Isoäiti?

Niin.

Luin Suomen Kuvalehden pääkirjoituksesta seuraavaa: "Korkeimman hallinto-oikeuden päätös karkottaa kaksi lastensa luona asuvaa isoäitiä on varmasti lailllinen."

Lastensa luona asuvaa isoäitiä?

Jos nämä "isoäidit" asuvat "lastensa kanssa", he ovat lastensa suhteen tietenkin äitejä eivätkä mitään "isoäitejä". Hehän ovat äitejä. Heidän poikansa tai tyttärensä suhteen he ovat isoäitejä, mutte näistä poikien tai tyttärien lapsista ei jutussa mainita mitään.

Nämä "isoäidit" ovat siis äitejä. Korkein hallinto-oikeus päättää varmaan kohta, ovatko äiditt perheenjäseniä.

Lasse Koskela
äiditön, isätön, isoäiditön, isoisätön (vainaita kaikki) - siis minä valmis karkotettavaksi, kun ei ole ylenevässä polvessa Suomessa tämmöstä syytä perheen koossa pitämiseen (muija ja ja kissa siten mun mukaan).

Myöskin: niin.

Asia on hankala. Isoäidin karoittaminen kuulostaa julmalta ja epäinhimilliseltä. Mutta toisaalta, onko Suomen vastaanotettava kaikkien maahanmuuttajien vanhemmat, jos näille iskee syvä halu viettää vanhuutensa lastensa ja lastenlastensa kanssa Suomessa? Jos yksi saa lain perustella luvan jäädä, niin eikö muillakin ole sama oikeus?

Mitä sitten, kun nämä isoäidit vanhenevat lisää? Halutaanko Suomesta perustaa ulkomaalaisten vanhusten hoitola? Vai otetaanko isoäidit vastaan sillä ehdolla, etteivät he kuluta yhteiskunnan palveluja - sekös vasta olisikin epäinhimillistä ja rasistista: toiset saa ja toiset jätetään rannalle ruikuttamaan. Vai olenko vain turhan skeptinen ulkomaalaisten vanhusten halusta hypätä Suomen sosiaaliturvan piiriin, jos se sukulaissuhteen perusteella muitta mutkitta onnistuu? Jos sähköä ei ole ja lääkäri käy naapurikylässä kerran viikossa, niin voisi joku innostua löytämään sukulaisen Suomesta, jos on sattunut kuulemaan huhuja, että siellä otetaan isovanhemmat avosylin vastaan.

Onhan se hienoa hurskastella käsi sydämellä, mutta kuka on innokas maksamaan laskun tästä hyväsydämisyydestä? En halua sanoa, että juuri näissä nimenomaisissa tapauksissa on toimittu oikein, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, että sen voi typistää isoäidin äitiyden miettimiseksi. Tietenkin maailman pitäisi tasa-arvoistua, mutta päätelmä, että Korkeimman hallinto-oikeuden mielestä äidit eivät ole perheenjäseniä, ei tee muuta kuin luo perusteetonta mielikuvaa, jolla maailmaa ei rakenneta.

Tuskinpa kukaan voi ajatella, että Suomi ottaisi avosylin vastaan kaikki maahanmuuttajien isovanhemmat kaiken tämän pallottelun jälkeen, vaikka nämä kaksi kuuluisaa isoäitiä lopulta saisivatkin jäädä Suomeen. Mikä saa ihmiset uskomaan, että mummut ja vaarit hinkuisvat Suomeen hinnalla millä hyvänsä. Ikääntynet ihmiset eivät hevin jätä omaa kotimaataan, tuttua ympäristöään. Kyllä täällä tilaa ja rahaakin riittää muutamalle mummulle per vuosi.

Eivätköhän nämäkin isoäidit olisi paljon mieluummin synnyinmaassaan, jos siellä vain asuisi heidän läheisiään, edes yksikin tytär tai poika, joka voisi heistä huolehtia Moniko meistä jättäisi oman vanhempansa yksin ja oman onnensa nojaan?

Mitenkään ilmaisematta omaa kantaani karkoituskysymykseen:

Kieliaiheisesta blogista kun on kyse, lienee kirjoittajan (ainakin yhtenä) pointtina ihmetellä median käyttämää sanavalintaa.

"Isoäiti" vetoaa tunteisiin enemmän kuin esim. "iäkäs äiti". Pelkkä "äiti", joka helposti käsitetään arkikielessä 'alaikäisten lasten äidiksi' aiheuttaisi väärinkäsityksiä, kun taas "iäkäs äiti" herättää mielikuvan passiivisesta vanhuksesta, jota pallotellaan taholta toiselle.

Mutta isoäiti, henkilö, joka on onnistunut tuottamaan jälkeläisiä ainakin kahdessa polvessa, on tärkeä ja tarpeellinen, sekä tunnetasolla että lastenhoidollisissa seikoissa, mikä saa hänen Suomeen jäämisensä kuulostamaan positiivisemmalta kuin "pelkän" vanhuksen.

Eikä ole ainoa media se Suomen Kuvalehti, joka kertoo isoäitien tilanteesta.
Miksi? No minulle tulee ainoastaan se mieleen, että jos puhuttaisiin äideistä, niin karkotuspäätös olisi hankalampi tehdä.