Suspekteja patteja ja korjauskeinoja

Juttuja sairauksista ja lääketieteen kielestä.

Kielitoimiston puhelimessa saa olla monena. Yhtenäkin päivänä soitti huolestuneen kuuloinen nainen, joka kertoi, ettei ollut pystynyt nukkumaan pariin viikkoon, sen jälkeen kun hänet oli rintasyöpäseulonnassa löytyneen ”suspektin patin” takia kutsuttu lisätutkimukseen. Siitä lähtien hän on pyöritellyt lääkärin antamaa lausuntoa saamatta tolkkua, onko hänellä syöpä vai ei.

Ihmettelin tietenkin, eikö lääkäri ollut selvittänyt asiaa hänelle. Kyllä, lääkäri oli sanonut, ettei ollut syytä huoleen. Mutta kun kysyjä oli kotona alkanut tutkia lähemmin lääkärinlausuntoaan, hän huolestui uudelleen.

Pelkoa herättivät siinä esiintyvät oudot lääketieteen sanat, joita hän ei pystynyt ymmärtämään, vaikka yrittikin selvittää niitä ainoan sanakirjansa, englannin sanakirjan, avulla. Mitä enemmän hän näitä sanoja tuijotti, sitä uhkaavammiksi möröiksi ne alkoivat hänen mielessään nousta. Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan päätti soittaa, ei lääkärille, vaan Kielitoimistoon.

Taru Kolehmainen: Kielenneuvoja lääkärinä (Kieli-ikkuna, 16.11.1999)

Yksi lääkärin ja potilaan välisen onnistuneen viestinnän este on lääketieteen nopea kehittyminen. Uusia hoitomuotoja ja ‑laitteita keksitään päivittäin. Niiden mukana tulee uusia termejä, jotka löytävät tiensä suomeen yleensä lainasanoina.

Alan erikoislääkärit ryhtyvät kuitenkin heti etsimään suomenkielistä vastinetta, joka löytyy helposti, jos se on aikaisemmista termeistä johdettavissa. Läheskään aina näin ei ole, eikä kyse suinkaan ole suomen kielen köyhyydestä tai lääkärien mielikuvituksettomuudesta. Varsin tavallista nimittäin on, että alkuperäinen termi on keinotekoinen tai harhaanjohtava; kenties lyhenne tai sisällöltään epäselvä.

Tero Kivelä: Voiko lääkäriä ymmärtää? (Kielikello, 1/2003)

Joko sinulla on oma oireyhtymä, neurologinen vika tai muu rajoite? Jos sinua luonnehditaan epäempaattiseksi ja etäisen oloiseksi, saatat olla aleksityyminen ihminen. Jos taas olet impulsiivinen mutta pedantti etkä pysty lopettamaan virkayskääsi tai hallitsemaan sormiesi tarvetta naputella, sinulla saattaa olla Touretten oireyhtymä. Onko sinulla vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja erikoisia mielenkiinnon kohteita? Miten olisi Aspergerin oireyhtymä? Vai oletko kömpelö etkä pysty keskittymään? Ehkä oletkin MBD- tai ADHD-tapaus!

Ulla Tiililä: Temperamentti vai Tourette? (Kieli-ikkuna, 1.2.2000)

Sellaista kieltä vain ei taida olla, jossa kaikelle tulevallekin on jo sanat valmiina. Joskus onnistutaan kehittämään termi, joka osuu nappiin. Sellainen on esimerkiksi Kielitoimiston entisen johtajan ja lääketieteen sanastolautakunnan pitkäaikaisen jäsenen Esko Koivusalon keksimä vierihoito, joka on paljon parempi nimitys vastasyntyneen tuomiselle äitinsä viereen kuin englannin rooming in.

Suomessa on sanoja, esimerkiksi puudutus, jotka kuvaavat asioita osuvammin ja ”asiakaslähtöisemmin” kuin vierasperäinen termi (lokaalianestesia eli ’paikallinen tunnottomuus’). Useimmiten joudutaan kuitenkin omakielinen termi vaivaa nähden muodostamaan ja toivomaan, että se saisi ilmaa siipiensä alle.

Juhani Kellosalo: Agricolasta alettu, mutta yhä haasteita riittää. Näkökulma lääketieteen suomeen (Kielikello, 3/2012)

Tauteja saatettiin nimittää tyypillisten oireiden mukaan (palavus, polte, vilutauti). Nykyään tiedetään, että hyvin monet eri taudit voivat aiheuttaa kuumetta ja vilunväristyksiä. Taudin syynä saatettiin pitää esimerkiksi taivaankappaleiden vaikutusta (kuuntaudillinen) tai sitten kuolleen tai muun saastaisen olion kosketusta (saastainen, saastutettu). Taudit saatettiin nähdä joko Jumalan lähettäminä koettelemuksina tai rangaistuksina (Herra löi rutolla) tai merkkeinä siitä, että Perkele tai muu paha henki oli ottanut ihmisen valtaansa (Pirulta riivatut).

Kaisa Häkkinen: Tautinen juttu. Taudit ja tautien nimet Mikael Agricolan teoksissa

Monen sairaussanat ovat lainasanoja. Juuret saattavat ulottua latinaan tai kreikkaan, kuten flunssalla ja epidemialla.

Tauti ja sairas ovat germaanisia lainoja. Sellainen saattaa olla myös nuha. Mahdollista tosin on, että nuha voi liittyä myös murteissa käytettyyn nuhista-verbiin.

Miten on angiina, flunssa ja yskä ymmärrettävä (Kotuksen uutiset, 7.3.2018)

Aineiston tarkastelu osoittaa, että lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksessa ei suuresti nouse esiin lääketieteelliseen kielenkäyttöön liittyviä ymmärtämisongelmia. Joskus ongelmia kuitenkin on, ja niitä hoidellaan tavallisin vuorovaikutuskeinoin, jotka ovat käytössä myös arkikeskustelussa. Seuraavassa esimerkissä potilas osoittaa rivin 4 kysymyksellään, ettei ymmärrä:

(1) [1A1]

01 P: mitä siinä oli.
02 L: veri negatiivinen.
03 (1.0)
04->P: mitä se tarkoittaa.=
05 L: =ei ole verta.
06 P: =.hhh[hh
07 L: [ei ole [verta tulo[ksissa.
08 P: [hhhh [i:hanaa.

Esimerkissä 1 potilas kysyy lääkäriltä ulostetestin tulosta (r. 1). Lääkäri ilmoittaa tuloksen ilmeisesti tietokoneella olevassa teknisessä muodossa. Lääkärin käyttämä muotoilu veri negatiivinen jää kuitenkin potilaalle hämäräksi. Tästä kertoo jo rivin 3 sekunnin mittainen tauko. Lääkäri ei kuitenkaan tarjoa potilaalle selvennystä ennen kuin tämä osoittaa kysymyksellään, ettei ymmärrä.

Vuorovaikutuksessa puhujilla on aina käytössään keinoja, joilla voidaan hakea selvennystä siihen, mitä toinen tarkoittaa. Näitä keinoja kutsutaan korjauskeinoiksi.

Markku Haakana ja Liisa Raevaara: Divertikkeleitä vai pussukoita? – Lääketieteen kieli vuorovaikutuksessa (Kielikello, 3/1999)

Lääketieteen suomen kielellä ei vielä ole kovin paljon ikää. Varhaisimmaksi lääketieteen suomen muistomerkiksi mainitaan usein Henrik Hasselqvistin väitöskirja Osteologia seu Dissertatio Medica de Ossibus humani vuodelta 1692.

Se sisältää kaikkiaan noin 70 suomenkielistä nimitystä, jotka liittyvät enimmäkseen luustoon ja selvästi erottuviin anatomisiin rakenteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmaukset Peucalo eli isoi Sormi, Wähä Säri-Luu eli Kehräwars, Jalca Pöytä, Polwi Lumbio ja Curcun Cansi.

Vuonna 1788 ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen lääkintäopas, Christfrid Gananderin Maanmiehen Huone- ja Koti-Aptheeki eli tieto ja neuwwo tarpeellisimmista Lääkityxistä, ja 50 vuotta myöhemmin sitä seurasi Elias Lönnrotin Suomalaisen talonpojan Koti-Lääkäri. Ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja lääketieteen alalla oli Edvard Winterin Vaimon synnyttimistä ja raskauden tilasta vuodelta 1860.

Risto Haarala: Miten lääketieteen suomea huolletaan? (Kielikello, 3/1999)

Lääkärisanakirjan mukaan synnytys (syntymä, partus, parturitio) on raskaana oleva naisen elimistön tapahtumasarja, joka normaalisti päättyy lapsen ja jälkeisten poistumiseen kohdusta (TOH 2009 s.v. synnytys). Määritelmä ei ehkä tavoita parhaalla mahdollisella tavalla todellisuutta, jossa synnytys on paitsi verta, hikeä ja kyyneleitä – myös tekstejä.

Vesa Heikkinen: Alussa oli teksti (2015)

Sosiaali- ja hoitotyön arki on kirjoittamisen, kirjaamisen ja dokumentoinnin täyttämää silloinkin, kun kyse on niin sanotusta ihmistyöstä. Teksteillä on merkittävä rooli esimerkiksi siinä, millaista hoitoa ihmisille tarjotaan.

Ulla Tiililä ja Kati Karvinen (toim.): Elämän ja kuoleman tekstit. Kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä (2018)

Toimitus: Vesa Heikkinen ja Hanna Hämäläinen

Palaa otsikoihin