Leena Nissilä. Kuva: May Wikström, Kotus.
Leena Nissilä on Kotimaisten kielten keskuksen johtaja. Hän on työskennellyt aiemmin opettajana ja tutkijana sekä asiantuntija- ja johtamistehtävissä Opetushallituksessa ja Helsingin yliopiston kielikeskuksessa. Häntä kiinnostavat muun muassa moni- ja rinnakkaiskielisyys, kielipolitiikka, kielikoulutus ja kielelliset oikeudet. Väitöskirjassaan hän tutki virolaisten suomen kielen verbien ja verbirektioiden oppimista.
29.8.2024 13.00
Lupaa sinäkin pitää huolta suomesta
Kansalliskieltemme elinvoimaisuus on päättäjien lisäksi jokaisen kielenkäyttäjän vastuulla.
Professori Tiina Onikki-Rantajääskön laatima selvitys suomen kielen tilasta on julkaistu. Perusteellinen raportti pohjautuu sekä Kansalliskielistrategiaan (2021) että Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) julkaisemaan suomen kielen kielipoliittiseen toimintaohjelmaan Suomen kielen tulevaisuus (2009).
Onikki-Rantajääskön Suomi osallisuuden kielenä: Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa -julkaisussa käsitellään erityisesti kahta keskeistä näkökulmaa. Yhtäältä tarkastellaan Kansalliskielistrategian tavoitteista kumpuavaa kysymystä siitä, voiko Suomessa elää täysipainoista elämää suomeksi. Toisaalta käsitellään sitä, miten Suomeen muualta muuttavat tai muuttaneet pääsevät osalliseksi suomen kielestä.
Selvityksessä arvioidaan, että suomen kielen asema on hyvä. Huoliakin tosin on. Esimerkiksi englannin kielen käytön laajeneminen erityisesti korkeakouluissa askarruttaa, koska se luo painetta englannin käytön laajenemiseen muutoinkin yhteiskunnassa.
Selvitys on toistaiseksi sivuutettu melko vähin äänin julkisessa keskustelussa. Sen suosituksille ja näkemyksille toivoisi enemmän huomiota. Aihe suorastaan huutaa jatkokeskustelua, ja suomen kielen tilan turvaaminen vaatii – toimenpiteitä.
Tiina Onikki-Rantajääskö selvityksen julkistamistilaisuudessa. Kuva: Henna Kara, Kotus.
Suosituksia kielen aseman tukemiseksi
Selvityksessä mainitaan suomen kielen tilaan vaikuttavina yleisinä kehitysnäkyminä Kotuksen strategiaa lainaten globalisaatio ja kansainvälistyminen sekä digitalisaatio ja tekoälyn kehittäminen. Myös kielen mediavälitteisyys ja yhteiskunnan yleinen tekstivaltaistuminen saavat huomiota. On koko yhteiskunnan kannalta tärkeää, että teksteissä käytetty kieli on selkeää ja ymmärrettävää, koska se säästää kaikkien aikaa ja rahaa.
Onikki-Rantajääskö ilmaisee asian näin: ”Suomen kielen asemasta huolehtiminen vaatii myös resursseja, aikaa ja rahaa. Toisaalta voi kysyä, paljonko maksavat väärinymmärrykset ja kielellinen eriytyminen. Saavutettavuuden ja demokratian kielellisen perustan vahvistaminen ei maksa kohtuuttomasti – ja se maksaa itsensä takaisin.”
Selvityksessä paneudutaan muun muassa palvelujen ja työpaikkojen kielitilanteeseen, julkishallinnon kieleen sekä arjen ja vapaa-ajan kieliympäristöön. Selvityksessä esitetään useita suosituksia suomen kielen aseman tukemiseksi:
”Suomenkielisten palveluiden sähköisen seurantajärjestelmän perustaminen.
Digitaalisten palveluiden kielen laadun varmistaminen, muun muassa selkokieltä hyödyntämällä.
Siitä huolehtiminen, että koulutuksesta valmistuvat voivat toimia asiantuntijoina suomeksi.
Mahdollisuuden takaaminen kaikille maahanmuuttajille oppia suomea toisena kielenä ja suomen kielen tuen mallin luominen monikielisille työpaikoille.
Monikielisen koulutuksen ja monikielisten käytänteiden suosiminen yksinomaisen englannin kielen käytön sijaan.
Monikielisen Suomen kielipoliittisen strategian laatiminen.”
Asiakaspalvelua Käpylän lippakiskalla Helsingissä kesäkuussa 2023. Myyjänä Atte Lehtiniittu. Kuva: Yehia Eweis. Helsingin kaupunginmuseo.
Englanti ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin
Huoli kansalliskielistä ja niiden asemasta ei ole uusi. Lähes kaikki Euroopan kieliyhteisöt heräsivät arvioimaan kansalliskieltensä tilaa jo 2000-luvun alussa. Suomessa julkaistiin raportti Suomen kielen tulevaisuus vuonna 2009. Ongelma ei ole kadonnut; pikemminkin tilanne on kärjistynyt viime aikoina.
Suomen ja ruotsin kielen kannalta on erittäin olennaista, että ne säilyvät koulutuksen, median, yhteiskunnallisten palveluiden ja hallinnon kielinä. Suomen ja ruotsin kielen asemaa tulee siis näillä lohkoilla erityisesti vaalia. Selvityshenkilö nostaa esiin erityisen huolen palveluiden ja koulutuksen kielestä. Hyväksymmekö sen, että tulevaisuudessa palveluita ei ole enää saatavilla suomeksi?
Selvityksessä muistutetaan, että englannin kielen käyttö on laajentunut viime aikoina erityisesti korkeakouluissa. Tämä luo osaltaan paineita englannin käytön laajenemiseen muuallekin yhteiskunnassa.
Tulevaisuuden kannalta olennaista on, että tiede taipuu edelleen myös kansalliskielille. Tieteellisillä teksteillä on merkittävä vaikutus siihen, miten kieltä käytetään muualla. Kuten virkateksteistä valuu asiakaspalveluun asti hallinnon kieltä, tieteen tuloksista kertovaan mediakieleen välittyy tieteen ja tutkimuksen kieltä. On siis hyvin olennaista, että ylätasolla tieteessä ja asiantuntijatoiminnassa tuotetaan tietoa sellaisella kielellä, jota kaikki voivat ymmärtää.
Kieliä käytetään rinnakkain. Kuvassa kansainväliseen ilmastolakkoon liittyvä mielenosoitus eduskuntatalolla 29. syyskuuta 2019. Kuva: Hannu Häkkinen. Museovirasto.
Kohti monikielisen Suomen kielistrategiaa
Professori Onikki-Rantajääskön selvityksen yksi tärkeä suositus on, että laatisimme yhteisen monikielisen Suomen kielipoliittisen strategian. Perinteisesti eri kieliä on tarkasteltu irrallaan toisistaan. Todellisuudessa kielillä ja eri kielten puhujilla on paljon keskinäisiä yhteyksiä, jolloin kielten välistä työnjakoa yhteiskunnassa olisi syytä pohtia.
On selvää, että rinnakkaiskielisyyttä ja sen mahdollisuuksia ei ole Suomessa vielä riittävästi tunnistettu eikä pelisäännöistä ja kielten työnjaosta ole sovittu riittävän selvästi. Missä tilanteissa kansalliskielten käyttäminen yksinomaan on tähdellistä ja missä tilanteissa on järkevää käyttää kieliä rinnakkain?
Huomispäivää ovat juuri erilaiset monikieliset ratkaisut, joita emme vielä välttämättä tunnista tai hahmota. Tässä on syytä muistaa, että englannin kielen käyttö ei sovellu ratkaisuksi kaikille, koska sen osaamisen taso vaihtelee todella paljon eri kieli- ja kulttuuriryhmissä. Kielten tilannetta on haastavaa tarkastella yhtenä kimpaleena.
Huolipuheen syytä konkretisoitua tekoina
Huoli suomen kielen asemasta nousee pintaan aika ajoin. Myös eduskunta kiinnitti helmikuussa 2024 käymässään keskustelussa aiheellisesti huomiota siihen, että suomen kielen eteen on tehty riittämättömästi töitä. Tuore selvityshenkilön raportti antaa hyvän pohjan tulevaisuuden toimille. Raportissa on sekä ehdotuksia lainsäädäntömuutoksiksi että muita toimenpiteitä vaativia ehdotuksia.
