Kielitoimiston sanakirjan vuoden 2004 version alkusanat – sanakirja ilmestyi ensimmäistä kertaa
Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Kielikone Oy:n yhteistyönä syntynyt sähköinen suomen kielen sanakirja. Sanakirja-aineisto on laadittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, ja sen pohjana on laaja, jatkuvasti kartutettava nykykielen sana-arkisto. Sanakirjassa on lähes 100 000 sana-artikkelia.
Sanakirja kuvaa suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat. Yleiskielisten sanojen ohella hakusanoiksi on valittu myös tärkeitä erikoisalojen termejä, lähinnä sellaisia, jotka esiintyvät usein joukkoviestimissä. Arkikielen eli jokapäiväisen juttelukielen ilmauksia on otettu mukaan runsaasti, koska niiden käyttö on nykyisin tavallista paitsi puhekielessä myös kirjallisissa yhteyksissä. Yleiskielen ja niin sanotun arkikielen raja ei ole jyrkkä, ja käsitykset sanojen tyyliarvoista muuttuvat. Arkikielisiksi luonnehdittuja sanoja käytetään paitsi puhutussa kielessä myös asiatyyliä epämuodollisemmassa ja rennommassa kirjoitetussa kielessä.
Kielen keskeisen sanaston lisäksi mukana on myös jonkin verran harvinaisempia sanoja. Sanakirjan käyttäjä etsii usein tietoa ilmauksista, jotka eivät ole aivan tavallisia, esimerkiksi sellaisten vierassanojen oikeinkirjoituksesta ja merkityksestä, jotka eivät kuulu kaikkien keskeiseen sanastoon. Kielitoimiston sanakirja antaa myös ohjeita, jotka koskevat sanojen kirjoitusasua, ääntämistä, taivutusta, merkityksiä ja käyttöä erilaisissa yhteyksissä. Sanakirja tukeutuu kannanotoissaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunnan päätöksiin.
Kielitoimiston sanakirja on uusittu ja laajennettu versio Suomen kielen perussanakirjasta (1990–94) ja CD-Perussanakirjasta (1997). Uudessa sanakirjassa on lähes 4 000 sana-artikkelia enemmän kuin edellisessä sähköisessä versiossa ja 6 000 enemmän kuin painetussa Suomen kielen perussanakirjassa. Sen lisäksi on muokattu ja ajantasaistettu yli 15 000 sana-artikkelin tietoja. Taivutusmuotosarjoja on täydennetty, ja taivutuksen yhteydessä esitetään myös adjektiivien vertailumuodot.
Sanakirjaan kuuluu nyt myös erillinen laaja paikannimiosio, Asutusnimihakemisto. Siinä on noin 21 000 kaupungin, kunnan, kylän, kaupunginosan yms. nimeä taivutuksineen. Hakemisto pohjautuu aiemmin ilmestyneeseen teokseen Alastarolla Ylistarossa, Suomen asutusnimet ja niiden taivutus (1990), mutta kirjan aineistoa on täydennetty ja ajantasaistettu. Asutusnimihakemiston päätarkoituksena on antaa tietoa nimien taivutuksesta. Hakemiston avulla halutaan myös vakiinnuttaa asutusnimien oikeinkirjoitusta.
Nimi Kielitoimiston sanakirja viittaa suomen kielen neuvonnan pitkään historiaan. Kielineuvontaa harjoittava Kielitoimisto perustettiin jo vuonna 1945 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteyteen. Myöhemmin se muuttui Suomen Akatemian kielitoimistoksi, jonka yhteydessä toimitettiin myös Nykysuomen sanakirja (1951–61).
Vuonna 1970 muodostettiin Nykysuomen laitos, johon kuului paitsi Kielitoimistona tunnettu neuvontayksikkö myös sanakirjatoimitus. Kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus perustettiin vuonna 1976, Nykysuomen laitos liitettiin siihen kielitoimisto-nimiseksi yksiköksi. Myöhemmin yksikkö poistui tutkimuskeskuksen organisaatiosta ja kielenhuolto ja sanakirjatyö joutuivat eri osastoihin, mutta tiivis yhteistyö jatkui. Myös Kielitoimiston nimi on elänyt edelleen käyttönimenä tunnettuutensa vuoksi.
Tekijät-kohdassa on mainittu kaikkien toimituksessa eri aikoina ja eri tehtävissä toimineiden nimet. Heidän lisäkseen toimitustyöhön on osallistunut omien tehtäviensä ohessa sanakirjaosaston johtaja Maija Länsimäki. Aiempien sanakirjaversioiden päätoimittaja Risto Haarala on toiminut edelleen lääketieteen termien tarkistajana. Tekniikan termien tarkistustyössä on saatu apua Sanastokeskus TSK:lta.
Raskaan menetyksen toimitus koki, kun päätoimittaja Marja Lehtinen menehtyi vaikeaan sairauteen kesällä 2003. Sähköiset sanakirjat ja niiden kehittäminen olivat hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa, mutta uutta hanketta hän ei saanut saattaa loppuun asti. Työ oli kuitenkin ehtinyt jo pitkälle ennen hänen sairastumistaan, joten sanakirjassa näkyvät hänen ajatuksensa ja kädenjälkensä.
Helsingissä elokuussa 2004
Toimitus