Tanssii kotoperkeleitten kanssa?

Uudempiin suomalaisiin vuotuistapahtumiin kuuluu vuoden alkupuolelle sijoittuva Uuden musiikin kilpailu, UMK. Se huipentui tänä vuonna finaaliin, jossa seitsemän esiintyjää tai esiintyjäryhmää kisasi kilpailun voitosta.

Kappaleiden sanoitusten kielinä olivat tällä kertaa suomen ja englannin lisäksi viro, finglish ja rallienglanti. Myös latina pulpahti kuuluviin yhden fraasin verran. Voittajaksi kuoriutui – farkkumunasta – iloinen ja turhista säännöistä vapautunut Windows95man. Monet muut esiintyjät liikkuivat kuitenkin tummemmissa tunnelmissa kärvistellen sisäisten tai ulkoisten pahojen voimien kynsissä.

Ainakin kahdessa kappaleessa mainittiin demonit, niin englanniksi kuin suomeksikin. Niiden kanssa tanssittiin yössä tai ne kohdattiin ilman suojavarusteita. Entisaikojen puheenparsista kiinnostunut katsoja (ehkä joku muukin) höristi korviaan, kun kilpailun selostaja esitti demoni-sanalle kotoperäisen vastineen: kotoperkele. Sanan kulkeutuminen selostajan tietoisuuteen lienee oma salaperäinen tarinansa. Mutta mistä itse sana on peräisin? Ja millainen demoni kotoperkele oikein on?

CC BY 4.0

Demoni se on pienikin demoni! Peking-oopperan sorminukke. Kuva: Teatterimuseo.

Lintukoto ja paholainen

Sana kotoperkele on yhdyssana, jonka alkuosa on vanhahtava, ehkä ylätyylinenkin muoto sanasta koti. Nykykielessä koto esiintyy tuossa jo edellä mainitussa kotoperäinen-sanassa, joka voi liittyä esimerkiksi kasvien alkuperään: kotoperäiset kasvit vastakohtana vierasperäisille kasveille. Aleksis Kivensä lukeneille on tuttu Seitsemän veljeksen loppuluvusta kansallisen heräämisen tunnelmiin johdattava ilmaus ”Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot”.

Monelle tuttu on varmaankin lintukoto, jonka tuntee myös nykysuomen yleiskieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja. Uskomuksen mukaan lintukoto on maa, jossa asuu hyvin pieniä ihmisiä ja jonne muuttolinnut lentävät talveksi. Se voi olla myös onnen maa, onnela.

Suomen murteissa koto on käytössä pääasiassa länsimurteissa. Suomen murteiden sanakirjaan ovat päätyneet esimerkeiksi muun muassa sananparret koto on koto vaikkei oom muuta kun neliä seinää (Kuortane) ja kylän hyvä, korom paha (Suoniemi). Suoniemen esimerkki viittaa ihmiseen, joka on kiukkuinen kotona, mutta muualla kiva. Olisikohan hänessä hiukan kotoperkeleen vikaa?

Yhdyssanamme jälkiosa on tuttuakin tutumpi kirosana tai paholaisen nimitys perkele. Alkunsa se lienee saanut liettuan ukkosen jumalaa ja ukkosta tarkoittaneesta sanasta perkunas. Kristinuskon vaikutuksesta syrjäytyneiden kulttien jumalat ja henkimaailman voimahahmot ovat usein saaneet uudessa uskomusjärjestelmässä halventavan tai pelottavan merkityksen. Tästä alammekin päästä pikkuhiljaa kotoperkeleen jäljille.

Raamatullista saippuasarjaa?

Kristinuskon pyhä kirja Raamattu ilmestyi kokonaisuudessaan suomeksi painettuna ensi kerran vuonna 1642. Siihen, kuten myös vielä 1700-luvulla ilmestyneisiin uudistettuihin raamatunkäännöksiin, sisältyivät niin sanotut apokryfikirjat, joita ei enää uusimmissa raamatunkäännöksissämme ole.

Apokryfikirjat ovat juutalaisia ja alkukristillisiä tekstejä, jotka on jätetty kaanoneiden ulkopuolelle. Noihin teksteihin kuuluu myös lähes elokuvasynopsista muistuttava Tobitin kirja, aiemmalta nimeltään Tobian kirja, joka on kirjoitettu arameaksi tai hepreaksi noin 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Syyriassa tai Palestiinassa. Suomenkielisen 1642 painetun Raamatun Tobian kirjan esipuheessa esitetäänkin näkemys, että kreikkalaisten komediat ja tragediat olisivat juutalaisten vaikutusta: 

Grekiläiset heidän Commaedins ja Tragaedins tawat olisit Judalaisilta ottanet, nijncuin myös paljo muutakin taito

Ihmisiä, enkeleitä ja perkeleitä

Tobitin kirjan keskushenkilö Tobit on hyvin toimeentuleva, hurskas ja auttavainen mies. Tobit sokeutuu, kun lintu kakkii hänen silmiinsä. Hän menettää toimintakykynsä, joutuu halveksituksi ja vaimonsa elätettäväksi. Lopulta hän on niin onneton, että pyytää Jumalalta kuolinapua. 

Samaan aikaan toisaalla nuori kaunis nainen, Saara nimeltään, rukoilee, että saisi kuolla. Hän on joutunut halveksunnan kohteeksi aviomiehiin liittyvän sietämättömän huonon tuurin vuoksi: peräjälkeen seitsemän sulhasta on kuollut hääyönä yrittäessään fyysisesti lähestyä Saaraa.

Jumalalla oli kuitenkin muita suunnitelmia, joten Saara pysyy hengissä eikä Tobitkaan kuole. Sen sijaan Tobit muistaa, että hänellä on paljon rahaa tallessa kaukaisessa maassa, ja hän lähettää poikansa Tobian hakemaan rahat vanhaa kuittia vastaan.

Kuvioon tulee mukaan ihmishahmoinen enkeli Rafael, jonka Jumala on lähettänyt selvittämään asiat sen sijaan että olisi myöntynyt Tobitin ja Saaran rukouksiin. Esiin astuu myös Asmodeus, paha henki, jonka syytä on Saaran aviomiesten menehtyminen ja näin ollen perheen muodostamisen epäonnistuminen. Asmodeusta ”cudzutan tappajaxi eli turmeliaxi, se on coto Perkele, cuin caicki estä ja turmele, ettei ihminen lasten ja perhen cansa cuhungan joudu”.

Tekijänoikeusvapaa

Kun kotoperkele soittaa, vaimo haihtuu. Hugo Simbergin lyijykynä- ja mustaliitutyö. Kuva: Hannu Aaltonen, Kansallisgalleria.

Harvinainen kotoperkele

Kotoperkele on siis 1600-luvun raamatunkääntäjien käyttämä nimitys demonille, joka tuhoaa kodin ja estää perheen perustamisen. Sana on kelvannut myös 1700-luvun raamatunkäännöksiin, Tobian kirjan esipuheeseen. 1800-luvun puolella kotoperkele vilahtaa joissakin hengellisissä julkaisuissa, 1900-luvun alussakin vielä muodossa kotiperkele. Mutta miksipä se ei sopisi nimitykseksi nykypäivänkin (kuvitteellisille) demoneille, jotka putkahtavat ainakin laulujen aiheisiin?

Entä miten kävi Saaralle ja muille tarinan henkilöille ja henkiolennoille? Enkeli Rafael keksi keinot tehdä tyhjäksi Saaraa vainonneen kirouksen ja parantaa vanhan Tobitin näön. Enkeli myös hankki Tobitin pojalle Tobialle rahat, joita tämä oli lähtenyt hakemaan. Tobia itse näet juuttui Saaran kotiin viettämään monipäiväisiä häitä Saaran kanssa, kun Asmodeus ei enää ollut uhkana sulhaselle.

Tekijänoikeusvapaa

Kesytetty kotoperkele? Hugo Simbergin guassityö vuodelta 1897. Kuva: Jenni Nurminen, Kansallisgalleria.

Kotoperkele oli tehty vaarattomaksi. Se pakeni kauas muille maille, mutta Rafael otti sen kiinni ja pani kahleisiin. Onnellinen loppu. Tiedossa ei ole ainakaan jatko-osaa Kotoperkeleen paluu…

• Suomen etymologinen sanakirja: demoni
  
• Suomen murteiden sanakirja: koto
  
• Suomen etymologinen sanakirja: perkele
  
• Vanhan kirjasuomen sanakirja: kotoperkele
• Tobitin kirja (Raamattu.fi-palvelu)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele