50 vuoden tarkkuudella, milloin sanaa on käytetty vanhassa kirjasuomessa.

Vanhojen sanakirjojen tiedot

• 1600–1700-luvuilla tehdyissä suomen kielen sanakirjoissa annetut tiedot sanan merkityksestä ja käytöstä.

• Christfrid Gananderin Nytt Finskt Lexikon (1787) on ainoa vanhan kirjasuomen aikaisista sanakirjoista, jossa on ollut myös runsaasti sitaatteja.
  

Merkityksenselite

• Kun sanalla on vain yhdenlaista käyttöä, selite on heti sanaluokkamerkinnän jälkeen.

• Kun sana-artikkeli jakautuu useampaan merkitysryhmään, kunkin merkitysryhmän alussa on oma selitteensä.

• Kun sanasta on vain tieto vanhasta sanakirjasta muttei esimerkkiä aineistosta, artikkeliin ei tule lainkaan selitettä. Myös silloin, kun sana on täysin yksiselitteinen ja sen merkitys on sama kuin nykykielessä, selite on jätetään pois.

Esimerkit

• Aikajärjestyksessä etenevä sarja tekstinkatkelmia, joissa hakusana (tai sen variantti tai vanha muoto) esiintyy.

• Kunkin esimerkin alussa on lähdekoodi, joka ilmaisee, mistä teoksesta esimerkki on otettu.

• Esimerkki voi sisältää myös nykykielisen selityksen hakasulkeissa.

• Kun esimerkki on tekstistä, josta tunnetaan vanhan kirjasuomen ajalta useita versioita (yleensä eri-ikäisiä suomennoksia), esimerkin yhteydessä on tekstivertailu, jossa käydään läpi hakusanan vastineet tekstin eri versioissa.

Merkitysryhmät

• Kun sanalla on vanhassa kirjasuomessa useampia merkityksiä, esimerkit jaetaan merkitysten mukaisiin numeroituihin ryhmiin. Tällöin kunkin merkitysryhmän alkuun tulee oma selitteensä.

Käyttöalaryhmät

• Kun hakusanalla on peruskäytöstään poikkeavaa, esimerkiksi johonkin erikoisalaan liittyvää käyttöä, tämä käyttö merkitään käyttöalaryhmäksi, joka saa oman selitteensä ja hakusanansa. Esimerkiksi merkitä-artikkelissa lak. (=lakikielessä) kiinnittää, pantata.

Alihakusanat

• Kun hakusanaa esiintyy osana kiinteää, vakiintunutta sanontatapaa eli idiomia, tämä sanonta merkitään alihakusanaksi, joka saa oman selitteensä ja esimerkkisarjansa. Esimerkiksi maskeerata-artikkelissa maskeerattu baali naamiaiset.

Yhdyssanalista

• Luettelo yhdyssanoista, joissa hakusana on jälkiosana.

• Sanakirjan valmistuttua luettelosta pääsee kunkin yhdyssanan omaan artikkeliin.