Sepä taittoi talven selän

Ajan hammas ei puraise ruumiinosien nimitysten kuvallista käyttöä.

Vanhan kansan mukaan talven selkä taittuu tammikuun loppupuolella. Ehkä keskitalvi on ajateltu talven korkeimpana kohtana, jonka jälkeen aletaan liukua taas kesää kohti.

Ruumiinosien nimityksiä käytetään viittaamaan kaikenlaisiin ihmiskehon ulkopuolisiin asioihin, jotka muodoltaan tai olemukseltaan muistuttavat sanan alkuperäistä tarkoitetta, esimerkiksi joensuu, järvenselkä ja palkeenkieli. Vielä abstraktimpiakin ilmauksia on, kuten kevään korva, myrskyn silmä ja ajan hammas.

Pohjanmaalla lapsia kehotettiin Heikin päivänä menemään tunkiolle kuuntelemaan, kun talvenselkä paukahtaa poikki. Alkuperäinen kuva: Emil Jylhä. Museovirasto.

Raivopää veti herneen nenään

Ruumiinosien nimitysten kuvallinen käyttö on todella produktiivista ja luovaa. Ihmisen ominaisuuksia voi pystyä kuvailemaan tuskallisenkin terävästi, sillä eiköhän jokainen tunne vähintään yhden teiniviiksen, joka lähtee kouluun nenä vääränä.

Tällaiset kuvalliset ilmaukset eivät suinkaan aina ole negatiivisia. Vai mitä sanoo pellavapäinen herkkusuu?

• Pölkky- ja muut päät, eräs kiintoisa yhdyssanatyyppi (Kielikello, 2/2002)
• Raivopään takaraivo (Kieli-ikkuna, 29.7.2007)
• Kirkassilmä, silkohapsi (Kielikello 4/2010)
  
• Sanakirjantoimittajan työpöydällä: nenä (Ajankohtaista Suomen murteiden sanakirjassa, 8.11.2019)

Monet ruumiinosien nimityksistä, kuten pää, sydän, silmä ja suu ovat kielen vanhinta sanastoa. Ne ovat kirjaimellisesti niin lähellä ihmistä, ettei niitä hevin korvata uusilla. Toisaalta osa aiemmin ruumiinosaa tarkoittaneista sanoista elää enää vain joissakin sanonnoissa, yhdyssanojen osissa tai johdoksissa.

• Mikä on sepalus? (Kieli-ikkuna, 12.4.2005)
• Sormet sormien lomahan (Kielikello, 4/1999)
• Kainalo (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)

Korvaamattomat käsitteet

Kädet ovat ihmiset tärkein työkalu, ja siksi niihin liittyykin monia uskomuksia ja vahvoja mieli- ja kielikuvia. Avokätisyyttä pidetään useimmiten hyveenä, mutta jos jotakin tekee vasemmalla kädellä, ei tulokselta kannata odottaa liikoja.

• Lusikka kauniiseen käteen (Kieli-ikkuna, 14.2.2001)
• Nyrkin valta (Kotus-vinkki, 30.3.2020)

Jotkin vanhoista sanoista ovat jo abstrahoituneet siinä määrin, ettei jokapäiväisessä kielenkäytössä edes huomaa, että kehon kieli on mukana kaikenlaisissa ilmauksissa. Esimerkiksi sanaperhe käsittää, käsite, käsitys ja niin edelleen on johdettu sanasta käsi ja korvata puolestaan sanasta korva. Adverbi päin on kieliopillistunut sanasta pää. Kintereillä ’aivan jnk jäljessä, kannoilla’ taas perustuu sanaan kinner, joka merkitsee ihmisen kantapäätä vastaavaa nelijalkaisten eläinten takaraajan kohtaa.

• Kinner (Suomen etymologinen sanakirja)
  
• Korva (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
• Käsittää (Suomen etymologinen sanakirja)
• Päättää (Suomen etymologinen sanakirja)
• Päin (Suomen etymologinen sanakirja)

Palaa otsikoihin