”Halataav vaan”

Halimisen monet merkitykset.

Maanantaina 21. tammikuuta jotkut viettävät halaamis- eli halipäivää. Teemapäivän keksijäksi mainitaan useissa lähteissä amerikkalainen Kevin Zaborney. Zaborneyn kerrotaan kehittäneen päivän 1986.

Ajatuksena oli ja on, että kaikki ihmiset kaipaavat halaamista ja että halaaminen tekee kenelle tahansa hyvää. Jeesuskin halasi, Zaborney on muistuttanut.

Nancy Pietinen halaa miestään Aarne Pietistä. Helsinki, 1935. Kuva: Aarne Pietinen Oy. Museovirasto.

Halloa jos halloat...

Suomalaisissa sananparsissa halaaminen mainitaan usein. Halaaminen näyttäisi kytkeytyvän tyypillisesti läheisiin ihmissuhteisiin, välillä melko suorasukaisesti seksiin. Toisinaan halaamisesta puhutaan leikkisästi, joskus hieman arvoituksellisesti. Välillä halaaminen näyttäytyy puhumisen vaihtoehtona.

Se se joltaki loistaa ko saa halata yhtä ja toista. (Alatornio, T. Rantanikkilä, 1933)

Syö kallaa että pojat hallaa. (Alatornio, S. Honkanen, 1933)

Vanhan halaus on kun tyhjän kannun kalaus. (Hausjärvi , J. Sillanpää, 1936–1937)

Ei puhutap paljo, halataav vaan. (Hausjärvi, M. Vilppula, 1936–1937)

Ei puhuta mitää halatahan vain. (Isokyrö, H. Liimakka, 1934)

Leske halamine o ni ko lämmitetty kaffe. (Kalanti, S. Penttilä, 1931)

Hohhoi ku on huolellista ku ee suanna halata housullista. (Kiuruvesi, K. Tapaninen, 1932)

”Voe Alama kulta ku ot lämpöne”, sano Mäkelä ku hutikassa kakluunia halas. (Laukaa, S. Leinonen, 1936–1937)

En halaa piika likkaa enkä syö särki kalaa. (Laukaa, V. Sillman, 1932)

Elä pelloa, halloa jos halloat. (Laukaa, K. Vatiainen, 1936–1937)

Halatkaa halulla sano saarnamiäs. (Loimaa, E. Kartanonperä, 1934)

Ho hoi huolellista, ku saa halata hammeellista. (Nivala, R. Takalo, 1933)

Ohaj jottaih heppaa, sano pappilam piika kum pässiä halas. (Pälkäne, V. Huhtala)

Alas kattoo halattu piika. (Pälkäne, E. Mikkola)

Halaus halua lisää. (Pälkäne, E. Mikkola)

Vanhan halaus se on kum putinan kolaus. (Pälkäne, E. Mikkola)

Muut ne polttaa pitkällä piipulla, minä vuan tyngellä tykytän. Muut ne halloo nuoerija tyttöejä, minä vuan mummoeja mukutan. (Riistavesi, A. Ihalainen, 1932)

Hellumme hellä, me hallaamme taas. (Rovaniemi, S. Rasila, 1932)

Sananparsikokoelma (Kotimaisten kielten keskuksen aineistopalvelu)

Hali mammaa!

Lapset halaavat toisiaan Täti Vihreän leikkipiirissä. Kontula, Helsinki, 1994. Kuva: Albumit auki. Museovirasto.

Halata on Kielitoimiston sanakirjan mukaan yleiskielen verbi, joka tarkoittaa syleilemistä. Halia-verbi taas kuuluisi lähinnä lastenkieleen ja lapsille puhuttavaan kieleen.

Halia-verbi on myös Suomen murteiden sanakirjassa. Sen rinnalla käytetään eri alueilla myös muotoja hallia ja halua.

Hali mammaa! (Karjalohja)

Aijai ku se hyvä plikka ni hallii äitee! (Lempäälä)

Hallin nyt vähä tätiä! (Säkkijärvi)

Halu äitti ja! (Rauma)

Halup pappaa. (Huittinen)

Mummu tykkäs (= halusi) että mä häntä olisim mennyh halumaan. (Pomarkku)

Halun nyp pikkasen isääki. (Urjala)

Halihalu?

Mikä on halaamisen ja halimisen tausta? Mistä sanat tulevat? Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja -teoksessa halata-verbiä käsitellään halu-artikkelissa.

Halata merkityksessä ’kaulata, syleillä’ on sanakirjan mukaan mahdollisesti samaa alkuperää kuin halata (halaan, halajan) merkityksessä ’haluta, toivoa, kaivata’. Halu-sanan alkuperäiseksi merkitykseksi on joissakin yhteyksissä mainittu ’polte’, mutta selitys on epävarma.

Haluamisen ja halaamisen mahdollista historiallista yhteyttä käydään seikkaperäisesti läpi Lauri Hakulisen artikkelissa ”Haluta ja halata” (Sampo ei sanoja puutu. Matti Kuusen juhlakirja; Kalevalaseuran vuosikirja 52, 1974). Hakulisen mukaan on ”täysi syy pitää halata-verbin merkitystä ’syleillä’ nuorempana kuin halata = haluta -sanueen muita merkityksiä”.

Etymologisia sanakirjoja (esittely)

Johdinauto numero 14, joka liikennöi väliä Naistenklinikka – Eira. Oviaukossa rahastajat halaavat toisiaan. Helsinki, n. 1950. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Palaa otsikoihin