Yhdet fritit, kiitos!

Palautin Belgiassa asuvien suomalaisnuorten murrekäsityksiä ja ­-asenteita koskevan graduni lopputarkastukseen tammikuun lopussa. Se pyöri vielä mielessäni aloittaessani harjoittelua Kielitoimiston sanakirjan toimituksessa.

Asuessani Belgiassa olin aina jollain tasolla tiedostanut, että vieraskielisessä ympäristössä asuessa kenen tahansa kieleen hiipii uusia ja vieraita piirteitä. Tämä kuitenkin konkretisoitui vasta eräällä Suomen-lomalla, kun isäni tilasi McDonald’sin tiskillä frittejä eikä ranskalaisia, minkä seurauksena työntekijä hämmentyi. 

Ryhdyin kiinnittämään sanavalintoihin huomiota ja pitämään eräänlaista päänsisäistä kirjaa uusista ilmaisuista, joita kuulin. Aiempi kiinnostukseni sanastoa kohtaan vain voimistui harjoittelun aikana.

Brysselinsuomalaisia erikoisuuksia

Tässä kirjoituksessa esittelen hyvin spesifisen ihmisryhmän puhetapaa. Kiinnostuksen kohteena on Belgian pääkaupunkiseudulla asuvien suomalaisnuorten sanasto. Ryhmä on siitä mielenkiintoinen, että nuoret käyvät samaa Eurooppa-koulua ja sanat ovat siksi melko suppeassa käytössä.

Belgiassa asuminen on monelle suomalaisperheelle eräänlainen välivaihe elämässä, joten kieli ei pääse muuntumaan samalla tavalla kuin vaikkapa Australian tai Kanadan suurien suomalaisväestöjen kieli. Teini-ikäiset ovat kuitenkin todennäköisesti asuneet Belgiassa pitkään tai ovat jopa syntyneet siellä, joten heidän kielensä tarkastelu on mielekästä.

Gradussani selvitin nuorten käyttävän puhetavastaan nimityksiä Belgian suomi ja brysseliläinen suomi. Nuoret kertoivat näiden nimitysten juontavan juurensa siitä, että he käyttävät puheessaan ranskan ja englannin kielestä mukautettuja sanoja. Belgiassa asuvien suomalaisnuorten puheessa esiintyy anglismeja ja nuorille tyypillisiä englanninkielisiä muoti-ilmaisuja niin kuin kenen tahansa suomalaisen nuoren kielessä. 

Esittelen tässä kirjoituksessa myös ranskan kielestä lainattuja sanoja, jotka tekevät tästä kielimuodosta erityisen. Esittelemäni sanat ovat sellaisia, joiden tiedän olevan vakiintuneita ja aktiivisessa käytössä.

Belgialaisia ranskalaisia. Kuva: Rafael Alasghar.

Trottinette vai trottinetti?

Ranskan kielestä lainattujen sanojen omaksuminen on tapahtunut pitkälti niin, että vierasperäinen sana on mukautettu suomen kielen äännerakenteeseen sopivaksi. Esimerkiksi ranskan trottinette (’potkulauta’), joka lausutaan ranskan kielessä ilman sananloppuista e-vokaalia, on vääntynyt muotoon trottinetti. Trottinetti sopii suomalaiseen suuhun ja on helppo lausua. 

Lainasana trottinetti on siis muodostettu samalla periaattella kuin suomen kieleen tulleet lainasanat yleensäkin. Kun vieraskielinen sana äännetään konsonanttiloppuisena, suomessa tuo konsonantti kahdentuu ja loppuun lisätään vokaali i.

Selvitin tätä juttua varten Belgiassa asuneilta ja asuvilta perheenjäseniltä, ystäviltä sekä tutuilta heidän käyttämiään sanoja. Yleiseksi hämmennyksen aiheeksi muodostui eräiden sanojen kirjoitusasu. Jotkin sanat ovat vakiintuneet puhekieleen tietyssä muodossa, mutta niiden kirjoitusasussa voi ilmetä eroja. 

Yksi esimerkki tällaisesta sanasta on ylioppilaskoetta tarkoittava bac, joka on lyhenne ranskan kielen sanasta baccalauréat. Puhutussa kielessä kyseinen sana lausutaan niin kuin se kirjotetaan [bak] tai suomalaistamalla sana lisäämällä sen loppuun toinen k-äänne ja i-vokaali [bakki]. Sanasta on mahdollista käyttää monikkomuotoa bacit. Sana voi saada kirjoitettuna paljon erilaisia kirjoitusasuja esimerkiksi bac, bacci, bäkki.

