Sinä rakennat aurinkoisen ja tähdet vissin juoksuns pitämään

Olen viettänyt kaksi viime vuotta peikko harteillani. ”Pitää, pitää!” se on kuiskinut korvaani. Useimmiten peikko tuntuu usuttavan äkäisenä: ”Pakko, pakko!” Joskus se on kannustavammalla tuulella, ja silloin aivoihini välittyy viesti ”Jaksaa, jaksaa!”

Tämä peikko on Vanhan kirjasuomen sanakirjaan tuleva pitää-artikkeli, joka aloittaa syksyllä 2022 julkaistavan aakkosvälin. Nyt pitää-artikkelin käsikirjoitus on kollegalla kommentoitavana, joten tunnen ravistaneeni peikon harteiltani, ainakin vähäksi aikaa. Huhtikuun 9. päivänä vietetään Mikael Agricolan päivää. On siis hyvä hetki tarkastella, mihin suomen kirjakielen isä on käännöstyössään käyttänyt pitää-verbiä.

Duha Elsayed on vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassaan selvittänyt perusteellisesti, kuinka Mikael Agricola käytti pitää-verbiä modaaliverbinä eli ilmaisemaan puhujan ja kuulijan suhdetta tai suhtautumista johonkin asiaintilaan. Lauserakenteessa modaalisen käytön tunnistaa siitä, että pitää-verbi saa seurakseen toisen verbin, jonka muoto vaihtelee vanhassa kirjasuomessa: pitää tekemän, tekemään tai tehdä.

Nyt keskitynkin siihen, missä muissa merkityksissä Agricola on pitää-verbiä käyttänyt. Siis olkaa hyvät, tässä pieniä maistiaisia Agricolan teksteistä! – Siltä varalta, että joku haluaisi katsoa tarkemmin, mistä yhteydestä esimerkit on poimittu, mukana on myös viitteet Agricolan koottuihin teoksiin.

Minä pidän Herran tiet

Agricolan ja samalla suomenkielisen painetun kirjallisuuden esikoisteos on vuonna 1543 ilmestynyt Abckiria, jossa pitää-verbi esiintyy neljä kertaa. Tässä yksi näistä esiintymistä, Kristuksen lähetyskäsky:

Mengette sijs, opetaca caiki pacanat, ette he piteuet caiki mite mine olen teille keskenyt castaden heite nimen Isen, ia Poian, ia pyhen Hengen. (A I 014, Matt. 28:19)

Lähetyskäskyssä on puhe käskyjen noudattamisesta ja toteuttamisesta. Kyse on siis sitoutumisesta johonkin. Tämäntapainen merkitys tunnetaan myös nykykielessä. Edelleen pidetään lupaus ja sopimus, vaikka nykyään noudatetaan käskyä ja lakia; vuoden 1992 kirkkoraamatussa lähetyskäsky on muotoiltu näin: ”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa”.

Agricolan Rucouskiriasta (1544) löytyy lisää samantyyppistä pitää-verbin käyttöä:

sine pidhit sanas, iotcas puhunut olet sinun palueliaijs Prophetain cautta (A I 146, Bar. 2:24)

Sinä pidit sanas on ihan käypä ilmaus nykysuomessakin. 1600- ja 1700-lukujen raamatunsuomennoksissa se on korvattu nykysuomalaiselle vieraammalla ilmauksella ”olet sinä wahwa ollut sanoisas”.

Agricola käyttää pitää-verbiä myös reitillä pysymisestä:

Peiue ia öö sinun ouat, sine rakennat Auringoisen ia Tehdhet wissin iooxuns pitemen. (A III 317, Ps. 74:16)

mine pidhen Herran tieet (A I 230, 2. Sam. 22:22)

Agricolan psalmisuomennoksessa jopa aurinko ja tähdet pitävät vissin juoksunsa eli noudattavat niille määrättyä kiertorataa. Jälkimmäisessä esimerkissä puhutaan vertauskuvallisesti Herran teillä pysymisestä eli sitoutumisesta Jumalan mielen mukaiseen elämäntapaan.

CC BY 4.0

Uuden testamentin suomennoksen 500-vuotisjuhlavuodeksi 1948 Sulho Sipilä suunnitteli pronssisen pöytämitalin, jossa Mikael Agricola pitää päässään oppineen lakkia. Kuva: Turun museokeskus, Esinekokoelma.

Jokainen mies kuin pitäpi jotakin pääns päälä

Monessa kohdin Agricola käyttää pitää-verbiä tavalla, joka ei mitenkään oudoksuta nykylukijaa. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa kuvataan, kuinka sotilaat tarjosivat ristillä riippuvalle Jeesukselle juotavaa: ”he teutit ydhen Sienen Eticalla [hapanviinillä] – – ia pidhit sen henen Suuns edes” (A II 303, Joh. 19:29).

Joskus Agricolan tapa käyttää sijamuotoja ja postpositioita voi kuitenkin hämätä nykylukijaa. Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille apostoli Paavali neuvoo muun muassa, kuinka on soveliasta rukoilla ja profetoida:

Jocainen Mies quin rucoele eli Prophetera, ia pitepi iotakin Pääns päle, se häweise Päänse. (A II 479, 1. Kor. 11:4)

Tässä ei ole kyse mistään sen kummemmasta kuin päähineen käyttämisestä. Paavali opettaa korinttilaisille, että mies häpäisee päänsä, jos pitää päähinettä päässään, kun rukoilee tai profetoi, sillä Raamatun mukaan mies on Jumalan kuva ja eritoten hänen päänsä heijastaa Jumalan kunniaa. Yhä meidänkin aikanamme kohteliaisiin käytöstapoihin kuuluu, että miehet paljastavat päänsä osoittaakseen kunnioitusta.

Kuinka paljo hyvää Jerusalem vanhasta pitänyt on

Yksi pitää-verbin keskeisistä merkityksistä vanhassa kirjasuomessa on ’omata, omistaa’, joka monesti kietoutuu yhteen ’pitää hallussaan’ -merkitykseen. Niin myös seuraavissa Agricolan esimerkeissä:

tarpexi ia oikeaxi elatoxexi, piti möös Christus Rahan, Cuckaron ia Leipekorin (A II 50, Matt. 10:n jälkeen)

Jerusalem muistapi telle aialla, quinga Radholinen ia ylenannettu hen on, Ja quinga palio Hyue, hen wanhast pitenyt on (A III 566, Valit. 1:7)

Vaikka Jeesus kehottaakin Matteuksen evankeliumin luvussa 10 (Matt. 10:9) opetuslapsiaan matkustamaan ilman rahaa, laukkua ja vaihtovaatteita, Agricola on liittänyt suomennokseensa Martti Lutherin selityksen, ettei näitä sanoja tarvitse ottaa aivan kirjaimellisesti – kyllä Jeesuskin piti matkustaessaan mukana rahaa, kukkaron ja evästä! Mutta omaisuutta ei sovi haalia.

Jeremian valitusvirret kuvaavat aikaa, jolloin Nebukadnessar II oli valloittanut Jerusalemin ja sen asukkaat oli viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Valitusvirsissä radoillinen ja ylenannettu, toisin sanoen kiertolaiseksi joutunut ja hylätty Jerusalemin asujaimisto muistelee entisiä aikoja, jolloin sillä oli paljon hyvää. – Nämä kaksi esimerkkiä ovat edelleen aivan ymmärrettäviä.

Se Isä meidän -rukous pitää kaikkinaiset tarpeet

Nykylukijalle vieraampaa on pitää-verbin käyttö seuraavien esimerkkien tapaan, ilmaisemassa alueen ympärysmittaa, tekstin sisältöä tai kappaleiden ja niiden ominaisuuksien välistä suhdetta:

[Niniven] Turun Cartana piti, 400. Stadia iotca. 12. Somen penicwlemata tekeuet (A III 666 reun.)

se Ise meidhen rucous. pite caikinaijset tarpeet (A I 91)

Rupemus, rumijt tundepi, tartu, arua, ia siuelepi. Quinga pehme, ia coua cuki on, eli pite ionguun motoon. (A III 717)

Ensimmäisessä esimerkissä Agricola valistaa lukijoitaan Niniven kaupungin valtavasta koosta: sen markkinatorinkin ympärysmitta oli 400 stadionia eli 12 Suomen peninkulmaa (noin 60–120 kilometriä; stadionmitta vaihteli 150:stä 300 metriin). Uskoisiko tuota?! Toisessa katkelmassa Agricola selostaa Isä meidän  -rukouksen sisältöä: tämä kristittyjen keskeinen rukous kattaa kaikki ihmisen tarpeet. Kolmas esimerkki on Ne Prophetat -teoksesta (1551) Agricolan omasta runosta, jossa hän kuvailee Jumalan lahjoja, tässä kohtaa tuntoaistia. Kosketus kertoo senkin, minkä muotoinen jokin esine on.

CC BY-NC 4.0

Peruna pitää soikean muodon. Kuva: Aalto-yliopiston arkisto, Taideteollinen korkeakoulu, Kaj Franckin luentodiat.

Dianan templii ei miksikään pidetä

Pitää-verbin keskeisiin merkityksiin on kuulunut jo Agricolan aikana mielipiteen ja suhtautumisen ilmaiseminen. Tuolloin se, minä tai minkälaisena puheenaihetta pidetään, on kuitenkin ollut mahdollista ilmaista pitää-verbin avulla useammalla sijamuodolla kuin nykyään. Tässä esimerkkejä:

pite Auioskesku parempana pidettemen, quin se waiualinen yxipolisus eleme (A III 15)

sen swren Naisiumalan Dianan Templi ei mixikä pidhetä (A II 367, Ap. t. 19:27)

mite tuscal on Jumallisten cappalein wario, sen me – – sinun totudhes edheste pidheme (A I 479)

Sarjan ensimmäisessä esimerkissä käytetään tuttuun tapaan essiivimuotoa pitää jonakin. Avioliittoa on pidettävä parempana kuin vaivojen täyttämää yksineloa, todetaan vihkikaavan johdannossa. Toisessa esimerkissä on äänessä huolestunut hopeaseppä, joka on tähän asti menestynyt valmistamalla hopeisia Dianan temppelin kuvia. Nyt hän pelkää elinkeinonsa kuihtuvan, kun kristinuskon levitessä ei Diana-jumalatarta eikä tämän temppeliä enää arvosteta – ei pidetä minään.

Kolmas esimerkki on Agricolan saksasta suomentamasta rukouksesta. Siinä muistutetaan, että me ihmiset kykenemme hädin tuskin – Agricolan sanoin ”tuscal” – näkemään jumalallisten totuuksien varjon, jota kuitenkin pidämme itse totuutena. Suomennoksen postpositioilmaus sinun totuudes edestä vastaa rakenteeltaan mahdollisimman uskollisesti saksan prepositioilmausta für deine Wahrheit.

Tällä tavala messu suomeksi pidetään

Jos ajatellaan, että lauseen ydin on verbi, voi todeta, että pitää-verbi on toisinaan vetäytynyt syrjään ja luovuttanut lauseen pääroolin jonkinlaista toimintaa merkitsevälle substantiiville. Agricolakin käyttää esimerkiksi ilmausta pitää nauruu (A III 695, Hab 1:10), joka on seuraavissa raamatunsuomennoksissa korvattu verbeillä nauraa ja pilkata.Tällaisissa käyttöyhteyksissä pitää-verbi vastaa merkitykseltään nykykielen verbejä tehdä, toimittaa ja harjoittaa:

En olen pitenyt Seitzemen Laupias Töedh – – En olen Saijrast oppinut, En Janowaijst ioottanut, En Isowat roockenut [jne.] (A I 764)

[Hopeisten Dianan temppelin kuvien valmistamisesta] nijlle oli swri woitto iotca site käsiwirca pidhit. (A II 366, Ap. t. 19:24)

Telle tauala Messu Somexi pidheten. (A III 83)

Ensimmäisessä katkelmassa rukoilija katuu, ettei ole tehnyt laupeudentöitä lähimmäisilleen, vieraillut sairaan luona, juottanut janoista eikä ruokkinut nälkäistä. Toisessa todetaan, että temppelinkuvien valmistaminen oli tuottoisaa työtä niille, jotka sitä ammattia harjoittivat. Kolmas katkelma on kirkkokäsikirjan ohjeistusta: näin messu toimitetaan suomeksi.

Heidän silmäns pidettiin

Agricola käyttää pitää-verbiä myös merkityksessä ’estää’. Seuraavissa kahdessa esimerkissä estetään silmiä tekemästä jotakin:

[Opetuslasten kohdatessa ylösnousseen Jeesuksen] heiden silmens pidhettin, ettei he hende tundenuet. (A II 240, A III 185; Luuk. 24:16)

Sine pidhet minun Silmeni ette he waluouat, Mine olen nin woimatoin, ettei mine puhua woi. (A III 320, Ps. 77:5)

Luukkaan evankeliumin katkelmassa ylösnoussut Jeesus liittyy kahden opetuslapsensa seuraan näiden ollessa matkalla Emmauksen kylään. Kaksikon silmät kuitenkin pidetään eli heitä estetään näkemästä, että uusi matkakumppani onkin tuttu mies, heidän rakas Mestarinsa. Vasta 1900-luvun suomennoksissa asia ilmaistaan toisin: ”heidän silmänsä olivat pimitetyt” (UT 1938) ja ”heidän silmänsä olivat kuin sokaistut” (UT 1992).

