Kotus-vinkit 2020
Katossa roikkuu ö-ö
Lapsella on oikeus omaan kieleen.
Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään marraskuussa. Toiminnallisen teemaviikon tavoitteena on edistää Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta. Lapsella on muun muassa oikeus oppia ja käyttää omaa kieltään.
Kielen asiantuntijat ovat kirjoittaneet paljon lasten kielenkäytöstä ja muista lapsiin liittyvistä kieliasiosta. Tähän vinkkiin on poimittu muutamia lapsiaiheisia kielijuttuja.
- Lapsen oikeuksien viikko (Lasten oikeuksien viestinnän yhteistyöverkosto)
- Yleissopimus lapsen oikeuksista (Finlex)
Se sanoo usein ö-ö ja osoittelee lamppua. Ja autoa, ja kukkaa. Silloin minä sanon lamppu, se on lamppu. Tai auto, tai kukka. Olen iloinen tästä, tiedän, että kohta se sanoo ensimmäisen sanansa, ja minä voin soittaa siskolleni ja sanoa: Oona sanoi ensimmäisen sanansa. Ja me kaikki olemme niin ylpeitä.
Tiedätkö, mitä tarkoittavat ussi, kukki ja mämmä? Ussi merkitsee jotakin pientä ja pyöreää, vaikkapa luomea, napaa tai kelloa. Kukki on korkealla oleva esine ja mämmä tarkoittaa maitoa. Siis mitä? Sanat voisivat olla suomea, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitään murretta tai edes vanhaa kieltä.
Ihan olemattomista sanoista ei silti ole kyse. Ussi, kukki ja mämmä kuuluvat tyttäreni Martan kielihistoriaan; ne olivat ihan käypiä ilmauksia perheessämme, kun Martta oli yksivuotias. Tällaisia sanoja kutsutaan kielitieteessä protosanoiksi tai esisanoiksi, ja niitä esiintyy kaikilla lapsilla puheen kehittyessä jokelluksesta äidinkieleksi.
Omalla lapsellani oli alussa vaihe, jolloin sanojen perusmuodot muistuttivat monikon partitiiveja: pupuja ’pupu’, traktorija ’traktori’. Ei tuli mukaan kuvioihin nopeasti, mutta joolla kesti paljon kauemmin. Sitä korvasi pitkään minäminäminä.
Tyttö, joka on luonteeltaan reipas ja sosiaalinen, vaikeni äitinsä hämmästykseksi täysin neuvolan 4-vuotistarkastuksessa. Lääkäri ei saanut hänestä irti sanaakaan. Äitiparalla oli täysi työ vakuuttaa lääkärille, joka epäili, osaako tyttö muodostaa lauseita, että normaalisti tyttö puhuu kuin papupata ja juttelee ummet ja lammet.
Opin lukemaan koulussa, 6-vuotiaana. Opettaja piti lukukilpailuja, joista tyttöoppilas sai palkinnoksi leppäkertturintaneulan. Poikien palkintoa en muista. Jos voitti kolme kertaa, sai korun omaksi.
Teksti oli vaikea. Se kertoi Maijan nukesta, ja siinä oli merkillinen kohta: ”Maijalla ei ollut koskaan näin hienoa nukkea ollut”. Pluskvamperfekti ollut ollut tuotti useimmille tankkaajille uskonpuutteen; muistan itsekin pitäneeni huomattavan tauon juuri tuossa kohdassa.
Lapsi-sanasta käytetään myös deminutiivisia, hellitteleviä johdoksia lapsonen ja lapsukainen. Onpa Nykysuomen sanakirjaan poimittu runokielestä myös lapsut, ja Suomen murteiden sanakirjaan ovat päätyneet Kymistä lapsukka ja Etelä-Pohjanmaalta lapsunen.
Toimitus: Vesa Heikkinen