Sanoja koulumaailmasta

Koulumaailmaan liittyvää sanastoa nuorilla on tietenkin runsaasti. Lainasanat koskevat yhtä lailla niin abstrakteja asioita, kuten oppiaineita, kuin konkreettisia asioita, kuten koulussa olevia fyysisiä tiloja.

Oppiaineisiin liittyvien lainasanojen alkuperää on jokseenkin hankala määrittää. Sanat artti ja geo, jotka viittaavat kuvataiteeseen ja maantietoon, voivat olla peräisin joko ranskasta (art, géographie) tai englannista (art, geography). Myös sciffan [skiffa] alkuperä on osaksi tuntematon. Sanan alkuosa ”sci” viittaa ranskan ja englannin kielen sanaan science. Sciffa tarkoittaa biologian, kemian ja fysiikan muodostamaa oppiainekokonaisuutta. Sanan loppuosan alkuperä on vieras.

Opinto-ohjaajia kutsutaan lainasanalla conseilleeri ([konseijeeri], ransk. conseiller). Sanan kirjoitusasu riippuu kirjoittajasta, mutta pääsääntöisesti sana kirjoitetaan c:lla. K:lla kirjoitettu muoto on myös mahdollinen. Conseilleerista on väännetty consu [konsu], joka on ymmärtääkseni hieman tuoreempi lainasana.

Oppilaille ja opiskelijoille tarkoitettua sisäpihamaista tilaa koulussa on kutsuttu preeoksi ranskan kielen sanan préau mukaan, ja geitti-sanalla tarkoitetaan koulun portteja (engl. gate). Nuori voi hihkaista kavereilleen: ”Mennään välkällä geitille!”

Vapaa-aikaa geittien ulkopuolella

Sanoja lainautuu toki myös koulumaailman ulkopuolella. Olin pari päivää sitten ratikassa matkalla tapaamaan ystävää, joka soitti kesken matkan kysyäkseen, missä olen ja millä kulkuneuvolla saavun. Kerroin, että tulen trämillä (ransk. tram, engl. tram).

Trämillä pääsee esimerkiksi towniin (engl. town) eli keskustaan viettämään iltaa. Belgian lainsäädäntö mahdollistaa alle 18-vuotiaiden alkoholin käytön, joten Belgian suomalaiset teinit voi löytää perjantaisin, ja miksei myös lauantaisin, townista juhlimasta. Towniin meneminen ei viittaa pelkästään kaupunkiin tai keskustaan lähtemiseen, vaan ilmaus sisältää yleensä ajatuksen alkoholin käytöstä.

Huomionarvoista on ehkä se, että ranskan tai englannin kielestä vakiintuneet sanat ovat pääasiassa substantiiveja, eivät niinkään verbejä. Verbejä lainataankin hyvin yksilöllisesti. Mikä tahansa ranskankielinen verbi saattaa ujuttautua arkipuheeseen, jos suomenkielistä sanaa ei äkkiseltään löydy. Muistan ainakin itse dekuveeranneeni (ransk. découvrir) eli saaneeni selville paljon uusia asioita lukioaikoina.

Kuten huomata saattaa, tässä kirjoituksessa esittelemäni sanat ovat vahvasti sidoksissa puhujien senhetkiseen elämäntilanteeseen. Tämä kielimuoto, jos sitä edes omaksi kielimuodokseen voi kutsua, sisältää paljon sanoja, joita ei elämäntilanteen muututtua välttämättä enää tarvitse. 

Muutettuani Suomeen olen saanut itseni välillä kiinni siitä, että puhun ranskalaisista enkä friteistä. Koska lainasanat ovat niin suppeassa käytössä ja niille löytyy vakiintuneet suomenkieliset vastineet, on niiden käytöstä varsin helppo luopua.

”Belgiansuomen” puhuminen saattaa olla monille vain välivaihe elämässä niin kuin Belgiassa asuminenkin. Tästä huolimatta Belgiassa vieraillessa mennään towniin ja illan päätteeksi haetaan fritit.

 AMIRA ALASGHAR

Kirjoittaja työskenteli keväällä 2021 Kotimaisten kielten keskuksessa Kielitoimiston sanakirjan korkeakouluharjoittelijana.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele