Viikon vinkit 2018
Kohti adventtiaikaa
Murteissa sanalla adventti on muodot alventti ja arventti.
adventti joulua edeltävät neljä kirkkovuoden viikkoa, adventtiaika.
adventtisunnuntai joulua edeltävistä neljästä sunnuntaista, adventti
Latinan sana adventus, johon adventti pohjautuu, merkitsee tuloa, saapumista. Kristillisessä kielenkäytössä sanalla viitataan Vapahtajan tulemiseen.
Suurin osa juhla- ja merkkipäivien nimityksistä on yleisnimiä, eli ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Esim. adventti, joulu, loppiainen.
Uusi ajantieto -teoksen (Karjalainen ym. 1989) mukaan ensimmäistä adventtia nimitettiin satunnaisesti pikkujouluksi jo 1890-luvulla. Kodeissa pikkujoulu on ollut ennen muuta kaupunkilainen perinne. Pikkujouluksi kutsuttuja iltamia alettiin puolestaan järjestää 1900-luvun alussa ensin ylioppilasosakunnissa, joista se levisi yhdistyksiin ja järjestöihin.
Kun tarkoitetaan ensimmäisenä adventtina vietettävää juhlaa, pikkujoulu on yksikössä samaan tapaan kuin sen isompi sisarus joulu tai vaikkapa uusivuosi.
Samantapaiseen vaihteluun on tempautunut myös nuorehko kirkollinen lainasana adventti. Sanalla on murteissa useita erilaisia asuja, niiden joukossa myös alventti ja arventti. Merkityksenä on tutun kirkollisen merkityksen rinnalla myös ’(etenkin lyömisestä puhuttaessa tai lyömisellä uhattaessa): kasvot, naamataulu, pläsi’.
Sana adventti taas merkitsee eräissä murteissa ’kasvoja, naamataulua, pläsiä’ varsinkin lyömisen, turpiin antamisen yhteydessä. Laajalti Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä sanaa on käytetty tähän tapaan: ”Sai päi alventti ku siäl avel suutas ja lervittel” (Rymättylä), ”Minä pläjäytin nyrkillä päin alventtia” (Vesilahti). – –
Nakkilassa on sanottu: ”Verettiin
päin alventtii niät evankeljumit kalisi.”
Ylöjärveläisten tappelupukarien taisteluhaaste taas kuuluu näin: ”Niim
minä annan päin alvänttiä, että joulu loistaa.”
Teksti: Suvi Syrjänen (päivitys: Hanna Hämäläinen)
Tekstin ensimmäinen versio on julkaistu Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla 11.12.2017.
