Kieli kehittyy ja lainasanoista tulee, jolleivat ne ole päiväperhoja, ajanmyötä suomen kielen sanoja. Ja suomen kielen sanat kirjoitetaan niin kuin suomen kielen sanat kirjoitetaan, ääntämyksen mukaan.

Pitsa ei ole siis moka, vaan pizza suomeksi. Joku kulinaristi voisi ilkeästi jopa todeta ettei aidolla pizzalla ja sen kumijuusto-suomalaisversiolla pitsalla ole juurikaan toistensa kanssa tekemistä.

Paparazzo/paparazzi virhe taitaa olla kohtalaisen yleinen myös monissa muissakin kielissä (ainakin ranskassa paparazzi, paparazzis). Kyseessähän on ilmiö joka esiintyy normaalisti laumoittain.

Kyllä šakki on edelleen šakki. Ei varmaan muuten olisi, mutta kun meillä on jo aivan muuta tarkoittava sana "sakki".

(Hauskaa oli huomata sekin, että Kielitoimiston sanakirjan uusimpaan versioon oli palautettu rinnakkaismuoto "šeriffi", kun siinä aiemmassa suositettiin pelkkää "seriffiä". Enemmistön kielitajua potkiva "sampoo" on silti edelleen ainoa suositus – Nykysuomen sanakirjassa sekin taisi olla sentään "šampoo", vaikkei sentään sh-alkuiseksi taipunut. :)

...ovat nekin kaksi eri asiaa, toinen se poliisivirkamies ja toinen, kuten kaikki toki tiedättekin, kirjasinleikkaustyypin nimitys.

Miksi muuten tämä blogi käyttää seriffejä ja seriffittömiä leikkauksia juuri päinvastoin kuin niitä suositellaan? Seriffienhän pitäisi näkyä lähinnä leipätekstin puolella...

Pitsa on kieleemme kotiutunut yleislaina sitaattilainasta (pizza), ei suinkaan moka. Vierassanoillahan on taipumus kulkea kehityskaari täydellisestä vieraan kielen kopiosta kohti suomalaista ääneasua ja kirjoitustapaa. Pitsa on tällaisen kehityksen tulos

Shakistakaan en ole kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Tämä pelien kuningas ei ole sakki, vaan shakki tai suhuässällinesenä.

Ja jos lähden soppailemaan, liityn Pelastusarmeijan soppajonoon.

Kun katselee katukuvaa ja miettii maailman muutosta, voi olettaa että tulevaisuudessa suomen kieleen lainautuu sanoja suoraan kiinan kielestä.

Tulisiko nämä mahdolliset lainasanat sitten kirjoittaa pizza -puristien mielestä sanamerkeillä?

"Kaveri on ihan 中文."

Otinpa kerran Sveitsissä taksin ja teki mieli lahdata kuski, joka kielsi minua syömästä eväspitsaani autonsa takapenkillä. Jälkikäteen menin baariin, jossa nautin aperitiivin samalla kun mietin, söisinkö paninin vai spagettia. Lopuksi tilasin latten (maanmies vieressä tilasi laten, mitä vähän ihmettelin kyllä). Paparazzeja ei näkynyt.

Olisiko niin, että paparazzit ovat tulleet kieleemme englannin kautta? "The paparazzi were taking pictures" on suomennettu "paparazzit ottivat.." ja tässä muodossa sana on vakiintunut käyttöön.

Tietysti pitäisi jokaisen ymmärtää nauttivansa aperitivoja, paninoja ja spaghettoja mutta minkäs teet kun meillä on näillekin ruoille omat kielenkäyttöön vakiintuneet termit!

...tai vetävän kuumana kesäpäivänä jalkaansa shortit, ei kun siis sortit
:D

meil on ihan 中国合症

Nimimerkki KSH kirjoitti seriffeistä ja šeriffeistä, mutta kyllä kyseessä on saman sanan kaksi muotoa (ja kolmas on ”sheriffi”). Tällä sanalla on kyllä useita merkityksiä – se tarkoittaa myös hallintovirkamiestä (Britanniassa) ja nykysuomessa myös keskustelufoorumin valvojaa

Englannin kielessä on sana ”serif”, mutta se on suomeksi ”pääteviivallinen” tai ”antiikva”, ja englannin ”sans serif” on ”pääteviivaton” tai ”groteski”.

Kirjapainoissa on perinnäisesti suosittu antiikvafontteja leipätekstissä, mutta tietokoneen kuvaruudulla ne toimivat usein huonosti. Kuvaruudun resoluutio on niin paljon heikompi kuin kirjapainotekstissä paperilla, että pääteviivojen ja viivanpaksuuden vaihtelun voi käydä niin ja näin.

Tosin jotkin uudet, erityisesti kuvaruudulle suunnitellut antiikvat kuten Cambria, ovat ihan mukavia. Ja kieltämättä ne saisivat tekstin näyttämään ”kirjallisemmalta” kuin Verdana, joka on aika groteski myös sanan toisessa merkityksessä – ellei fonttia pienennetä niin pieneksi, että silmiä särkee.

Jos tämän foorumin fonteista haluaisi valittaa, niin fonttikoko olisi ensimmäinen aihe. Mutta tokkopa kannattaa, eihän edes karkeita päiväysvirheitä (tuollakin alla lukee ”Päivitetty 28.10.2010”) ole korjattu. Luultavasti kukaan ei tee foorumiohjelmistolle mitään.

Sivistyssanoihin on helppo kompastua – siinä kai tämän keskustelun tähänastinen anti. :-) Ai niin, lisäksi niihin suhtaudutaan intohimoisesti.

Mitä suhuässiin tulee, niin oikeastihan niistä voisi luopua. Selvittäisiin sekavasta tilanteesta kertaheitolla. Kielenhuolto pitää niistä kiinni lähinnä perinteen vuoksi. Sata vuotta hattuässien käyttöä (laatukirjallisuudessa ym.) ei ole tuonut suomen kieleen suhuässää foneemiksi, vaan kirjoitusasusta s ~ š ~ sh riippumatta /s/-foneemi on aika vapaassa vaihtelussa, olkoonkin, että se suhahtaa tavallista enemmän silloin, kun tiedetään (tai luullaan), että lainanantajakielessä on suhuässä. Vaikka virallisia kirjoitusasuja ovat samppanja, sekki ja sakaali, niin kyllä niissä suhinaa riittää.

Tuntuu koomiselta, että joissakin asioissa tarraudutaan kerran omaksuttuihin normeihin, joista kielenhuolto tekee jopa arvovaltakysymyksen, mutta kokonaisuudessaan mennään suurempaan epämääräisyyteen: niihin kysymyksiin, joita kansalaiset oikeasti kysyvät, vastataan yhä useammin, että voi sanoa näin tai voi sanoa noin – minkä kysyjä varmasti jo tietää, hän vain haluaa kannanoton, suosituksen. Vaikka nyt sitten siitä, kirjoitetaanko šokki vai sokki.

...varmaan itsekin tietää, ettei suomen kielellä puhuta fonteista vaan kirjasinleikkauksista, jos nyt käytän ihan samaa tyyliä kuin puheenvuoroni moitiskelijakin. Ja aivan samalla tavalla kuin ne paparazzit ja panninit ovat kieleemme ilmaantuneet, on sinne kyllä tullut tuo ranskan kielen serif -sanan vastine seriffikin.

Nimimerkki KSH, et vaan osaa matkia tyyliäni – edes etäisesti. Tyyliini ei todellakaan kuulu esimerkiksi kirjoittaa henkilönnimeä otsikoksi eikä muutenkaan painottaa henkilökohtaisuuksia.

Tiedän erittäin hyvin, että suomeksi puhutaan fonteista. KVG +fontti.

Tiedän myös se, että jotkut puhuvat kirjasinleikkauksista, vaikka sana onkin monella tavalla kummallinen. (Sanan käyttäjät eivät yleensä edes tiedä, mitä kirjasimet ovat, saati että osaisivat kertoa, miten niitä leikataan.)

Mutta puhehan oli väitteestä, että suomen kielessä olisi sana ”seriffi”, joka perustuisi englannin tai ranskan sanaan ”serif”. Voitko esittää yhden (1) viittauksen tekstiin, jossa sellaista käyttöä esiintyy?

Saatetaan kyllä käyttää sulkeissa selittävää vieraskielistä sanaa sitaattilainana, tyyliin ”pääteviivallinen fontti (serif)”. Saattaapa sitaattilaina esiintyä yhdyssanan alkuosana: ”serif-fontti”, tosin lähinnä sellaisten ihmisten kielenkäytössä, jotka ovat hiukan oppineet aiheesta englanninkielisistä teksteistä.

Mutta missä luuhaa sana ”seriffi” lupaamassasi merkityksessä?

kyllä särähtää korvaan nämä ns kieleen kotiutuneet kummajaiset ja sihahtaa silmään kun ne näkee kirjoitetussa muodossa.
otetaanpa sana olumpialaiset, miksei sitä kirjoiteta sovelletussa muodossa kun kukaan ei sano sanaa yyllä tai pelkia, siis Belgiaa tarkoittaen, kyllä olis puhutussa kielessä kirveellä töitä, ei siitä mihinkään pääse, jonkinlainen loogisuus eli siis järkevä johdonmukaisuus tekisi kyllä gutaa eli tosi hyvää.

Paparazzi on monikkomuoto sanasta paparazzo.

Siitähän tämä koko vuodatus lähti.