Onneksi olet jo sanonut kielenhuollosta viimeisen sanan, joka sisältää myös tyhjentävän neuvon meille kielenkäyttäjille: kaikki kielenkäyttäjien valinnat ovat oikeita.

Muuta ei siis tarvitse enää sanoakaan!

Jaa että joo? Yllättävä kommentti, hyvä nimimerkki "Mä virheetön näin oon".

Mikäpä minä olen mistään viimeistä sanaa sanomaan. Kehotan nimimerkkiä tutustumaan tuotantooni, joka ei muuten olekaan aivan mitätön, ainakaan määrältään :) Siellä on monenlaista ajatuksentynkää ja mielipidettä.

Kielenhuollolliset kysymykset ja myös kielenhuoltoa koskevat kysymykset ovat usein mielessäni, joten varmasti olen niistä lausunut monenlaista. Tekeleissäni on monenlaisia sanoja, eikä toivottavasti ollenkaan viimeisiä :)

Jos puhutaan ns. virallisesta kielenhuollosta ja sen linjauksista, niistä vastaa Kotuksessa Kielitoimisto. Kannattaa perehtyä linjauksiin.

Kielenkäyttäjien valinnat ovat varmaankin aina jossain mielessä oikeita, siitä olen samaa mieltä. Jossain toisessa mielessä ne voivat olla huonoja, jopa vääriä.

Varmaan ainakin jossain mielessä tämä oli oikeinkin ehkä selkeä vastaus, siitä olen samaa mieltä. Huomenna tosin kiistän koskaan ehkä oikeastaan sanoneeni näin. Jossain toisessa mielessä en kiistä, ja vastaus ei ollutkaan selkeä, tai oli.

Niin! Eikö olekin kiva ajatus. Kaikki on mahdollista, kun kielestä puhutaan! Iloitaan siitä!

Eikä tuo senaattori ole hieman liioittelevaa, kepulaiseksi kansanedustajaksi ja leuhkiksi eväiksi olen ajatellut.

Voisiko sanoa niin, että tutkimus ei välttämättä tarvitse kielenhuoltoa, mutta kielenhuolto tarvitsee tutkimusta: se ei selviä tehtävästään uskottavasti ilman kielentutkimuksen tuloksia?

Senaattorista: tuli varmaan mieleeni Alatalon ja Juice Leskisen albumin nimestä Senaattori ja boheemi (2004). Intertekstuaalinen kytkös siis...

Tutkimuksesta ja kielenhuollosta: Kielenhuolto varmaankin tarvitsee tutkimusta. Monesti kielen huoltaminen ON tutkimista. Kielenhuolto on joskus määritelty soveltavaksi kielentutkimukseksi.

Niin, lisäksi: Kyllä tutkimuksetkin on aiheellista kielenhuoltaa! Mielestäni ehkä :)

Ajattelin lähinnä suomen kielen tutkimusta, kun kirjoitin, että "tutkimus ei välttämättä tarvitse kielenhuoltoa".

Mutta kyllä eri alojen tutkimusraporttien kieli totisesti tarvitsee huoltoa, ja sitähän huolletaan ja tarkastetaankin ahkerasti, julkaistiinpa suomeksi tai jollain muulla kielellä eli lähinnä englanniksi.

Se lienee sitten Kokis.

Tekisi mieli kysyä, mihin kielentutkimusta ylipäänsä tarvitaan, mutta kysynkin vain, mihin kielenhuolto tarvitsee tutkimusta.

Usein tulee mieleen, että kielenhuolto toimisi paremmin, jos sitä eivät harrastaisi kielentutkijat. Heillä kun tuntuu olevan taipumus teoretisoida ja tyrmätä jopa kielen täysin vakiintuneita ilmiöitä siksi, että ne eivät sovi teorioihin. Ajatellaan nyt vaikka sitä, miten sanaa "maadoittaa" vastustettiin vuosikymmenten ajan ("väärin johdettu!") ja sen tilalle tyrkytettiin sanaa "maattaa".

