Siirry sisältöön
Haku

Minna Pyhälahti


Minna Pyhälahti. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Minna Pyhälahti rakastaa uudissanoja ja työskentelee Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajana. Aiemmassa elämässään hän oli kielenhuoltaja ja kouluttaja.


rss

15.1.2019 12.27
Minna Pyhälahti

Otsikoiden liika häly

Muistatko vielä ajan, kun uutisotsikot olivat tiiviitä? Tiiviyttä ei enää tavoitella.

Kuuntele blogi mp3-tiedostona
Kuuntele blogi Youtubessa


Klikinsäästäjä-sivulla Facebookissa oli juttu huvittavasta otsikosta 8.1.2019:

Aviopari Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen vaihtoivat sukunimensä – kyseessä hyvin harvinainen nimi: ”Pitkä prosessi” (Ilta-Sanomat, 7.1.2019)

Sukunimi on siis ”Larm”, ei ”Pitkä prosessi".

Koomisten tulkintojen lisäksi otsikossa kiinnittää huomiota nykyinen otsikointimuoti. Kaverini pyysikin minua kirjoittamaan ”iltapäivä- ja ehkä muidenkin lehtien pitkistä, usein vaikeaselkoisista otsikoista, joiden perusrakenne näyttää nykyään olevan ajatusviiva + kaksoispiste + suora lainaus”.

Ja oikeassahan hän on! Minne vain päänsä kääntää, joka puolella on tällaisia otsikoita. Osien järjestys vain vaihtelee.

Aiemmin muuten ajatusviivan sisältämiä otsikoita käytettiin lähinnä opinnäytetöissä, kun mukaan haluttiin sekä perusotsikko että tarkentava osa, kuten Moniääninen ruokaympäristö – ruokakasvatuksen mahdollisuudet nuorisotaloilla. Ajatusviivat levisivät sittemmin uutisotsikoihinkin. Tästä ajatusviivailmiöstä kirjoitin blogitekstissäni vuonna 2016. Silloin näki vain harvoin tässä jutussa käsiteltyjä, moniosaisempia ajatusviiva + kaksoispiste + suora lainaus -otsikoita.

Pituus ahdistaa, välimerkkiähky uhkaa

Tarkastelin viikolla 2 ilmestyneitä nettiuutisia. Moniosaisia otsikoita oli runsaasti jo uutissivustojen etusivuilla, etenkin iltapäivälehdissä.

Kylmyysryöppy ja uusi myrsky pauhaavat kohti Suomea – säätieteilijän näyttö kuin 90-luvun diskoasu: ”Varoituskartalla on vaikka mitä” (Iltalehti, 9.1.2019)

Kuvat julkaistiin: Tässä on herttuatar Meghanin ja prinssi Harryn tuleva koti – valkoisen pytingin edessä ammottaa valtavasti tyhjää tilaa (Ilta-Sanomat, 9.1.2019)

Thomas Markle vauhdissa jälleen: läväyttää esiin oman kantansa Meghanin ja Catherinen eripurasta: ”Olen hyvin ärsyyntynyt” (Ilta-Sanomat, 6.1.2019)

Varsinkin viimeinen esimerkki on niin sanottu klikkiotsikko. Siinä kerrotaan pinnalta katsottuna monta asiaa, mutta käytännössä oleellista tietoa ei saa. Juttu pitää klikata auki, jos haluaa informaatiota Thomasista, Meghanista ja Catherinesta. Lisäksi kolme nimeä ja kaksi kaksoispistettä samassa otsikossa vain on liikaa.

Kuulosuojaimet ja aurinkolasit. Kuva: Minna Pyhälahti, Kotus.

Otsikointitapa on käytössä myös MTV:n ja Ylen uutisissa sekä Helsingin Sanomissa. Tosin se ei ole niin yleinen kuin iltapäivälehdissä.

Pekka Pouta pitkän ajan sääennusteesta – Suomi jäämässä viikoiksi hyytävän arktisen ilmamassan alle: ”Nyt alkaa pakkastalvi!” (MTV Uutiset, 8.1.2019)

"Suurin osa asiakkaistani ei tiedä, että heidän aamiaisensa on liian pieni" – Asiantuntijan vinkit syömiseen: lisää salaattia, muuta rytmiä (Yle , 9.1.2019)

Yritykset siirtävät tutkimus­toimintaa pois Suomesta – Selvitys vaatii perusteellista remonttia tutkimus­rahoitukseen: ”Suomi oli aikoinaan edellä­kävijä, nyt takaistuimella” (Helsingin Sanomat, 9.1.2019)

Viimeisessä esimerkissä tarjoillaan lukijalle peräti neljä isoa asiaa: 1) Tutkimustoimintaa siirretään pois Suomesta. 2) On tehty selvitys. 3) Selvityksen mukaan tutkimusrahoitukseen tarvitaan perusteellisia muutoksia. 4) Suomi oli aikoinaan tutkimuksessa edelläkävijä, muttei todellakaan ole enää.

Ainakin minä väsyn ja ihmettelen, miksi minulle kerrotaan jo otsikossa kaikki tämä. Lisäksi kaikissa esimerkeissä välimerkkien paljous aiheuttaa levottoman vaikutelman ja suoranaisen ähkyn.

Miksi tällaisia otsikoita kirjoitetaan?

Kerään työssäni uudissanoja muun muassa Helsingin Sanomista, ja olen huomannut, että paperilehden ja netin otsikot eroavat useinkin selvästi toisistaan: samalla jutulla on paperiversiossa huomattavasti lyhempi otsikko kuin nettiversiossa.

Pitkien nettiotsikoiden taustalla on toive, että juttuja jaettaisiin mahdollisimman paljon sosiaalisessa mediassa. Kalle Pirhonen kirjoittaa blogissaan vuonna 2017, että maailman suurimpien viestinten parhaiten somessa menestyvien artikkelien otsikot ovat muuttuneet pidemmiksi ja selittävämmiksi. Sama kehitys näkyy nyt Suomessakin.

Lisäksi otsikot ja ingressit (joita joissain mediataloissa kutsutaan alaotsikoiksi) ovat lähentyneet toisiaan, eli niiden välillä ei ole enää samanlaista selvää tehtävänjakoa kuin aiemmin. Kirjoittajan kannattaa kuitenkin olla tarkkana edelleen siinä, ettei kerro samaa asiaa samalla tavalla otsikossa ja ingressissä (tai alaotsikossa), kuten toisinaan näkee käyneen.

Yleisesti ottaen pitkiä otsikoita kuulemma klikataan enemmän kuin lyhyitä, joten ainakin joidenkin mediatalojen sisäisissä ohjeissa toimittajia kehotetaan suosimaan niitä. Lisäksi heille annetaan otsikoihin ja ingresseihin enimmäismerkkimäärät.

Mitä vikaa muka?

Pituus ei itsessään ole paha asia: mahtuuhan pitkään otsikkoon kuvaavaa tietoa ja vaikkapa esimerkki. Pitkälläkin on kuitenkin rajansa. Uutisjuttuja luetaan usein kännykän näytöltä, jolloin monelle riville ulottuva otsikko saattaa uuvuttaa lukijaa.

Jos kouluttaisin toimittajia otsikoinnista, toteaisin: Ei näin. Otsikossa on nyt liikaa hälyä. Asiaa on ensinnäkin liian paljon – lukijan muisti ei kerta kaikkiaan riitä nopeaan ymmärtämiseen. Lisäksi häntä ahdistaa välimerkkien paljous pitkin poikin otsikkoa.

Kolmen osan otsikoissa tieto on myös herkästi sirpaleista, kun samaan otsikkoon tungetaan kolme näkökulmaa. Olennaisinta lukijan kannalta olisi, että otsikon sisältö ja kokonaisrakenne pysyy kasassa ja että otsikko on hahmotettavissa nopeasti ja helposti.

Ja toki otsikon tulee olla myös kiinnostava! Ymmärrän hyvin, että toimittajan työssä otsikointi on vaikeaa, koska hyvän otsikon vaatimukset ovat kovat.

Mikäli moniosaisen otsikon taustalla on halu tehdä jännittävä klikkiotsikko, on syytä tiedostaa, että ne ärsyttävät isoa osaa lukijoista. Moni ei periaatteen vuoksi avaa koko juttua. Sen sijaan käännytään vaikkapa alussa mainitun Klikinsäästäjä-yhteisön puoleen – sillä on tällä hetkellä peräti 209 000 tykkääjää.

Kuinka parantaa hämäriä otsikoita?

Keksikää jotain muuta -neuvominen ei mielestäni ole reilua eikä hedelmällistä. Siksi antaisin nyt toimittajille ja heitä ohjeistaville vinkiksi, että vähempikin riittää! Ymmärrän hyvän pyrkimyksen kertoa asiasta mahdollisimman paljon, kiinnostavasti ja esimerkin kera, mutta liika on liikaa.

Tässä jutussa esitellyissä otsikoissa on yleensä kolme osaa: väittämä, tarkennus ja esimerkki haastateltavan suusta. Yhden osan jättäminen pois otsikosta nasevoittaisi sitä yllättävän paljon ja kertoisi silti tarpeeksi.

Esimerkiksi otsikko Kylmyysryöppy ja uusi myrsky pauhaavat kohti Suomea – säätieteilijän näyttö kuin 90-luvun diskoasu: ”Varoituskartalla on vaikka mitä” on sinänsä riemastuttava. Kaksi osaa riittäisi kuitenkin mainiosti.

Kylmyysryöppy ja uusi myrsky pauhaavat kohti Suomea – säätieteilijän näyttö kuin 90-luvun diskoasu

Vielä voisi poistaa verbin pauhata ja lisätä ymmärrettävyyttä tuovan adjektiivin runsas.

Kylmyysryöppy ja uusi myrsky kohti Suomea – säätieteilijän näyttö runsas kuin 90-luvun diskoasu

Tällainen lyhentäminen ja selkeyttäminen ei varmastikaan vähentäisi klikkauksia.

