Viikon vinkit 2019
Kevätpäiväntasaus
Kevään korvalla.
Kevätpäiväntasaus on tänä vuonna 20. maaliskuuta. Mikä silloin oikein tasaantuu? Näin asiaa selitetään Tieteen termipankissa:
Kevätpäiväntasauksen hetkellä
20.3. tai 21.3. Aurinko siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta
pohjoiselle. Aurinko näkyy silloin Kalojen
tähdistön suunnassa. Auringon suunta kevätpäiväntasauksen hetkellä,
kevättasauspiste, on tähtitaivaan ekvatoriaalisen koordinaatiston
perussuunta. Sitä merkitään Oinaan tähdistön merkillä, koska antiikin
aikoina Aurinko siirtyi Oinaan tähdistöön kevätpäiväntasauksen hetkellä.
Syyspäiväntasauksen hetkellä 22.9. tai 23.9. Aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Päiväntasauksien aikaan Aurinko paistaa suoraan ylhäältä päiväntasaajalla.
Ilmatieteen laitoksen sivuilla puhutaan tasauspäivästä:
Tasauspäivä sattuu vuoden aikana kaksi kertaa. Silloin on päivä ja yö
kestoltaan yhtä pitkät kaikkialla maapalloa. Kevätpäiväntasaus on noin
21.3. ja syyspäiväntasaus on noin 22.9.
Yhdyssanat kevätpäiväntasaus ja syyspäiväntasaus rakentuvat niin, että niiden perusosa on päiväntasaus.
Kewä päiwän tasaus
Kuinka vanha termi kevätpäiväntasaus on? Tätä valotetaan
vuoden 1705 almanakkaa koskevassa artikkelissa:
Termin kevätpäiväntasaus kirjallinen ensiesiintymä on vuoden 1705 almanakassa, Kewä päiwän tasaus.
Kevätpäiväntasauksen aikaan ollaan jo varmasti kevään korvalla, siis missä? Suomen murteissa korvalla on mitä moninaisimpia käyttötapoja. Niitä esitellään Suomen murteiden sanakirjassa.
Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan korvalla on sukukielissä muun muassa sellaisia merkityksiä kuin ’vierus’ ja ’vieri’. Yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassakin mainitaan korva-sanan postpositiomainen käyttö: sillan korvassa eli aivan lähellä sillan päätä.
Kevään korva viittaa siis kevään välittömään läheisyyteen, kevään vieressä ollaan! Pian nousevat ensimmäiset korvasienet, ja ei aikaakaan, kun etelässä näkyy jo hiirenkorvia.
Kevätpruuki alkaa!
Entäpä itse kevät? Mistä sana juontuu? Kevään taustaa selittää Heikki Hurtta kolumnissaan:
Kevät on sanana ainakin kolmatta tuhatta vuotta vanha, mikä näkyy siitä, että se kuuluu kaikkien suomen lähisukukielten sanastoon: esimerkiksi viroksi ’kevät’ on kevad(e). Vanhinta omaperäistä sanastoamme ei kevät kumminkaan ole. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että kevään käsite olisi ollut aiemmin tuntematon; kevät-sana vain on korvannut aiemman saman vuodenajan nimityksen. Myös aiempi nimitys elää edelleen suomen kielessä, nimittäin ’keväisiä peltotöitä, kasvavaa (kevät)viljaa’ merkitsevänä touko-sanana.
Kevät on suhteellisen vanha omaperäinen
sana. Kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä keväästä käytetään samaa sanaa;
esimerkiksi karjalassa se on suomen tavoin kevät
ja virossa kevad. Sana tunnetaan myös
marin kielessä, mutta siellä se tarkoittaakin kesää.
Jollekin kevään ensimmäinen merkki on päivien piteneminen, lumien sulaminen tai muuttolintujen palaaminen, toiselle taas olennainen osa kevättä ja kesän odottelua on erilaisten kevätaskarten alkaminen, kuten vaikkapa Vanhan kirjasuomen sanakirjassa olevat kevätpruuki eli -kyntö ja kevätkylvö. Pitkä ja kylmä talvi on takana, viime kesän sato alkaa olla jo huvennut.
Myös eläinten ravinto on ollut aikanaan keväisin vähissä, ja siksi karjan keväiselle laihtumiselle on ollut oma sanakin: kevättyä. Jos joutinkarja eli nuoret mullit ja hiehot ovat päässeet kevättymään, niistä ei ole ollut mihinkään: ”ei tule ikänä kewättynestä joutin-karjasta (joutaimista) kelwollisia lehmiä ja weto-härkiä”, on maamiehiä varoitettu 1700-luvun lopussa.
Toimitus ja kuvat: Vesa Heikkinen
Vinkin ensimmäinen versio on julkaistu 13.3.2017. Lisätty tieto kevätpäiväntasaus- ja syyspäiväntasaus-sanojen rakenteesta 23.9.2019. Päivitetty 20.3.2023.