Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Mellakointia pahat mielessä?
Sanojen kanssa saa näinä päivinä olla tavallistakin tiitterämpänä.
Ne sanat, ne sanat... Mitä tarkoittaakaan turvapaikanhakija, entä monikulttuurisuus? Tai se, että joillakin Eurooppaan tulijoilla on kuulemma pahat mielessä?
Kuten tunnettua, sanoilla kuvataan maailmanmenoa ja välitetään tulkintojamme siitä. Sanoilla myös otetaan kantaa ja arvotetaan. Samalla sanoilla rakennetaan merkityskokonaisuuksia, puheita ja tekstejä, jotka kytkeytyvät toisiin puheisiin ja teksteihin. Tästä kaikesta muodostuu kielenkäytössä ilmiö, josta puhumme merkityksinä, niiden tuottamisena ja tulkitsemisena.
Viime aikoina olemme tuottaneet mielin määrin maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen sekä monikulttuurisuuteen liittyviä tekstejä ja merkityksiä. Mielin määrin ja laidasta laitaan. Emme aina kovin johdonmukaisesti emmekä rakentavasti.
Millaisia merkityksiä jokapäiväisissä teksteissämme oikein luomme ja levitämme? Otetaanpa esimerkki. Ilta-Sanomien verkkouutisen otsikossa kerrotaan (2.9.2015), että Pakolaiset mellakoivat taas Budapestin asemalla. Jutun ingressissä asia muotoillaan tähän tapaan: Unkarissa Budapestin itäisen rautatieaseman edessä on meneillään jälleen mielenosoitus. Leipätekstissä puhutaan protestoijista ja siitä, miten Pakolaiset huutavat ”Vapaus, vapaus!” ja vaativat pääsyä juniin.
Otsikko rakentaa sellaista todellisuutta koskevaa merkitystä, että Budapestissa on menossa mellakka eli ”vakavanlaatuinen levottomuus, väkivaltainen mielenosoitus, kahakka, tappelu”. Tällaisia selityksiä mellakka-sanalle annetaan Kielitoimiston sanakirjassa. Samalla luodaan mielikuvaa tappelevista, väkivaltaisista pakolaisista. Ja yleisemmin siitä, että pakolaisista aiheutuu kaikenlaista ikävää, riesaa.
Itse uutisteksti kuvineen tuottaa toisenlaista tulkintaa todellisuudesta: kyse on mielenosoituksesta ja muun muassa siitä, että pakolaiset kokevat olevansa vankeja. Mutta esimerkiksi Twitterissä uutisesta leviää vain raflaavaa otsikko ja linkki juttuun.
Journalismissa on käynyt ja käymässä niin, että ylevät journalistiset
periaatteet koskevat yhä harvemmin juttujen otsikoita. Otsikoista rustataan
päivä päivältä entistä myyvempiä ja mainosmaisempia. Otsikot lähestyvät
olemukseltaan lööppikieltä. Tarkoitus on ilmeisesti kerätä julmetusti klikkejä konstilla millä hyvänsä, myydä juttu
mahdollisimman monelle lukijalle.
Samalla joudutaan tavan takaa tinkimään totuudellisuuden ja yleisen inhimillisyydenkin vaatimuksista. Näin maustetaan kuumana vellovaa merkityssoppaa, ylläpidetään mustavalkoisia vastakkainasetteluja ja lietsotaan arveluttavia asenteita.
Jos mellakka on oikeasti mellakka, puhutaan toki mellakasta. Jos ei, sitten ei.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Otamme aina kantaa, sanoimmepa jotakin tai vaikenemme. Toivon, että lukion jälkeen opiskelijat osaisivat tarkastella mediatekstejä kysyen esimerkiksi, miten henkilöitä nimitetään, miten heitä kuvataan, millaisia verbejä käytetään, millaisissa semanttisissa rooleissa tekstin henkilöt esiintyvät (uhri, vastuullinen tekijä, kokija jne.) Tämmöistä kansantajuista kriittistä ajattelua täällä harjoittelemme.
Kuulostaa siltä, että äikäntunnit ovat nykyään hauskoja ja hyödyllisiä :) Hienoa!
Maahanmuuttaja on niitä sanoja, joita ei mielestäni näinä päivinä oikein voi käyttää, jos ei aina erikseen selitä, mitä sanalla tarkoittaa. Tietysti voi aina sanakirjasta katsoa yleiskielisen käyttötavan, mutta varmasti tähänkin sanaan liittyy teksteissä monia sellaisia arvottavia yms. merkityksiä, joita on sanakirjassa vaikea kiteytetysti kuvailla. Kielitoimiston sanakirjassa sanotaan, maahanmuuttajasta näin: maahan muuttava t. muuttanut henkilö.