Kiehtova suomen kieli

Suomen kielen runsautta, rikkautta ja piirteitä on todella kiinnostava tutkia. Suomi eroaa joukosta ja antaa loistavan pohjan alkaa opiskella muita kieliä, sillä sijamuotojen käsite on jo tuttu.

Kuulemani mukaan suomi myös kuulostaa kauniilta kieleltä, mikä on runsaan vokaalien määrän ansiota. Ja olen samaa mieltä. Suomen kieli on hyvin kaunis ja varsin lumoava!

Suomen omaleimaisiin piirteisiin kuuluvat muun muassa runsaat vokaalit, sanojen sija- ja taivutusmuodot, agglutinaatio, vokaalisointu ja astevaihtelu. Käsittelen niitä tässä tekstissä.

Taivutuspäätteet ja liitteet luovat erikoisuutta

Suomen kieli eroaa monista muista Euroopan kielistä vahvasti. Suurin osa eurooppalaisista kielistä ei juurikaan taivuta sanoja sillä tavoin kuin suomi.

Euroopassa monet kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan, jonka kielet ovat kehittyneet samasta kantamuodosta. Suomi uralilaisena kielenä ei kuulu samaan kielten sukupuuhun ja on siksi erilainen kuin monet muut.


Suomessa on myös vokaalisointu, mikä merkitsee sitä, ettei saman sanan sisällä voi olla sekä takavokaaleita (a, o, u) että etuvokaaleita (ä, ö, y). Poikkeuksena ovat laina- ja yhdyssanat, kuten amatööri ja pääasia. Tämä piirre on maailman kielissä suhteellisen harvinainen, ja esimerkiksi suomen lähisukukielestä virosta se puuttuu.

Mutta suomen kielen ehkä keskeisin ominaispiirre on astevaihtelu. Se on syy siihen, miksi suomea on vieraskielisen hankala opiskella. Se on lisäksi piirre, joka tekee suomesta uniikin. Astevaihtelussa kirjaimet k, p ja t taipuvat epäsäännöllisesti sanavartalon sisällä: katto : katon, tölkki : tölkin.

Astevaihtelua on hyvin harvassa kielessä. Tosin suomen lähimmissä sukulaiskielissä ja saamelaiskielissä on myös tämä piirre.

IIRO HALMINEN, Jokelan yläkoulun 9 C -luokka

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele