Ajankohtaista Suomen murteiden sanakirjassa
Maininkien meiningit
Tuttujen sanojen polveilevaa lainautumista.
Äkkiseltään ei tule ajatelleeksi, että sanoilla mainos, maine ja maininki on yhteiset juuret. Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Kirsti Aapala kirjoittaa Kielikello-lehdessä näiden sanojen polveilevista lainautumisreiteistä ja kehityskuluista.
Sanan mainos sepitti vuonna 1928 opettaja ja kielenhuoltaja E. A. Saarimaa vierasperäisen reklaamin sijalle. Sanan taustalla on hieman yllättävästi peräpohjalainen murresana mainoa, joka tarkoittaa kehumista tai päivittelemistä. Esimerkiksi Enontekiöllä ”se mainothin Antti komeaksi”.
Kyseessä on saamelaislaina (pohjoissaamen máidnut ’kehua, kiitellä’), joka kuitenkin palautuu takaisin suomen mainita-verbiin ja edelleen germaanisiin kieliin. Germaanista lähtökohtaa edustavat esimerkiksi nykysaksan meinen ja ruotsin mena, joiden merkitys on ’arvella, tarkoittaa’. Ruotsin mena on myöhemmin lainattu suomeen asussa meinata.
Samaan kantaan pohjautunee myös suurta, loivaa aaltoa merkitsevä maininki. Vaan maininki voi murteissa tarkoittaa myös mainetta tai huhua: ”Sill o huano maininki”, todettiin Hattulassa.
