Pika pika tule kodih – karjalan hairiehvedäjät

Olen ollut harjaittelus Kotuksen Karjalan kielen sanakniigas tämän kezän. Ruavoin enimyölleh loitton, sendäh ku elän tiä Jovensuus. Minun ruadoh on kuulunuh oppie lugie jygiel käzialal kirjutettua sanablekkuo da yhtistiä net Karjalan nettasanakniigan oigieloih sanoih. Ruado on olluh minus ylen mieldykiinnittäi da samal on voinuh kehittiä omua kielenmaltuo.

Kaikkie sanablekkuloin sanoi ei ollah otettu nettasanakniigah da sendäh sie löydyygi kaikenmostu mieldykiinnittäjiä esim. äijän kul’tuurah liittyjiä tieduo. Sanakniiguhäi on minule jo aijembah tuttavu, ga ruavos olen opastunnuh käyttämäh sidä enämbi leviembäh tabah da suannuh äijy uuttu tieduo. Minule kaikkien mielehizemmät ollah matti- da hairiehvedäjät sanat. Nenga piätingi kirjuttua hairiehvedäjis sanois, ku duumaičin što net voijah kiinnittiä teijängi mieldy.

Tiijustatgo konzu karjala viey sinuu hairieh?

Puaksuh suomenkieline voi duumaija ku ellendäy karjalua putilleh, ga toiči suomen kielenmalto voi sežo yöksyttiä. Karjalan kieles nengozii sanoi kučutah hairiehvedäjikse, angliekse käytetäh termie false friends da suomekse termie riskisanat. Sana ozuttau ku suomen kauti merkičys olis ihan selgei, ga tovelližuos sanan merkičys on ihan eri ku suomen kieles. Ezimerkikse uskaldua-verbis suomenkieline duumaiččou ku se merkiččöy ruohtie-verbie, ga karjalan uskaldua on suomekse luvata.

Toiči hairiehvedäjät ollah i karjalankielizilegi vesselät. Sanakniigaruavos ičele puuttui vastah pika-sana, kudai merkiččöy karjalas varzua libo lambahistu. Dovarišoinke sit duumaičimmo ku pika-sanah liziäy vie deminutiivu -čču-suffiksan sit sanas roih pikačču. Pikačču merkiččöy sit pikkarastu varzua libo lambahistu. Da tämä oli meijän mieles vessel ku yhten kanzoinvälizesti suvaitun multiekan, Pokémonin, yksi persounis on Pikačču. Sanakniigas löydy sežo ezimerkkie kui pikua on kučuttuh kodih:

pika, pika, pika, tule kod́ih (Siämjärvi)
varsa, varsa, varsa, tule kotiin

Täs on sežo vesseliä što tämä pikan kučundu mustuttau sidä kui tämä multiekku-Pikačču pagizou Pokemonis.

Dovariššan luadima miemu hairiehvedäjäs Pikačus. Pikan kuva: nimimerki Elsemargiet, Pixabay.com.

Äijät hairiehvedäjis ollah minule jo tuttavat, ga Kotuksen sanakniiguruavos olen opastunnuh uuzihgi. Kämppä da kaima oldih nengozet, kudamat čökättih omah silmäh. Kämppä merkiččöy karjalas joukkuo, da sidä on käytettyh i negativnoisgi merkičykses. Kaima on samas merkičykses ku suomesgi, ga sidä käytetäh i toizesgi merkičykses. Neče voi sežo merkitä kangasnuorastu, kudamal salvatah ezim. ferezin libo paijan helmu.

Parahiten rahvas toinah tiedäy karjalaizet hairiehvedäjät panna mattii da ruokkie pertii. Ruokkie-verbihäi merkiččöy kabrastamistu da matin panendu kiroilemistu. Suomenkielizile nämmis sanondois voi muvvostuo mieleh ihan erilaine merkičys, kudai alguperähine on olluh. Nengozih tilandehis voi kebjieh roita viärinellendyksii rahvahien välil. Hos karjalankielizet ylehizesti ollah ainos kaksikielizet, ga olis hyvä mustua ku karjalas on äijy hairiehvedäjiä ku oppiu suomen kauti ellendiä.

Munuago?

Suomen kieleshäi käytetäh äijy vittu-sanua ku pannah mattie. Karjalas samanjyttyzes stuatussas on muna-sana. Muna merkiččöy karjalan kieles penisty. Kananmunas paistes karjalas on käytös sežo jäiččy-sana. Tämägi voi toinah viijä hairieh kedätahto suomenkielisty. Vituttaa-verbie käytetäh puaksuh suomekse pahoittamizes, ga meijän tiijos ei olluh ku samanjyttysty sanondua olis karjalas. Myö sit dovarišoinke muvvostimmo muna-sanas verbin munaittua, kudai on samas merkičykses otettuh käyttöh kui suomen vituttaa-verbi. 

Täs yksi ezimerkki muna-sanan käytös matin panendas Karjalan kielen sanakniigas:

mäne munalla nyt siidä! (Korpiselgy)
mene vittuun nyt siitä!

Nuoret lujah tahtotah opastuo matin panendah karjalakse, ga starikat puaksuh ei sidä suvaija. Ozakse yhtelläh meijän opastajat suvaijah paista mattisanois, da yhtes duumaičemmogi äijän uuttu sanastuo. Toinah samas nägökannas Karjalan kielen sanakniigas on jätetty iäreh matti- da seksualližuoh liittyjiä sanua. Minun mieles matin panendu on äijil suures roulas oman ičen ozutandas omas paginas da sendäh olis tärgiedy andua nuorile mahto opastuo i mattisanoih. Matin panendugi voi ollah vuitti sežo kielen elvytysty. Mie en iče iellehgi kebjieh pane mattii karjalakse, ga kogo aigua opin opastuo panemah enämbi. Hillakkazeh hyvä roih.

Täs vie lyhyččäine karjala-suomi sanalistu tekstan ellendämizen avukse.

Pikoi karjala-suomi sanalistu

blekku = lappu, lippu

duumaija = ajatella, luulla

ellendiä = ymmärtää

iellehgi = edelleen/kin, -kään

jygie = vaikea

kabrastua, ruokkie = siivota

kielenmalto = kielitaito

kiinnittiä mieldy = kiinnostaa

konzu = milloin

multiekku = piirretty

oman ičen ozutandu = itseilmaisu

opastuo = oppia

oppie = yrittää

pagina = puhe

paista = puhua

pahoittua = harmittaa

panna mattii = kiroilla

puaksuh = usein

putilleh = hyvin, kunnolla

puuttuo = osua, sattua

roita = tulla, syntyä

ruohtie = uskaltaa

starikku = vanhus

samanjyttyine = samanlainen

sežo = myös

suvaija = pitää, tykätä

toinah = ehkä

toiči = joskus

vessel = hauska

viärinellendys = väärinymmärrys

vuitti = osa

yöksyttiä = eksyttää, johtaa harhaan

äijy = paljon

Kirjoitus on livvinkarjalaa. Livvinkarjala eli liygi on yksi uhanalaisen vähemmistökielen, karjalan, päämurteista. Livvinkarjalaa puhutaan Suomessa sekä Karjalan tasavallassa. Osa kirjoituksen sanoista poikkeaa KKS:n hakusanoista. Lisää tietoa livvinkarjalasta ja karjalan kielestä löydät Kotuksen verkkosivuilta.

• Tietoa karjalan kielestä
• Karjalan kielen sanakirja
  
• Leena Joki: Petollisia ystäviä (Kieli-ikkuna, 22.3.2009)
• Riitta Eronen: Parakkimme eessä (Kieli-ikkuna, 12.11.2002)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele