Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.
12.4.2017 14.46
That’s fine, sanoi neandertalinihminen
Roolipelatessa joko mikään ilmaus ei ole ongelma, tai sitten jokainen ilmaus on ongelma.
Johdan jääkaudelle sijoittuvaa roolipeliä, jonka hahmot ovat neandertalinihmisiä. Kuvailen siis maailmaa ja sen tapahtumia ja annan pelaajien hahmojen toimia maailmassa. Silloin tällöin heitämme noppaa, ja silmäluvut vaikuttavat tapahtumiin. Käytännössä siis istumme pöydän ääressä kertomassa tarinaa ja näyttelemässä.
Ennen peliä päätimme lakaista suuret kielikysymykset taljan alle. Taljan raosta kuuluisi muun muassa...
...Osasivatko neandertalinihmiset puhua? Jos osasivat, minkälaisia äänteitä he osasivat tuottaa? Olivatko heidän kielensä yhtä ilmaisuvoimaisia ja monimutkaisia kuin modernit kielet?...
Päätimme, että ihan tarpeeksi osasivat puhua. Tai jos eivät osanneet, osasivat elehtiä. Kommunikoida joka tapauksessa, vaikka sitten facepalmien tai jonkin kivi-sakset-paperi-leikin variaation avulla. Pelaajat puhuvat selvää suomea, ja suomi vastaa pelin sisällä mitä tahansa kommunikointimenetelmää, jota neandertalit sattuivatkin käyttämään. Se oli sen ongelman alku ja loppu.
Silti pelaajien puheessa kaikenlainen tärähtää kalloon. Joku sana tai ilmaus haluaa tehdä itsestään ongelman, jos sitä erehtyy kuuntelemaan.
Voivatko neandertalit puhua diplomatiasta? Hirvittävän modernin kuuloinen sana, hyvä jos edes joitakin tuhansia vuosia vanhaa perua. Toisaalta miksi heillä ei olisi ollut käsitettä joustavalle varovaisuudelle, hienovaraisuudelle ja oveluudelle (kuten Kielitoimiston sanakirja sanan diplomatia määrittelee)?
Mitä painolastia sanalla vaimo on? Onko puoliso yhtään sen neutraalimpi? Tai kulta, tuskin himoitsivat jalometallin perään. Pelasimme läpi seremonioiden, mutta olivatko ne kuitenkaan hääseremonioita ja ovatko neandertalimme naimisissa?
Nopat sanovat, että sanat ovat vain sanoja.
Miksi on niin hankala noudattaa päätöstä, että suomi on suomea ja neandertali neandertalia? Sillä jos nipottamisen tielle lähtee, suurin osa sanoista joutuisi käyttökieltoon. Ei voisi puhua tunneista tai kilometreistä, tulehduksista tai idiooteista. Suomen kielen sanoilla on historiansa, usein kansainvälinen sellainen, ja historioihin linkittyy laaja käsitteiden verkosto.
Periaatteessa kaikki tai ei mitään siis. Mutta jostain syystä neandertali ei silti voi cringetä sikana.
Sen olen huomannut, että tätä lillukanvarsiin takertumista – näiden ilmausten bongaamista, ei sentään niistä ääneen puhumista – tapahtuu sitä enemmän, mitä rauhallisempi vaihe pelissä on meneillään. Kun toiminta on kiihkeää ja pelaajat puhuvat kiivaasti tai jopa riitelevät keskenään, kaikki on sallittua.
Kun tunteet käyvät kuumina, neandertalipäällikkö saattaa möläyttää mitä helvettiä te olette tuoneet tuon hevosen heimon tänne! Tai jos riidellään siitä, kuka johdattelee ja ketä, voidaan käyttää sellaisia selkeitä suomen kielen ilmauksia kuin jos olet sitä mieltä niin that’s fine tai whatever.
Ja kerran eräs mehukas juoni kulminoitui kivikkoisella merenrannalla siten, että toiselle heimolle näytettyään ja toista hyväksikäytettyään eräs agitaattori karjui täyttä kurkkua fak juu, ääshouls! vielä viestiä keskisormilla korostaen. Siihen kohtaan draaman kaarta se upposi aivan mainiosti.
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja