Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Vierasperäisten nimien kirjoitusasusta
Markku Vähätalo haluaisi tietoja ”vierasperäisten nimien (lähinnä slaavilaisten, joka tapauksessa ei-latinalaisilla merkeillä kirjoitettavien)” kirjoitusasusta. Tässä hänen havaintojaan ja ajatuksiaan aiheesta.
Esimerkiksi suomalaista passia annettaessa venäläinen nimi kirjoitetaan siihen amerikkalaisittain. Eikö olisi kohteliainta kirjoittaa se niin, että ”englannin ääntämissääntöjä tuntematon suomalainen osaisi sen lausua”?
Pari esimerkkiä: Moldovasta kotoisin oleva ystäväni on sukunimeltään Sladkevits, passissaan Sladkevich. Erään inkerinsuomalaisen miehen sukunimi on Khaykara. Se on siis haikara, johon venäläisten h-puutteisuus ja amerikkalainen translitterointi ovat tuoneet k:n ja y:n. Ukrainalaispoliitikko on lehdissä Tymoshenko. Ukrainan kielellä tuo kakkosvokaali on и (i kratkoj).
Onko nykytila hyvä ja oikein? Onko sitä yritetty parantaa?
Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa
Sitäpaitsi niissä slaavilaisissa kielissä joita kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, kuten tsekissä, slovakissa ja puolassa -ch äännetään juuri -ts. Joten lieneekö kirjoitustapa -vich englannin kautta kierrätetty, kun yhtä hyvin se noudattaa slaavilaisten kielten yleistä latinalaista kirjoitusmuotoa.
Venäjän kielelle on YK:n tasolla sovittu kansainvälinen translitteraatio, jossa [tš] translitteroidaan /č/. Translitteraatio on asiantuntijoitten suunnittelema ja siinä jokaista kyrillistä aakkosta vastaa tietty latinalainen merkki. Venäjä vain ei suostu käyttämään sitä passeissaan. Se käyttää englantiin perustuvaa systeemiä, joka on vaikea ja epäjärjestelmällinen monien päällekkäisyyksiensä vuoksi. Kymmenisen vuotta sitten Venäjä käytti passeissansa ranskalaista translitteraatiota, joka oli yhtä huono. Tässä tarvittaisiin kansainvälistä diplomatiaa, jotta saataisiin Venäjä taivuteltua noudattamaan sopimusta.
Suomen passissa nimet kai kirjoitetaan siinä muodossa, missä ne väestörekisteristä löytyvät. Olisi toki järkevää, jos esimerkiksi venäläiset nimet kirjoitettaisiin väestörekisteriin otettaessa voimassa olevien translitterointisääntöjen eli standardin SFS 4900 mukaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_translitterointi#SFS_4900
Haikara voi olla virallisesti Khaykara tai Chajkara, mikäli on jostakin syystä näin nimensä halunnut kirjoitettavan. Tai jos on Venäjän kansalainen - silloin englanninkielisissä tai ruotskinkielisissä virallisissa papereissa nimen kirjoitusasu voi olla venäjästä translitteroituna ko. kielten normien mukainen.
Tymošenko on sitten taas ihan eri asia.
Jos puhumme Ukrainan entisestä pääministeristä, hänen nimensä lienee järkevää kirjoittaa Ukrainan ainoan virallisen kielen - ukrainan - ääntämyksen mukaan. Ukrainan kielessä kirjain и äännetään samoin kuin venäjän kielessä kirjain ы, ja translitteroidaan suomeen samoin: y. Kumpikaan näistä ei muuten ole se i kratkoje (lyhyt i), joka näyttää tältä: й.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Julija_Tymo%C5%A1enko
Mutta jos puhumme Neuvostoliiton marsalkasta Semjon Timošenkosta, ei tämä iillinen, venäjän kielen ääntämyksen mukainen muotokaan liene ihan väärä, koska hän toimi Neuvostoliiton aikana ja lähinnä venäjän kielellä, ja varsinkin siksi, että tällä nimellä hänet Suomessa ja muuallakin Ukrainan ulkopuolella tunnetaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Semjon_Timo%C5%A1enko
Savolaisen esittämä väite kirjainyhdistelmän ch ääntämisestä ei sekään pidä paikkaansa. Useissa slaavilaisissa kielissä kirjainyhdistelmä ch vastaa venäjän kirjainta х, joka suomeksi translitteroidaan, yllätys yllätys, kirjaimella h.
Sen sijaan kirjain c äännetään useissa kielissä, esimerkiksi tšekissä ja puolassa juuri "ts". Nimi Sladkevitš ei kuitenkaan minkään slaavilaisen kielen ortografian mukaan pääty kirjaimeen c, eikä myöskään kirjainyhdistelmään ch. Nimi lienee lienee alkujaan valkovenäläinen (Сладкевич) tai puolalainen (Slodkiewicz). Suomeksi oikea kirjoitusasu olisi Sladkevitš jos nimi on valkovenälnen, ja Slodkiewicz jos nimi on puolalainen.
Oikeastaan ainoa asia, jossa on ollut horjuvuutta venäläisten nimien kirjoitusasussa laatuteksteissä, on venäläisen e:n vastine silloin, kun se ääntyy o tai jo (esim. Fedor ~ Fjodor).
Emigranttien nimissä yms. on aina esiintynyt kirjavuutta, koska niitä on kirjoitettu eri kielten järjestelmien mukaan tai ihan vain miten sattuu.
Passien käytäntöön varmaan vaikuttaa se, että passit annetaan ulkomaille matkustamista varten. Useimmissa maailman maissa meidän tapamme kirjoittaa venäläisiä nimiä on ihan outo. Kun mitään selvää sopimusta asiasta ei ole, yritetään ilmeisesti kirjoittaa jonkun suuren maailmankielen käytännön mukaan. En näe tässä mitään kovin ihmeellistä. Ja ranska on tässäkin asiassa saanut antaa tilaa englannille.
Ei muuten -ch äänny -ts vaan liudentuneena affrikaattana, joka alkaa t-mäisenä ja laukeaa lähinnä suhuässän tapaan, karkeasti merkittynä siis ”tš”.
On varmaan makuasia tuo Timoshenkon nimen kirjoitus, mutta suomen y ääntyy kyllä aika lailla eri tavalla kuin mainittu venäjän merkki ы. Tai sitten olen oppinut venäjän kurssilla ihan väärin. Eli oikeaan tulokseen ei tuolla päästä.
Kalle Kniivilä kirjoitti aivan oikein: ”Ukrainan kielessä kirjain и äännetään samoin kuin venäjän kielessä kirjain ы, ja translitteroidaan suomeen samoin: y”. Ei siinä väitetty, että ääntämys vastaisi suomen y:tä. Suomen kielessä ei ole vastaavaa äännettä, ja joskus on päätetty, että käytetään translitteroinnissa y:tä. (Venäjässähän taas ei ole y-äännettä.)
Kummallisen usein väitetään, että slaavilaisten kielten suomalaiset translitteroinnit vastaisivat kyseisten kielten ääntämystä. Ne toki ovat suomalaisen kannalta jonkin verran vähemmän kaukana ääntämyksestä kuin esimerkiksi englannissa käytetyt translitteroinnit.
Ihan eri juttu sitten on, miten suomen kielessä lausutaan slaavilaiset nimet. Siinä translitteraatio ohjaa ääntämystä – muutenkin kuin y:n osalta.
"Ukrainan entisen pääministerin nimen Юлія Тимошенко virallinen latinaistus on Yuliia Tymoshenko, SFS:n mukaan Julija Tymošenko."
Ja vielä:
"Suomessa kyrillisten kirjainten latinaistukseen on standardi SFS 4900 Kyrillisten kirjainten translitterointi, slaavilaiset kielet (1998). Standardi ohjeistaa käyttämään suomalaista latinaistusta eli ns. kansallista kaavaa yleistajuiseksi tarkoitetussa viestinnässä, mm. lehdistössä, kirjallisuudessa ja kartastoissa."
Ks. tarkemmin:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4578.