Psalminsäkeessä puolestaan kuvataan ahdistuneen ihmisen tuntemuksia Jumalaa puhutellen: sinä pidät minun silmäni, estät niitä sulkeutumasta ja minua saamasta lepoa. Vuoden 1992 suomennoksessa sama kohta kuuluu: ”Sinä et anna silmieni ummistua”.

CC BY 4.0

Opetuslasten silmät pidettiin, niin etteivät he tunteneet ylösnoussutta Jeesusta Emmauksen tiellä. Raamatunhistorian opetustaulu. Kuva: Nurmeksen museo.

Pidäs, minä otan raiskan sinun silmästäs

Agricolan teoksissa pitää-verbin yksikön toisen persoonan käskymuodot pidäs ja pidäksi toimivat mielenkiintoisella tavalla huudahdussanoina:

quinga sine sanot welielles, pidhes, mine otan raiskan sinun silmestes, ia catzo hirsi on sinun silmeses? (A II 38, Matt. 7:4)

quinga sine woit sano welielles, pidhexi welien, mine otan raiskan vlos silmestes, ia ett sine itze näe Malka omas silmeses? (A II 182, Luuk. 6:42)

Roska ja hirsi -vertauksessa Agricola on käyttänyt Matteuksen evankeliumissa lyhempää s-liitepartikkelillista pidäs-käskymuotoa, Luukkaan evankeliumissa taas nykykielessä tuntematonta pidäksi-käskymuotoa. Kummankin huudahdussanan tarkoituksena on pysäyttää kuulija hetkeksi siinä, mitä ikinä tämä onkaan tekemässä.

Nykyihminen saattaisi vastaavassa tilanteessa huudahtaa odota, malta tai pysähdy taikka vaikkapa hetkinen tai stop. Vuoden 1992 suomennoksessa kehotus on muotoiltu ”Annapa kun otan roskan silmästäsi” (Matt. 7:4).

Samat huudahdussanat löytyvät Agricolalla myös kahdesta Jeesuksen ristinkuoleman selostuksesta. Toinen niistä on Matteuksen evankeliumista, toinen eri evankeliumeista koostetusta Kristuksen kärsimyshistoriasta:

[Yhden ristiinnaulitsijoista tarjotessa Jeesukselle juotavaa] ne mwdh sanoit, Pidhexi, catzocam ios Helias tulepi hende pästemen. (A II 106, Matt. 27:49)

[Jeesuksen ristiinnaulitsijat sanoivat:] Pides, Catzocam, ios Helias tulepi hende poisottaman. (A III 179, Mark. 15:36)

Sen sijaan Uuden testamentin suomennoksessaan Agricola on käyttänyt Markuksen evankeliumissa pidäs-sanan asemesta monikkomuotoista sallikaat-sanaa (A II 157), joka sopii asiayhteyteen paremmin, koska puhuteltavia on useamman sotilaan joukko. Vuoden 1992 suomennoksessa sotilaiden puheesta on poistettu koko pysäyttävä huudahdussana, ja nykymuodossaan kohta kuuluu Markuksen evankeliumissa näin: ”Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.”

Pitäkäät riemupäivää!

Mikael Agricolan päivää vietetään 9. huhtikuuta, Agricolan kuolinpäivänä, koska hänen syntymäaikansa ei ole tiedossa. Vuonna 2022 tulee kuluneeksi 465 vuotta Agricolan kuolemasta. Hän kuoli Uudenkirkon pitäjässä, kotimatkalla Moskovassa käydyistä rauhanneuvotteluista.

Agricolan nimikkopäivänä voimme kuitenkin ennen kaikkea iloita hänen elämäntyöstään ja samalla suomen kielen rikkaudesta, sillä samana päivänä vietetään myös suomen kielen päivää. Vietetään siis riemupäivää huhtikuun yhdeksäntenä, kehottaahan Agricolakin: ”piteket Remupäijue” (A I 234, Tob. 13:10)!

Linkit

• Duha Elsayed: Agricolan pitää ‒ nesessiiviverbi kielikontaktin ytimessä (Turun yliopisto, 2017) 
  
• Mikael Agricolan teokset I–III (Kaino)
  
• Elina Heikkilä: Piti piti, pikinokka! (Elävät päät -blogi, 8.4.2020)
• Kielitoimiston sanakirja: pitää
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele