Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
11.8.2015 14.43
Emeritus ja emerita
Harvinainen tapaus?
Suomen kielestä ovat jääneet pois aikaisemmin käytössä olleet sukupuolen mukaiset ammatti- ja arvonimitykset. Enää ei puhuta kirjailijattarista, opettajattarista tai johtajattarista.
Kuitenkin on yksi tapaus, jossa nykyisin näyttää tulleen tavaksi erotella miesten ja naisten nimitykset, nimittäin eläkkeellä olevat professorit. Näistä miesten nimityksenä käytetään usein professori emeritus, naisilla vastaava on professori emerita. Minulla on sellainen muistikuva, että aikaisemmin käytettiin sanaa emeritusprofessori sekä miehistä että naisista. Nyt tuli vastaan uutistekstissä myös sana emeritaprofessori.
Kun näissä ilmaisuissa kuitenkin professori on suomenkielisessä muodossa, niin miksi on tarpeen taivuttaa määrettä emeritus maskuliini- ja feminiinimuodossa latinan kieliopin mukaisesti?
ANTERO RANNE
Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele
Tämä ilmiö ei kauhean hyvin vertaudu suomen "kirjailijattariin" ja "opettajattariin". Kyse on kieliopillisesta suvusta, jonka huomiottajättäminen olisi kielenvastaista. Ehkä vähän analogisempi esimerkki olisi lause "Asun pienellä talossa", kun tarkoitetaan "Asun pienessä talossa". Niin ei sanota.
Latinan tytärkieli italia antaa toisen esimerkin. Kun ollaan tyytyväisiä laulajattaren esitykseen, ei katsomosta ei saa missään nimessä huutaa "bravo" vaan "brava". Edellisen voisi joku ottaa jopa loukkauksena: pitääkö huudahtaja laulajatarta niin maskuliinisena, että hänen mielestään tämä käy miehestä?
”Emerita” kuuluu uudempaan kielenkäyttöön kuten myös ”emeritus”. Eikä se todellakaan ole johdonmukaista, koska jos noudatetaan latinan kieliopillista sukua, pitäisi sanoa myös latinaksi ”professor”. Siitä ei taida olla feminiinimuotoa. Eivät tainneet muinaiset roomalaiset osata kuvitellakaan, että nainen toimisi julkisena opettajana. Tosin sanasta ”doctor”, joka tarkoittaa sekin alkujaan opettajaa, on feminiinimuoto ”doctrix”, mutta sitä on ilmeisesti käytetty vain kuvaannollisesti, ei ihmisiin viittaavana, esimerkiksi ”sapientia doctrix est disciplinae Dei”.
Aivan vailla esikuvia ”emerita” ei ole. Vanhaan hyvään aikaan opetettiin, että ylioppilaskokelas on sukupuolensa mukaan abiturus tai abitura. Typistesana ”abi” on kätevästi neutraali, tai siis oikeammin utraali (kumpaakin sukupuolta tarkoittava). Niin on myös hienostelusana ”abiturientti”, joka on todellisuudessa barbaarista latinan pahoinpitelyä: partisiippiin abiturus ~ abitura (’pois lähtemäisillään oleva’) on mielivaltaisesti liitetty toisenlainen partisiipin tunnus -iens : -ientis ja tulos on mukautettu suomeen.