Kielitieteellinen ote kielenhuoltoon merkitsee myös mutkikkaasti esitettyjä sääntöjä. Yhteisen kansan ymmärrys yleensä hukkuu viimeistään kolmannessa sivistyssanassa.

P.S. Mikähän mahtaa olla kielenhuollollisten kysymysten ja kielenhuoltoa koskevien kysymysten ero, ja miten ne poikkeavat kielenhuollon kysymyksistä?

Harri S:lle: Kokishan siitä helposti vääntyy. Väläytetty on myös lyhennettä KKK :)

Skeptikolle: Yleisesti ottaen olen kanssasi suurin piirtein päinvastaista mieltä kielenhuollon ja kielitieteen suhteesta.

Kielenhuollollisten kysymysten ja kielenhuoltoa koskevien kysymysten ero on mielestäni melko selvä. Kielenhuoltoa koskeva kysymys on vaikkapa se, millainen tulisi olla kielitieteen ja kielenhuollon suhteen. Kielenhuollollinen kysymys olkoon vaikkapa se, onko oikein kirjoittaa "P.S." vai "PS" vaiko peräti "JK".

Mutta määrittelykysymyksiähän nämä toki ovat...

Skeptikko: "Usein tulee mieleen, että kielenhuolto toimisi paremmin, jos sitä eivät harrastaisi kielentutkijat."

Tarvittaneenko lääketiedettäkään sairaiden hoitoon? Usein poppamiehet ja valelääkärit hoitavat homman täysin tyydyttävästi.

Kannattaneeko asiantuntijoita kuunnella ravintokysymyksissäkään, kunhan vain voita riittäisi?

Onko syytä kuunnella järjen ääntä, kun populisteilta kuulee parempia heittoja?

Onko tarpeen... (jatkakaa itse!)

Kysymykseeni "mihin kielenhuolto tarvitsee tutkimusta" on tullut odotustenmukaisia reaktioita, eli syytöksiä populismista, kummallisia vertauksia ja yleisiä vastalauseita, ei mitään, missä edes yritettäisiin vastata kysymykseen.

Ajatellaanpa vaikka sitä, mitä kielenhuollon kysymyksiä ihmiset oikeasti esittävät. Pilkkusääntöjä, sanojen oikeinkirjoitusta, taivutusmuotoja. Voiko joku sanoa, minkä takia sellaisiin kysymyksiin vastaaminen vaatii kielentutkimusta? Tai edes millä tavoin kielentutkimus auttaa vastaamaan niihin?

Kielentutkimukseen perustuu esimerkiksi se kielenhuollon suositus, että faarao-sana pitäisi vaihtaa muotoon "farao". Tämä perustunee kahteen tutkimustulokseen. Toinen on se, että vanhassa kirjasuomessa on kirjoitettu "farao"; tämän kyllä saa selville ilman erityistä tutkimustakin, vain katsomalla vanhoja tekstejä. Huomiotta on jätetty se, että vanhassa kirjasuomessa muutenkin käytettiin usein yhtä vokaalia pitkän vokaalin merkkinä. (Tämäkin on aika ilmeistä, ja sitä siis _ei_ ole otettu huomioon.) Toinen on se, että muinaisegyptissä kyseisessä sanassa oli lyhyt vokaali. (Tosin se ei ollut a, ja sana oli muutenkin aika erilainen, ja sitä paitsi kyse on kaikkineen epävarmoista päätelmistä.) Tällaista "tutkimukseen perustuvaa" kielenhuoltoako tarvitaan?

Skeptikko: ”Kysymykseeni 'mihin kielenhuolto tarvitsee tutkimusta' on tullut odotustenmukaisia reaktioita – – ei mitään, missä edes yritettäisiin vastata kysymykseen.”

Tuohon kysymykseen pystyvät parhaiten vastaamaan Kotuksen tukijat ja kielenhuoltajat. Mutta palautetaanpa mieliin Suomen itsenäisyyden ajan kielenhuollon tunnetuin taistelupari E. A. Saarimaa ja Lauri Kettunen.

Saarimaa oli opettaja ja opettajankouluttaja, Kettunen taas kielentutkija. Saarimaa oli myös kielellisen kurin ja järjestyksen mies. Kettunen puolestaan kannatti ”hyvää vapaata suomea”, mikä oli hänen kirjansa nimi vastineena Saarimaan ”Kielenoppaalle”.

Kettusen mukaan ”on ero kurilla ja kurilla”. Hän syyttää Saarimaata varsinkin ”ainaisesta tyylin tappamisesta”. Esikuvanaan jokin hyväksyttävä tapaus Saarimaa on sovitellut sitä sopimattomiin yhteyksiin. Kettusen mukaan tuota suuntausta voi sanoa ”elävälle kielelle vieraaksi, mekaaniseksi oikeakielisyysjärjestelmäksi”.

Kettunen puolestaan valaisee myös ilmiöiden kielihistoriallista taustaa, jotta ”kielen logiikka” kävisi paremmin ymmärrettäväksi. Hän puolustaa myös kielellistä vaihtelua (”moninaisuutta”): ”Tuo ainainen hassu kysymys 'kumpi on oikein?' on usein harhauttanut ohjeidenkin antajat kiristämään vaatimuksia mahdottomuuksiin.”

"Erkki (eka)", jos olet sitä mieltä, että kielenhuolto tarvitsee tutkimusta, niin eikö sinun itsesi pitäisi osata vastata siihen - eikä kutsua (turhaan?) apuun "Kotuksen tukijoita ja kielenhuoltajia"?

Perusteluksi tuskin kelpaa se, että kahden kielenhuoltajan kinastelussa toinen on vedonnut kielihistoriaan. Jos kyse olisi _tutkimuksen_ tuloksista, niin niitä kai katsottaisiin ja niistä tehtäisiin päätelmiä yhdessä, sen sijaan, että tutkimustuloksiksi sanotuilla mäiskitään toista päähän.

Luonnontieteen filosofiassa tunnetaan "naturalistinen virhepäätelmä", jossa siitä, miten asiat ovat, päätellään, miten niiden pitää olla. Vastaavaa voisi tehdä humanististen tieteidenkin alalla. Ja mitä muuta kielenhuollon perustaminen keskeisesti kielentutkimukseen olisikaan?

Siinä vain on ollut kaksi eri suuntausta. Yksi päättelee siitä, miten on ennen sanottu, miten pitää aina vastakin sanoa. Toinen taas päättelee siitä, miten kieli on muuttumassa, miten ohjeita pitää muuttaa. Hän päädytään hyvin vastakkaisiinkin tuloksiin, mutta yhteinen tekijä on naturalistinen virhepäätelmä. Eikä edes siihen yleensä tarvita varsinaista tieteellistä tutkimusta; yksinkertainen havainnointi riittää siinä pitkälle.

Jos kielenhuolto jotain tutkimusta tarvitsee pohjakseen, niin se tarvitsee viestinnän tutkimusta. Ei kielitiedettä. Kielenhuollon kannalta olennaista pitäisi olla sen, mikä toimii viestinnässä. Ja sepä ei olekaan kovin helposti havainnoitava asia, vaikka jokaisella toki on siitä omia, väistämättä harhaisia mielikuviaan.

Skeptikolle kiitokset kommenteista! Suutarina aion kuitenkin pysyä lestissäni ja jätän varsinaisen kielentutkimuksen puolustamisen kielitieteilijöille, nimenomaan Kotuksen tutkijoille (ilmauksessani ”Kotuksen tukijat” oli lyöntivirhe).

Kuten Skeptikko toteaa, ”kielenhuollon kannalta olennaista pitäisi olla sen, mikä toimii viestinnässä”. Ymmärtääkseni kielenhuolto on korostanut jo kauan nimenomaan tekstin luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Mutta ”viestinnän tutkimuksesta”, jota Skeptikko kaipaa, muistuu mieleeni taannoinen kiista luettavuuskaavoista, joissa laskettiin virkkeen pituuksia ja eri sanaluokkien suhteellisia osuuksia tekstissä.

Kun tulokseksi oli saatu, että vaikealukuisen tekstin virkkeet olivat pitkiä ja niissä oli runsaasti substantiiveja ja partikkeleita verbien kustannuksella, muiden muassa oppikirjojen tekijät rupesivat karttamaan teksteissään paitsi sivulauseita myös tekstiä jäsentäviä ja selventäviä ”apusanoja”. Silloin reaaliaineiden oppikirjoissa päädyttiin usein niin tiukkaan ilmaisuun, että siitä ei jäänyt oppilasparan mieleen juuri mitään...

Nimimerkki Spektikko ei selvästikään ole ymmärtänyt kielenhuollon perimmäistä tarkoitusta. Kielenhuolto tarvitsee kielentutkimusta, jotta sen edustajat osaavat perustellen torpata kaikki ulkopuolelta tulevat uudet kielenkäyttöehdotukset.

Tässä lienee paikallaan siteerata kohtaa uuden Kotus-lain yleisperusteluista:

Kotuksessa tehtävä tutkimus kohdistuu pääasiassa suomen kieleen. Tutkimuskohteiden valinnassa Kotus on pääosin seurannut yhteiskunnan kielellisiä tarpeita ja niiden keskeisyyttä Kotuksen toimintaan. Tältä perustalta yhdeksi tutkimuslinjaksi on valittu julkishallinnon tekstien tutkimus sekä kansalaisen ja viranomaisen kohtaaminen asiointitilanteissa, sillä kansalaisilla on usein vaikeuksia ymmärtää viranomaisen tekstiä. Tutkimusaiheiden valinnassa on pidetty mielessä kansalaisten kielellisen demokratian lisääminen, mikä on Kotuksen toiminta-ajatuksen ydin. Toisena keskeisenä tutkimuslinjana on ollut sekä puhutun että kirjoitetun kielen ja kielenkäytön muutoksen seuraaminen. Tutkimustietoa sovelletaan Kotuksen omassa kielen- ja nimistönhuollossa sekä nykykielen sanakirjojen tuottamisessa. Kielitoimiston kielenhuoltotyö ja Kielitoimiston sanakirja vaativat pitkäjänteistä ja systemaattista kielen muutoksen seuraamista ja tutkimista.

http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+97/2011&base=erhe&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD

On se jotenkin järkyttävää, että tarvitaan "keskus" ihmettelemään, miksi kansalaiset eivät ymmärrä viranomaisten kieltä; että miksi se viranomainen käyttää käsittämätöntä kapulakieltä, jota ei voi ymmärtää.

Itse sanoisin viranomaiselle, että herää, pahvi, ja ala puhua suomea jos haluat jotain viestiä.

Mikä on kapulakielen perimmäinen syy? Se, että viranomainen tekeytyy tärkeäksi, ja haluaa ilmaista yksinkertaisetkin asiat hankalimman kautta. Seuraavaksi perimmäisin syy: asioista ei muka voida puhua niiden oikeilla nimillä, koska eihän maitokauppa toki ole enää _sama_ maitokauppa kuin 40 vuotta sitten, ja jos sitä kutsuttaisiin maitokaupaksi, voisi muka syntyä väärä mielikuva. Sitä pitää siis kutsua meijeriteollisuustuotteiden kaupanpitoyksiköksi.

Oikeastaan aika kiintoisa ilmiö! Yksi virkamies puhuu typerästi, ja toinen pohtii, kuinka typerästi hän oikein puhuukaan, ja miten "kansalaisen" kansanvaltaisuutta voitaisiin lisätä kielen ymmärtämisen suhteen.

Minä muuten en halua sitten lukeutua niihin kansalaisiin, joiden kielellistä demokratiaa tarvitsee lisätä viranomaistoimin!!!