Toisinaan otsikon viimeistelyvaiheessa tuottaa päänvaivaa alkukirjaimen koko ajatusviivan tai kaksoispisteen jälkeen. Todettakoon lopuksi, että otsikossa olevan ajatusviivan tai kaksoispisteen jälkeen voi käyttää isoa tai pientä alkukirjainta, kunhan toimii systemaattisesti.

Joskus muuten olisi ihan virkistävää nähdä nettiuutisessa niin sanottu perinteinen otsikko. Sen keskellä ei olisi yhtään välimerkkiä.


Kielitoimiston ohjepankki: Otsikot

Kalle Pirhonen: Tällainen on hyvä otsikko (enkä tarkoita nyt tuota ←← pronominijohdannaista (Numeroiden takaa- blogi, 6.4.2017)

Minna Pyhälahti: Ajatusviiva otsikossa – kuinka läheisessä suhteessa osien pitäisi olla? (Kotus-blogi, 30.8.2016)

Vesa Heikkinen: Liikaa viivaa (Journalisti, 19.1.2018)

Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

15.1.2019 12.40
"matti rönkä"
Otsikot ja verbi
Hyviä huomioita otsikoinnista.
Yhteen kohtaan kiinnitän epäilevän huomion...
Oma oppini on peräisin HS:sta, jossa talon tyylioppi opasti, että otsikossa on oltava verbi.
Eli: "Kylmyysryöppy ja uusi myrsky kohti Suomea – säätieteilijän näyttö runsas kuin 90-luvun diskoasu" - - - Olisiko silti parempi: "Kylmyysryöppy ja uusi myrsky pauhaavat kohti Suomea - säätieteilijän näyttö on kuin 90-luvun diskoasu"

(Siis jättäisin tuon "runsas" pois, koska 90-luvun diskoasu on sinällään hieno kielikuva).

Mutta mihin perustat sen, että otsikko ei olisi ehjä lause?

Monet tyyliopit ovat julkaisukohtaisia, sen ymmärrän. Ja vanhat opit lähtivät ahtaudesta ja esim. visuaalisista ideaaleista - rivien piti olla saman mittaisia, erillään järjellisiä jne.

Hauskaa pohdintaa!
15.1.2019 18.49
Minna Pyhälahti
Verbittömästä otsikosta
Kiitos rakentavasta palautteesta ja kysymyksestä!

Kommentoijan otsikkoehdotus toimisi myös – pääasia, että osia olisi kolmen sijaan kaksi (hahmotettavuus).

Useimmiten verbi otsikossa on paras ratkaisu: verbi tuo sekä ymmärrettävyyttä että kiinnostavuutta. Joskus minusta kuitenkin riittää, että otsikossa on mukana suuntaa ilmaisevia sanoja, kuten ehdotuksessani "Kylmyysryöppy ja uusi myrsky kohti Suomea". Myös olla-verbi otsikossa on usein ns. tyhjä.
15.1.2019 19.52
Ikuinen kesätoimittaja
Netin luonne vaikuttaa
Netin ja printin otsikot ovat erilaisia myös siksi, että verkkosivuilla ja somessa ulkoasu on erilainen kuin paperilehdessä. Paperilla näet samanntien otsikon, ingressin, kuvan ja kuvatekstin ja mahdolliset faktalaatikot ja sitaattinostot. Teet lukupäätöksen niiden perusteella. Jos otsikko ei aukea, ingressi selittää jne. Kun jaat jutun somessa tai sen otsikko ilmaantuu Amppareihin, lukijalla ei ole muuta tarttumapintaa juttuun kuin otsikko ja ehkä kuva (ilman kuvatekstiä). Siksi otsikon pitää paremmin myydä juttu lukijalle jo heti, jotta niitä muita jutun osia pääsee edes tarkastelemaan.
16.1.2019 10.48
Minna Pyhälahti
Pitkien otsikoiden syistä
Mielestäni asia on juuri noin kuin Ikuinen kesätoimittaja kirjoittaa: lukupäätös tehdään netissä pelkän otsikon perusteella.

Tähän liittyy tekstissä mainitsemani Kalle Pirhosen ajatus, että pitkien nettiotsikoiden taustalla on ennen kaikkea toive, että juttuja jaettaisiin mahdollisimman paljon sosiaalisessa mediassa. Etenkin siksi otsikot ovat muuttuneet pidemmiksi ja selittävämmiksi.

Selittävyys onkin hyvä, pituuskin joskus, kunhan otsikkokokonaisuus pysyy ymmärrettävänä eikä muutu sillisalaatiksi.
25.1.2019 12.13
Minna Pyhälahti
Kaikki jo otsikossa
Jonas Jungar muuten kirjoitti Språkbrukissa 1/2018 otsikoinnista ja siitä, kun jo otsikossa on kaikki:

"Visst, temat lockar redan i sig till läsning, men framför allt finns ju allt redan i rubriken: fenomenet, problemet, det personliga vittnesmålet, det specifika och konkreta – hela storyn."

Koko juttu: https://www.sprakbruk.fi/-/glom-det-dar-med-kort-och-kraftigt-pa-webben-ar-det-nu-langa-rubriker-som-galler