Loihe-perhe kasvaa

Vuonna 2014 Virittäjä julkaisi kirjoitelmani kahdesta puolisalaa syntyneestä verbiparadigmasta, loihea ja loiheta -verbien. Nämä verbit ovat syntyneet ”kantasanan” loihe pohjalta.

Tosiasiassa loihe on luoda-verbin refleksiivitaivutuksen aktiivin indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto. Refleksiivitaivutuksessa tekijä on samalla teon kohde eli subjekti ja objekti viittaavat samaan henkilöön. Loihe lausumahan merkitsee ’saattoi itsensä lausumaan’, toisin sanoen ’alkoi lausua’.

Refleksiivitaivutus on aivan tuntematon suomen länsimurteissa, itämurteissa sitä esiintyy jonkin verran. Karjalan kielessä ja vepsässä refleksiivitaivutuksella on keskeinen osa. Kalevalan myötä loihe lausumahan -tyyppi on tullut tutuksi suomalaisille, uniikkina ja vähän kliseemäisenä sanontana, jonka merkitys on vähitellen hämärtynyt, jos se alun alkaenkaan on ollut kovin selvä. Kun loihe-muodon merkitys on haihtunut, se on alkanut kerätä ympärilleen verbintaivutusta aidon kantasanan tavoin.

Loihea ja loiheta, eräänlaisia apuverbejä

Olin Virittäjän artikkelia varten hakenut verkkojulkaisuista esimerkkejä loihe-kantaisten verbien aktiivin indikatiivin preesensin ja imperfektin sekä aktiivin konditionaalin preesensin taivutusmuodoista sekä vastaavista passiivin taivutusmuodoista, kaikkiaan siis 21 muodosta kummankin verbin taivutuksessa. Olen tehnyt poiminnat helmikuussa 2014, ja kaikki osumat ovat 2000-luvulta.

Kävi ilmi, että loiheta-verbistä oli käytössä 10 muotoa 21 mahdollisesta ja loihea-verbistä 16 muotoa 21 mahdollisesta. Loihea-verbillä oli siis lähes täysi paradigma:

Preesens oli täydellinen: loihen, loihet, loihee, loihemme, loihette, loihevat.

Imperfektistä puuttui yksi muoto: loihin, loihit, loihii, loihimme, –, loihivat.

Konditionaalin preesensistä puuttui neljä muotoa.

Päälistan ulkopuolelta löytyi yksi aktiivin potentiaalin preesensin muoto ja yksi aktiivin imperatiivin 2. persoonan kieltomuoto. Infiniittisiä muotoja bittiavaruudessa kelluu paljon.

Molemmat verbit, loihea ja loiheta, ovat muuttuneet eräänlaisiksi apuverbeiksi. Ne esiintyvät liitossa puhumista, sanomista tai yleensä itsensä ilmaisemista merkitsevien verbien kanssa. Ehkä ne ovat myös eräänlaisen epävirallisen rekisterin merkki.

Loihesimme paseeraamaan pitkin katuja

Vesa Heikkinen nosti 7. elokuuta 2014 julkaisemassaan Kotus-blogin merkinnässä Virittäjä-artikkelini esiin ja referoi ja kommentoi sitä. Heikkisen kirjoitus nostatti melko määrän puheenvuoroja. Nimimerkki Huoltaja paheksui sitä, että Lyytikäinen esittelee tällaisia kirjakieleen kuulumattomia kelvottomia muodosteita, vieläpä ihailee niiden käyttäjiä.

Päätin äskettäin uudistaa verkkoharavointini nähdäkseni, ovatko paradigmat täydentyneet. Kyllä ne ovat. Näyttämölle on ilmestynyt kaksi, tai oikeastaan kolme uutta muotoa. Ne ovat kaikki loiheta-verbin paradigmasta.

Yksi uusi muodoste on aktiivin indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto loihesimme. Se esiintyy tällaisessa tekstiyhteydessä:

Kesäisen lämpimässä säässä elokuun valmistuessa väistämättömästi siirtymään syksyn tieltä loihesimme vaimoni kanssa satunaisella [!] Turku-käynnillämme paseeraamaan pitkin kaupungin keskustan katuja nauttien kaupunkimme väriloistosta täysin rinnoin. – Turun Seutusanomat, Länsi 1.9.2016, pakina. [Lehti ilmestyy myös painettuna.]

Virittäjässä julkaistujen havaintojeni mukaan loiheta ja loihea esiintyvät liitossa jonkin puhumista tai äänessäoloa tai itsensä ilmaisemista merkitsevän verbin kanssa. Yllä olevassa virkkeessä verbi on paseerata, siis kuljeskella. Loihe-perheen merkitys on laajentunut.

Miten loihesimme-sanan merkitys olisi tässä tapauksessa tulkittava? Satuimme tai ajauduimme tai osuimme paseeraamaan tuntuisivat luontevimmilta merkityksiltä. Voisiko pakinan virkkeen tulkita myös näin: saatoimme itsemme paseeraamaan? Merkitys olisi tavallaan alkuperäinen, vaikka refleksiivitaivutuksen muodot ja säännöt ovat hämärän peitossa.

Älä loihe mulle lausumaan

Aktiivin indikatiivin imperfektin monikon 3. persoona esiintyy tällaisessa lauseessa:

Silloin tunsimme onnistuneemme kun he loihesivat lausumaan: ”Tämä on meidän arkkitehtuuriamme!” – https://kuntatekniikka.fi › penan-blogi › 2016/05/30 [Tämä on myös painettuna ilmestyvän Kuntalehden osasto.]

Tämä on tuttua loiheta-verbin käyttöä. Taipuva apuverbi edeltää lausua-sanan MA-infinitiiviä. Tyypillisesti tämäkin teksti on pakina; siinä sopii irrotella ja käyttää humoristista kieltä.

Muita finiittimuotoja löytyi vuoden 2014 haussa vain aktiivin potentiaalin preesensin yksikön 3. persoona loihenee ja aktiivin imperatiivin yksikön 3. persoonan kieltomuoto älä loihe. Tämä imperatiivi (”älä loihe mulle lausumaan kauniita sanoja”) on peräisin Ismo Alangon rockrunosta vuodelta 1999, ja se toistuu kymmenillä ja taas kymmenillä sivustoilla.

Loihetkaamme loihemahan!

Uudessa haussa imperatiivi on täydentynyt loiheta-verbin monikon 1. persoonan muodolla loihetkaamme:

Mutta verkko! Siellä kieli saa kukkia ja kivetkin elävät. Loihetkaamme loihemahan!

Tämä muoto päättää Vesa Heikkisen edempänä mainitun blogikirjoituksen. Heikkinen ei tietenkään ole viaton kielenpuhuja samalla tavoin kuin muut haravaan osuneet kirjoittajat. Hänen kirjoituksensa käsittelee loihe-perhettä, ja muoto on arvattavasti minun kirjoitukseni provosoima. Mutta kuitenkin se on sääntöjen mukaan tuotettu.

Tuskinpa Heikkinen on sitä ilmoille saattaessaan katsonut, missä päin paradigmaa on puutteita, ja suunnitellut sitten sopivan muodon. Pidän Heikkisen tuotosta alkuperäisen veroisena.

Onko loihe-perheen kasvu tyrehtymässä?

Loihe-perhe on varmasti muhinut pinnan alla hyvinkin kauan. Ainakin jo 1990-luvulla ovat kielenhuoltajat panneet siitä merkille näytteitä. Mutta vasta 2000-luvulla verbiperhe on verkkojulkaisujen myötä pulpahtanut pintaan. Sen elinympäristöä ovat pakinat ja puoliviralliset keskustelut.

Vuoden 2014 jälkeen perhe on kasvanut vain kolmella uudella muodolla, jotka kaikki ovat vuodelta 2016. Merkille pantavaa on, että kutakin muotoa edustaa vain yksi osuma. Vuoden 2014 haussa osumien määrä vaihteli parista löydöksestä kahdeksaansataan muotoryhmää kohden.

Onko perheen kasvu nyt tyrehtymässä ja sen mahdollisuudet loppuun käytetty? Aika näyttää.

Lähteitä

• Heikkinen, Vesa 2014: ”Loihesin siinä ajattelemaan”. Kotus-blogi, 7.8.2014.
• Kolehmainen, Taru 2001: ”Loihesi lausumahan”. Helsingin Sanomat, Kieli-ikkuna, 14.8.2001.
• Lyytikäinen, Erkki 1995: Kaikki mahdollinen refleksiiviverbeistä. Refleksiivit ovat koko ajan liikkeessä. Helsingin Sanomat, 7.9.1995. [Tilaajille.]
• Lyytikäinen, Erkki 2014: Loihe loihemahan – reliktistä paradigmaksi. Virittäjä, 2/2014, s. 225–233.
• Pulkkinen, Paavo 1993: Vanhastavien muotojen vaaroista. Kielikello, 2/1993.

Lyytikäinen, Erkki 2016: Taivutuskielen ihmeitä: uusi sana syntyy. Teoksessa Sanotaan tyyliin näin. Kirjoituksia kielen ilmiöistä. S. 96–107. Gaudeamus.

---

Erkki Lyytikäinen on tehnyt päivätyönsä Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen amanuenssina, toimipaikkanaan Suomen kielen nauhoitearkisto Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän on toiminut kolumnistina sekä kriitikkona ja on myös yksi Suomen murrekirjan (2013) toimittajista.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele