Iholle Nakkia ja seiniin Länsimetroa

Kuuntele blogi Youtubessa

Kun jotakin tuotetta myydään usean värisenä, värit pitää luonnollisesti erottaa toisistaan kuluttajaa varten. Joskus tavalliset värien nimitykset, kuten keltainen, tummanvihreä tai ruosteenpunainen, eivät riitä. Silloin sävyille luodaan kokonaan uusia erisnimiä, sellaisia kuin Ruska, Viljapelto tai Tumma havu. Kun värisävyillä on nimet, niistä on helpompi puhua, ne erottuvat toisistaan ja jäävät helpommin mieleen.

Yleensä sävynimeksi annetaan sellainen sana, joka viittaa samanväriseen asiaan kuin kyseinen värisävy. Keto on vaaleanvihreää maalia, Kurkku vielä asteen verran vaaleampaa; samanväristä kuin tämän mehukkaan vihanneksen sisus. Kanervaniitty-huulipuna puolestaan muistuttaa väriltään kanervan kukkia.

Onko Ruska keltaisen, oranssin vai punaisen sävy? Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Mielikuvamarkkinointia

Kun kyse on maaleista ja meikeistä, sävyjen nimitarpeen ymmärtää pelkästä käytännön näkökulmasta: saman värin sävyjä on valtavan paljon. Jos niillä olisi pelkät numerokoodit, olisi vaikea muistaa, oliko sopivin punaisen sävy 6, 16 vai 15.

Vaatteiden suhteen tarve ei ole yhtä ilmeinen. Miksi on puhuttava navystä (eikä edes suomeksi laivastonsinisestä), kun tummansininenkin ajaisi hyvin saman asian?

No mielikuvien takia tietenkin! Positiiviset mielikuvat myyvät tuotetta, ja kassakone kilisee. Navy (engl. ’laivasto’, ’laivastonsininen’) muistuttaa kesäisistä purjehdusretkistä, auringosta, meren tuoksusta ja ruskettuneista kehoista. Tummansininen puolestaan on neutraali ja lattea. Sen aiheuttamat mielleyhtymät voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia – täysin yksilöstä riippuen.

Juuri mielleyhtymien yksilöllisyys on kuitenkin syynä siihen, etteivät varsinaiset mielikuvanimetkään voi vakuuttaa kaikkia. Minulle Begonia huutaa pekonia, olkoonkin sitten kaunis kukkanen (jota muuten löytyy vaikka kuinka monen värisenä). Uskoisin myös, että Gorgonzola-maali aiheuttaa joillekin tahattoman yökkäysreaktion.

Sinistä Cumulusta

Positiivisia mielikuvia metsästettäessä ei ole ihan justiinsa, vastaako nimen tarkoittama asia kyseistä värisävyä. Maalimaakareiden visioissa Galleria kuvastaa harmaanvalkoista, Neito vanhaa roosaa ja Duuri vaaleankeltaista. Cumulus voi ihan hyvin olla vaaleansininen väri, vaikka cumuluspilvi on taatusti valkoinen. Siellähän ne sinisellä taivaalla kuitenkin seilaavat!

Tikkurilan maalibisneksessä on eksoottisten Rivierojen ja Kamelioiden rinnalla myös Banaanin ja Ruukun kaltaista hieman arkisempaa sävynimistöä. Vuonna 2016 Helsingin Sanomat kirjoitti, että suomalaisten suosikkisävyjä ovat Höyry, Paperi ja Laasti.

Toisin on meikkien kanssa. Verkkokaupasta löytyy suomalaisen kosmetiikkayrityksen Lumenen kynsilakkoja, joiden englanninkielisiä nimiä ovat muun muassa Full of Peonies ’täynnä pioneja’, Dragonfly ’sudenkorento’ ja Moonlit ’kuutamoinen’. Huulipunahyllystä taas voi ostaa suomenkielisiäkin sävyjä. Sellaisia kuin Metsän lumo, Ihana aamu tai Kesätuuli.

Ensimmäinen mielikuvani Metsän lumosta on ilman muuta vihreä, mutta huulipuna on silti tavanomaisesti punainen. Entä minkä värinen oikein on Ihana aamu? Kollegan mielestä mahdollisimman tumma. Niin pimeä, että saa nukkua pitkään!

Lumenen värisävyjen nimiä suunnitellut Maarit Veromaa kertoi Ylelle vuonna 2016, että sävynimien on yhtiön linjauksen mukaan saatava inspiraationsa luonnosta. Suunnittelua rajoittaa kosmetiikkapakkausten koko: nimien on mahduttava varsin pieneen tilaan.

Sukkisten niksitaikaa ja Foliohattu

Imelän nimitulvan keskellä sain pöhkön idean. Mitä jos värisävyille annettaisiinkin nimiä rehellisesti ja rehdisti ensimmäisen väristä tulleen mielikuvan perusteella? Tai noh. Pikemminkin kunnolla kieli poskessa! Päätin kokeilla, miltä se kuulostaisi:

− Hei, tarvitsisin uuden puuterin, mutta onkohan tuo Sukkisten niksitaikaa vähän tumma sävy minulle?

− Kyllä se taitaa olla. Tämä Laastarein läästitty olisi vähän vaaleampi, mutta katsotaanpas… Ei. Kyllä sinullekin taitaa paras olla tuo Nakki, niin kuin suurimmalle osalle suomalaisista. Jauhopussi on sitten jo aika kalpealle iholle.

***

− Meiltä löytyy tätä toppia kahdessa eri harmaan sävyssä. Vessapaperirullanhylsy sopii sellaiseen arkisempaan tilanteeseen. Jos taas haluaa vähän juhlavampaa, niin suosittelen Foliohattua. Sen kun pukee päälle, niin on kivaa hopeista säkenöintiä ilmassa!

***

− Tähän seinään me haluttaisiin jokin pirteä ja aurinkoinen tehosteväri.

− Ahaa. No Alepan muovikassi ainakin ilahduttaa aina keltaisuudellaan. Tai jos haluaa jotain todella omintakeista, niin sittenhän meillä on tuo Länsimetro. Sitä en kuitenkaan suosittele kovin isolle alueelle.

− Kyllä nuo taitaa olla vähän liian päällekäyviä. Jotakin hieman hillitympää kaipaisin.

− No entäs Kalapuikko? Kellertävä, mutta taittaa kivasti oranssiin. Ei suututa ketään.

− Vähän hajuton ja mauton… Mutta hei! Tämähän on juuri sitä, mitä etsin! Jotenkin lämmin ja pehmeä, mutta samaan aikaan kuulas ja raikas. Tämä me otetaan!

− Se on kyllä kieltämättä upea sävy. Sen nimi on Keltainen lumi.

Ajatusleikki on hauska mutta tietenkin absurdi. Vaikka kyllähän tällaiset nimet erottuisivat massasta ja herättäisivät huomiota. Bonuksena ne voisivat saada ihmiset hyvälle tuulelle. Ehkä jään sittenkin odottamaan, mikä rohkea yritys ottaa ensimmäisenä Keltaisen lumen valikoimiinsa.

Pasi Heikura: Luonto inspiroi meikkien nimeäjää (Yle, 21.4.2016)

Timo Paukku: Suomalaisten suosikkisävyt ovat höyry, paperi ja laasti −kokeile, antaisitko sävyille samat nimet kuin värikartan laatijat (Helsingin sanomat, 29.9.2016)

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele