Viikon vinkit 2019
Yksin kun keväänen kissi
Kirjoituksia keväästä ja kielestä.
Maaliskuu alkoi, on siis kevät. Maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kalenterista katsottaessa kevätkuukausia. Mutta milloin kevät alkaa, kun asiaa tarkastellaan vuorokauden keskilämpötilojen näkökulmasta? Tähän antaa vastauksen Ilmatieteen laitos:
Termiset vuodenajat määritellään vuorokauden keskilämpötilojen perusteella. Suomessa termisistä vuodenajoista pisin on talvi ja lyhyin kevät. Kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle.
Maaliskuussa edeskatsotaan munia
Maaliskuun alkuosa maalis on selitetty kahdella eri tavalla. Alkuosana olisi sana maa; se olisi maallinen kuukausi, jolloin lumi alkaa sulaa ja pälviä tulee näkyviin. Todennäköisempää kuitenkin on, että maalis olisi samaa kuin mahla; viron vanhassa kirjakielessäkin on mahlakuu, maalakuu, joka tosin tarkoittaa huhtikuuta. Alkuperäinen merkitys olisi ollut ’kuukausi, jonka aikana mahlaa alkaa kehittyä puihin’.
Suomen murteiden sanakirjassakin koittaa maaliskuu. ”Maaliskuu maan avvaa huhtikuu loput huhtoo”, Loimaalla on sanottu. Maaliskuulla on viitattu myös maaliskuussa syntyvään taivaalliseen kuuhun: ”Joh maaliskuu syntyy pohjatuulella niin on kolmek kylmää kuuta perään.” Vanhan kirjasuomen sanakirjassakin on mehukkaita maalismaistiaisia: ”Maalis Cuulla – – edescadzo munia”.
Keikkuva kevät
Kevät on sanana ainakin kolmatta tuhatta vuotta vanha, mikä näkyy siitä, että se kuuluu kaikkien suomen lähisukukielten sanastoon: esimerkiksi viroksi ’kevät’ on kevad(e). Vanhinta omaperäistä sanastoamme ei kevät kumminkaan ole. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että kevään käsite olisi ollut aiemmin tuntematon; kevät-sana vain on korvannut aiemman saman vuodenajan nimityksen. Myös aiempi nimitys elää edelleen suomen kielessä, nimittäin ’keväisiä peltotöitä, kasvavaa (kevät)viljaa’ merkitsevänä touko-sanana.
Moni tuntee sanonnan ”kevät keikkuen tulevi”, ja sen ajatellaan usein viittaavan kevään hyppelehtivään, ei mitenkään suoraviivaiseen etenemiseen. Alkuperäinen merkitys liittyy kuitenkin ennen kaikkea karjaan.
Keväisin päivät pidentyvät ja auringon paisteen tuoma lämpö lisääntyy, mutta kevät on tunnetusti myös petollista aikaa. Erilaiset taudit jylläävät, kun kevätpohjanen eli keväällä puhaltava kylmä pohjoistuuli ja ”lauhkia kewät-ilma” vuorottelevat toisinaan tiuhaankin tahtiin. Jos on esimerkiksi iskenyt oikein kunnon kevätvilutauti, sitä voi lääkitä Maan-Miehen Huone- ja Koti-Apteekin neuvon mukaisesti Hiernerin Testamentti -nimisellä rohdolla – toivottavasti nimi ei sentään ole ollut enne!
Täsä keväkkorvasa
Milloin onkaan kevään korva? Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan korvalla on sukukielissä muun muassa sellaisia merkityksiä kuin ’vierus’ ja ’vieri’. Kevään korva viittaisi näin kevään välittömään läheisyyteen, kevään vieressä ollaan!
- Etymologisten sanakirjojen esittely
Suomen murteissa korvalla on mitä moninaisimpia käyttötapoja. Niitä esitellään Suomen murteiden sanakirjassa. Tämä esimerkki on merkitty muistiin Ullavalta: ”Tuu ny käymhän vielä täsä keväkkorvasa ennen kuin kylvötyöt alkavat.”
Kevätpäiväntasaus on 20. maaliskuuta. Kuinka vanha termi on kyseessä? Tätä valotetaan vuoden 1705 almanakkaa koskevassa artikkelissa: Termin kevätpäiväntasaus kirjallinen ensiesiintymä on vuoden 1705 almanakassa, Kewä päiwän tasaus.
Lumet män pois
Kevät on ollut kaskenpolton aikaa. Tästä kertoo jämsäläinen Kalle Lahnajoki (1962):
– No ne jäi siihin sitte, seuroavaan kesää semmosek-, semmoseksee. Sitten
k-, seuroavana kevännä, kun nyt (tus), tul' semmoset kelit että lumet män
pois nin ne, puut karsittii. Koajetut puut. Isom-, isommat – ehän niitä
kaikkija pienempijä, karsittu. Ja ehän ne tullun nin tarko ´altapäinkeän
karsituks mutta, kumminkin suunnillee ja peältäpäe. Niin sitten se ol' siinä
semmosenaa, polttoaikaa asti.
– Mihinkäs aikaan se poltettii ja minkälaine ´ilma sillon tartti olla?
– Niin siinä nyt valittii, sev verra ´ilmoja ninkun nykyäänkin kulotoksissa. Ei tahottu tohtiak kulov varalta, vallan kovilla tuulilla ja, yltä kuivilla. Sitten toas tuorreella, ei ne palannnu.
Kevätjää käskee
Kevät on mainittu myös monessa sananparressa. Löydät keväästä kertovia sananparsia esimerkiksi tekemällä haun kevä* sananparsikokoelman hakulomakkeessa.
Syysjää kieltää ja kevätjää käskee. (Alatornio, H. Keränen)
Uatran kureelle kun keväällä lunta sataa tulee hyvä vuosi. (Eno ja Ilomantsi, O. Kontturi)
Parempi on sian syksykyntö kun miehen kevätkyntö. (Hausjärvi, Mikko Heinonen)
Minkä talvi kätkee sen kevät löytää. (Hausjärvi, O. Sirpoma)
Haakottelloo ku pyy kevväällä. (Laukaa, M. Mäkinen)
Yksin kun keväänen kissi. (Isokyrö, H. Liimakka)
Kesä keikkuin tulloo, kevätsade ei oo vettä, vua se on mettä. (Kurkijoki, V. Pipatti)
Ompa tässä vielä kevättä, sano laiska Jussi. (Paltamo,
Hannes Möttönen)
Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat ovat vuosien varrella kirjoittaneet monenlaisista pääsiäiseen ja vappuun sekä yleisemmin kevääseen liittyvistä asioista. Kirjoituksia on koottu Kotuksen kevätkimaraan.
Vinkin ensimmäinen versio on julkaistu 5.3.2018 (”On siis kevät!”). Vinkkiä muokattu viimeksi 4.3.2022.
Toimitus: Vesa Heikkinen