Yksi hyvin konkreettinen lainsäädäntömuutoksia vaativa toimi on ehdotus, jonka mukaan lukion äidinkielen ja kirjallisuuden ensimmäinen moduuli tarjottaisiin kaikille yhteisenä. Sen jälkeen opiskelijat ohjattaisiin valitsemaan itselle parhaiten sopiva oppimäärä eli tarvittaessa suomi toisena kielenä -oppimäärän opetusta.
Suomen kielen tulevaisuutta luodaan myös yksilö- ja perhetasolla. Jokaisen syntyvän lapsen vanhemmat valitsevat, mitä kieltä tai kieliä lapselle puhutaan. Suomenkielisten vanhempien on aina syytä puhua lapselleen suomea.
Vanhaa ja uutta alakoulun suomenkielistä oppimateriaalia. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Kotuksen toimintaedellytykset kuntoon
Selvityksessä on nostettu keskeisesti esille Kotus kielenhuollon ja sanakirjatyön valtiollisena keskusyksikkönä, jonka tehtävänä on edistää kotimaisten kielten käyttöä yhteiskunnassa. ”Kotuksen tehtävät ja toimintaedellytykset ovat keskeisiä suomen kielen elinvoimaisuudelle”, selvityksessä todetaan.
Selvityksessä kiinnitetään huomiota siihen, että Kotukseen on pitkän ajan kuluessa kohdistunut rahoituksen leikkauksia, jotka uhkaavat nykyisellään jo ydintoimintoja. Vuodesta 2010 alkaen Kotuksen henkilötyövuodet ovat vähentyneet 114:stä 70:een.
Kotuslaisina olemme pyrkineet toiminnallamme osoittamaan, että pienenevistä resursseista huolimatta toteutamme lakisääteisiä tehtäviämme monipuolisesti ja kielenkäyttäjien laajaa joukkoa palvellen. Valitettavasti resurssien juustohöyläys on kuitenkin johtanut siihen, että osaa toiminnoista on jouduttu supistamaan ja joitakin jopa lopettamaan.
Selvityshenkilö ehdottaakin aiheellisesti, että Kotuksesta voisi lisäresursoinnilla rakentaa täysimittaisen kielikysymyksiin keskittyvän sektoritutkimuslaitoksen. Tätä voi lämpimästi kannattaa paitsi kansalliskielten tulevan aseman ja elinvoiman turvaamiseksi myös taloudellisista syistä: kun pidämme huolta toimivasta ja ymmärrettävästä kielestä, muukin toimintamme on mahdollisimman tehokasta. Kieli on kulttuurimme, sivistyksemme ja yhteiskuntaelämämme perusta.
Suomi osallisuuden kielenä. Oikeusministeriön julkaiseman selvityksen etusivua kuvakaappauksena.
Toimeenpanolle aikataulu ja seuranta
Tiina Onikki-Rantajääskön esittämien suositusten toteuttamiseen on tartuttava heti. Jatko vaatii eri hallinnonalojen yhteistyötä. Selvitykselle tulee nimetä eri vastuuministeriöiden edustajista koostuva seurantaryhmä, joka laatii myös tavoiteaikataulun toimeenpanolle.
Aikaa ei ole hukattavana. Voimme jokainen tehdä osamme, myös päättäjien tulee tarttua toimeen. Kuten Onikki-Rantajääskö kirjoittaa: suomen kielen laaja-alainen ja laadukas käyttö on osa kansallista huoltovarmuutta.
- Suosituksia suomen kielen elinvoimaisuuden turvaamiseksi (Oikeusministeriön tiedote, 23.8.2024)
- Suomi osallisuuden kielenä: Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:20)
- Hyvä kieli säästää aikaa ja rahaa (Kotuksen uutiset, 12.12.2022)
- Kotimaisten kielten keskuksen avauksia hallitusohjelmaan 2023
- Suomen kielen tulevaisuus: kielipoliittinen toimintaohjelma (2009)
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja