Enämmin lännestä paremmin itään

Syksyllä 1710 Suomen kenraalikuvernööri Carl Nieroth painatti käskykirjeen, johon oli koottu ohjeita ruttoepidemiaan varautumiseksi. Yksi ohjeista kuuluu seuraavasti:

[Ruttoon] Cuollen omaisus jääpi tallella Huoneisin – – eij sitä pidä cohta käsiteldämän, eikä Huoneista pois wietämän, waan annettaman seisoa paremmin edespäin

Tarkennetaan katse esimerkin loppuun. Ensi lukemalta voisi tulkita, että paremmin-sana korostaisi vastakkainasettelua ”ei kohta vaan edespäin”, siis ei heti vaan mieluummin myöhemmin. Tällaista käyttöä paremmin-adverbilla on ollut runsaasti niin vanhassa kirjasuomessa kuin myöhemminkin.

Mutta hetkinen! Eivätkö sanat paremmin edespäin sittenkin muodosta kokonaisuuden? Kirjeen ruotsinkielisessä alkutekstissä sama kohta kuuluu ”börandes den samma icke strax angripas – – utan därmed hafwas anstånd til frambättre”. Kyllä vain, ruotsin ilmaus fram bättre – tavallisemmin kai bättre fram – ilmaisee merkitystä ’edemmäksi, myöhemmäksi’, ja samalla tavoin suomenkielisessä tekstiversiossa sanat paremmin edespäin muodostavat kokonaisuuden, jota tavallisemmin ilmaistaan vain yhdellä, komparatiivijohtimen sisältävällä sanalla.

Paremmin tuttu

Vanhasta kirjasuomesta löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, että sanaa paremmin (tai parammin) on käytetty yhtenä palikkana rakennettaessa vertailumuotoja. Yleensä tällaisia komparatiivimuotoja on tehty verbien partisiippimuodoista: paremmin päälleluotettava ’luotettavampi’, paremmin tuttu ’tutumpi’; paremmin ajattelevainen ’ajattelevaisempi’. Jostain syystä myös adjektiivia sovelias on vertailtu samalla rakenteella parissakin tekstissä. Tässä katkelma vuonna 1766 painetusta asetuksesta:

[Piirilääkärin pitää] oleman edeskatzottu soweljalla ja hywin asetetulla Matka-Apothequilla, senpäälle että hän aina mahta taita kohta autta nijtä, jotka jongun kijrun awun tarwitzewat, sixi kuin paremmin soweljaita Läkitys-wälikappaleita itzekungin taudin jälken saada taitan

Ehkä sovelias-adjektiivi on solahtanut 1700-luvun suomentajilta huomaamatta samaan vertailumuottiin kuin partisiipit sopivainen ja soviteltu, joista on käytetty komparatiivimuotoja paremmin sopivainen ja paremmin soviteltu.

Välskärin välinekotelo 1700-luvulta. Kuva: Turun museokeskus.

Enämmän onnellinen

Samalla tavoin kuin paremmin-sanaa, myös sanoja enemmän, enämmän ja enempi on käytetty komparatiivimuotojen rakentamiseen. Vanhan kirjasuomen sanakirjan artikkelissa enempi on lukuisia esimerkkejä adjektiivien vertailusta.

Vuoden 1765 almanakassa ennustetaan, että ”Packanen tulee enämmän cowaxi [helmikuun] lopulda”, ja vuoden 1784 almanakasta löytyy ohjeet siihen, ”Mitä menoa pitää Talonpojan eteensä ottaman, saadaxensa – – enämmän onnellisna elää”. Ihmisen perustarpeista kirjoittaa puolestaan Johannes Wegelius nuorempi vuonna 1749 julkaistussa saarnassaan, että ”uni ja macaminen itzesäns ei ole enämbi synnillinen, cuin se jocapäiwäinengän Syöminen ja Juominen”.

Sen sijaan partisiipin komparatiivimuodosta enempi-artikkelissa on yksi ainoa esimerkki, Wegeliukselta tämäkin:

[Nuoret papit ovat] nijden Wanhimbain ja enämbi coetelduin Pappein peräncatzomisen ja ojennuxen alla

Olisiko paremmin- ja enempi-vertailun välillä voinut aikoinaan vallita sellainen työnjako, että partisiippeja olisi vertailtu herkemmin paremmin-sanan ja adjektiiveja taas enempi-sanan avulla? Tätä olisi kiinnostavaa tutkia vähän tarkemmin.

Vuoden 1705 almanakasta löytyy hauska esimerkki, jossa on käytetty rinnakkain enämmin- ja paremmin-vertailua:

ne jotca asuwat enämmin Lännesä, nijncuin Ruotzalaiset, sawat heidän Uden ja täyden Cuusa wähä ennen cuin hetket ja minutit täsä osottawat, mutta jotca paremin Idäsä asuwat nijncuin Carjalaiset – – näkewät ne wähä hiljemmin

Puhe on almanakkaan merkityistä uuden kuun ja täysikuun ajankohdista. Suomea lännempänä asuvat ruotsalaiset näkevät kuun vaiheet vähän aiemmin kuin almanakkaan on merkitty, idempänä asuvat karjalaiset puolestaan vähän hiljemmin eli myöhemmin. Näin on näppärästi päästy vertailemaan paikanilmauksia lännessä ja idässä.

Parhain sovelias

Kun vertaillaan, tarvitaan komparatiivin rinnalle myös superlatiivimuotoa, joka ilmaisee verrattavan ominaisuuden suurinta astetta. Siihen tarkoitukseen vanhassa kirjasuomessa on käytetty apuna sanoja parhain (myös parahin) ja parhaiten (yleensä asussa parahiten).

Parhain ansainnut viranhakija oli ansioitunein, parhain tuttu elvytyskeino tutuin ja parhain tyytyväinen ihminen tyytyväisin. Suomenkielisten Tieto-Sanomien lukijat saivat vuonna 1776 tietää, että Eurooppa on maanosista ”kyllä wähin [= pienin], kuitenkin parhain asuttu, wiljelty ja rakettu”. Ruotzin Waldacunnan Lain suomennoksessa vuodelta 1759 sanotaan avioerosta seuraavaa:

Jos molemmat [puolisot] owat eroon syypäät; nijn olcon se omaisuden ja lasten edescatzoja, joca sijhen parhain soweljas on

Parhain asuttu, wiljelty ja rakettu. Kuvakaappaus Suomenkielisten Tieto-Sanomien numerosta 2/1776. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Parhaiten-sanan avulla muodostettuja superlatiiveja löytyy vähemmän, jokunen kuitenkin. 1790-luvulla suomeksi julkaistuissa maanviljelysneuvoissa perustellaan aiheen tärkeyttä sillä, että ”Maan wiljeleminen on parahiten hyödyttäwäinen ja huwittawainen kaikista elatuxen keinoista”.  Vuoden 1804 almanakasta suomalaiset pääsivät lukemaan lasi-instrumenttimaakari Gabriel Collinin ohjeita, kuinka valita ”ne parahiten sopiwammat” silmälasit. Vertailua on ilmaistu tuplasti, sekä superlatiivisella parahiten-sanalla että sopiva-sanan komparatiivimuodolla.

Superlatiivi on tosinaan saatettu muodostaa myös enimmästi- tai enimmästä-adverbin avulla, joka on tarkoittanut ’eniten’. Tällaista superlatiivimuotoa on käyttänyt Olof Sandberg vuonna 1770 julkaisemassaan suomennoksessa Johann Philipp Freseniuksen kirjasesta, joka käsittelee muun muassa pelaamisen vahingollisia vaikutuksia: ”wäkewimmät ja kelwollisimmat spelarit owat usiasti ne tyhmimmät ja enimmäst hyödyttömät ihmiset”.

Pääosin vanhassa kirjasuomessa on toki käytetty samanrakenteisia adjektiivien vertailumuotoja kuin nykysuomessakin. Myös adjektiivistuneista partisiipeista on käytetty sellaisia komparatiivimuotoja kuin päälleluotettavaisempi, sopivaisempi ja tutumpi. Tässä esittelemäni paremmin-, parhain- ja parhaiten-sanoilla muodostetut adjektiivien vertailumuodot ovat vain vertailujärjestelmää täydentäviä vaihtoehtoja. Joissakin yhteyksissä ne kuulostavat edelleen aivan luontevilta.

ELINA HEIKKILÄ

• Enempi (Vanhan kirjasuomen sanakirja)
  
• Riitta Eronen: Komparaation keinot – voiko ruusukin olla ruusumpi? (Kielikello, 1/2002)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele