Kodin monet määritelmät

Kielitoimiston sanakirjan mukaan koti tarkoittaa yhden tai useamman ihmisen (yleensä perheen) vakinaista asuntoa, mutta sillä voidaan viitata myös asuin- tai oleskelupaikkaan tai -seutuun. Lisäksi sanakirja kertoo kodin tarkoittavan erilaisia hoito- tai majoituslaitoksia (päiväkoti, matkustajakoti) ja taivasta uskonnollisessa merkityksessä. Onko tämä kuitenkaan tyhjentävä määritelmä kodille?

Kädenvääntöä sanakirjan kanssa

Yleensä koti-sanalla viitataan vakinaiseen asuntoon. Mutta miten vakinainen määritellään? Onko jokin vakinainen vain silloin, kun mahdollisesta muutoksesta ei tiedä ennalta? Vai voiko esimerkiksi puolen vuoden tilapäisasunto olla vakinainen (varsinkin jos se on ainoa asunto tuona aikana)?

Vakinaisuus ei automaattisesti tee asunnosta kotia sanan tunneperäisessä merkityksessä. Toiselle saattaa vaatia pitkänkin ajan, ennen kuin asunto alkaa tuntua kodilta. Toinen taas saattaa lomaillessaan viitata majapaikkaansa kotina, jonne hän palaa yöksi päivän reissaamisen jälkeen.

Ongelmallisuutta aiheuttaa myös sana perhe. Jos koti on yleensä se, missä perhe asuu, niin miten perhe sitten määritellään? Kielitoimiston sanakirja kertoo, että ihmisistä puhuttaessa perheellä viitataan tavallisesti yhdessä asuvien ihmisten ryhmään – yleensä siis vanhempiin ja lapsiin, niin sanottuun ydinperheeseen. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ota huomioon esimerkiksi uusperheitä tai yksinhuoltajia. Perhe ei myöskään aina asu saman katon alla, eikä siihen välttämättä kuulu vain ihmisiä.

Kotona. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Koti on siellä, missä sydän on

Tämä sanonta lienee kaikille tuttu. Yleensä se tulkitaan symbolisena, mutta kirjaimellinenkaan tulkinta ei ole mahdoton; koti voi olla oma keho, jolloin oma koti löytyy vasta, kun tuntee olonsa hyväksi kehossaan. Monesti sanonnalla viitataan kuitenkin itselle rakkaisiin ihmisiin, useimmiten perheeseen. Näin ollen koti ei ole välttämättä paikka vaan ihmisten muodostama ryhmä.

Sanonta voi viitata myös asuntoa laajempaan alueeseen, kuten asuinseutuun. Paikkakunta, jossa on viettänyt lapsuutensa, saattaa tuntua ikuisesti kodilta, vaikkei sinne koskaan enää palaisikaan asumaan. Kodin ei liioin tarvitse olla fyysinen paikka. Se voi olla myös ilmapiiri, kulttuuri tai miljöö. Esimerkiksi oma sielunmaisemani tulee aina löytymään lakeuksilta, jossa vietin elämäni ensimmäiset 22 vuotta.

Yksi, kaksi vai monta kotia?

Onko ihmisellä yksi vai useampi koti? Jos niitä on useampia, ovatko ne kaikki keskenään samanvertaisia – tai ovatko ne koteja eri syistä? Kun lapsi muuttaa pois vanhempiensa luota, menettääkö entinen koti kodin asemansa?

Jos koteja on useampia, niihin viittaaminen voi tuottaa hankaluuksia. Voidaan puhua ykköskodista, kakkoskodista jne., mutta niiden sävy on arvottava. Muita tarkentavia sanavalintoja (ennen kaikkea elämänsä ensimmäiseen tai ensimmäisiin koteihin viitatessa) ovat lapsuudenkoti, syntymäkoti, vanha koti ja vanhempien koti. Kotien erittelyyn saatetaan käyttää myös koti-sanan erilaisia murteellisia muotoja. Aina nämäkään keinot eivät kuitenkaan riitä.

Lapsuudenkoti vaikuttaisi viittaavan asuntoon, jossa on viettänyt lapsuutensa – ja syntymäkoti paikkaan, jossa on asunut syntymänsä jälkeen. Sanat osoittautuvat kuitenkin puutteellisiksi, jos kukaan perheestä ei enää asu tässä asunnossa. Vanha koti tuntuu loogiselta vain silloin, jos kyseisessä asunnossa ei enää asu eikä sitä tunne enää kodikseen. Vanhempien koti ei kelpaa, jos vanhemmat asuvat erillään. Äidin tai isän koti puolestaan antaisi ymmärtää, ettei asunto ole enää oma koti, vaikka sen siksi edelleen saattaisikin kokea.

Kodin ytimessä

Koti on monelle olennainen osa identiteettiä, joten ei ole yhdentekevää, miten se määritellään ja miten siihen viitataan. Tässä kirjoituksessa vain raapaistiin aiheen pintaa, sillä tulkintoja kodista on yhtä monta kuin kodeissa asuviakin.

Minulle koti on jotain tuttua ja pysyvähköä, ei lyhytaikaista. Koti on paikka, jossa tärkeimmät tavarani tai läheiseni sijaitsevat ja jonka ilmapiiri tuntuu hyvältä. Kodissa on hyvä olla – tai ainakin vapaus ja rauha voida huonosti.

• Kielitoimiston sanakirja: koti
  

HANNA VIRTAKANGAS

Kirjoittaja työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa yleisen kielenhuollon ja virkakielen korkeakouluharjoittelijana.

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele