Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
27.8.2014 13.48
”Takkinsa oli auki”
Mihin katosivat persoonapronominit?
Silmiini on pistänyt erikoinen tyyli jättää kirjoitetusta
tekstistä persoonapronomini tietyissä rakenteissa pois: ”Mies käveli kadulla.
Takkinsa oli auki.” Ei siis kirjoiteta näin: ”Mies käveli kadulla. Hänen
takkinsa oli auki.”
Olen törmännyt tähän paitsi työssäni tieteellisiä
artikkeleita editoidessani, myös netin blogikirjoituksissa ja viimeisimpänä
Ylen sivuilla. Nämä esimerkit ovat Ylen sivuilta:
”Matkanjohtajana toimii pitkän linjan musiikkikulkuri Sami
Yaffa, joka on urallaan muun muassa Hanoi Rocksissa nähnyt muusikon ammatin
kaikki puolet. Ohjelmansa on löytöretki kulttuureihin, joissa musiikki on
muutakin kuin kulutushyödyke.”
”Ampumisvälikohtauksessa vammautunut newyorkilainen poliisi
on sinut pyörätuolinsa kanssa ja keskittyy rikollisten pysäyttämiseen
pelottomasti, mutta sama ei päde työyhteisöönsä: sitä piinaa syyllisyys.”
Tässä esimerkki eräästä blogista: ”– – poika katsoi uudelleen
silmiini, ja ujo hymy hiipi suupieliinsä.”
Kielikorvani sanoo, että persoonapronomini ehdottomasti
kuuluu näihin virkkeisiin. Kun kyseessä on ensimmäinen tai toinen persoona,
pronominin voisikin jättää pois (esim. ”Kävelin kadulla. Takkini oli auki.” ja
”Kävelit kadulla. Takkisi oli auki.”), mutta ei muissa persoonissa.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kotuslaisten ja muidenkin
näkemyksiä tästä aiheesta.
ELINA LAMPELA
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa | Keskustele
Täytyy vain toivoa, että sille ei ainakaan heti annettaisi synninpäästöä sillä perusteella, että persoonapronomini on tarpeeton ja omistusliitteen haltija selviää kyllä muusta lauseesta.
Näissä on jotain samaa kuin "mies ja vaimonsa" -rakenteessa, jota on käsitelty esim. täällä: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=550
Possessiivisuffiksit ovat lähes hävinneet yleispuhekielestä (pois lukien eräät sanonnat ym.) ja niiden sijasta käytetään yleensä persoonapronomien genetiivejä, esimerkiksi ”mun auto” pro ”autoni”. Siksi epävarma kirjoittaja joutuu erityisesti ponnistelemaan, kun yrittää kirjoittaa ns. kirjakieltä. Pitää muistaa, että ei kirjoita ”mun takki”, vaan ”takkini”. Hyperkorrekteihin ilmauksiin päädytään, kun tätä sovelletaan myös kolmannen persoonan ilmauksiin.
Täten siis päädytään kirjoittamaan ”takkinsa” eikä ”sen takki”, kuten puheessa sanottaisiin. Tuloksena on yleensä kielivirhe, koska ”takkinsa” ilman kolmannen persoonan pronominia on oikein vain silloin, kun se viittaa lauseen subjektiin (esimerkiksi ”Hän oli jättänyt takkinsa auki”).
Puhutussa kielessä ihminen pyrkii saamaan virkkeistään lyhyempiä jättämällä persoonapronominit, joita ilmankin kuulija ymmärtää mistä on kysymys, pois. Tämä on luultavasti syynä siihen, että kirjoitetussa kielessä on ruvettu karsimaan persoonapronomineja.
Virallisissa teksteissä ja puheissa ei selkeyden vuoksi kannata jättää persoonapronomineja pois.