Verkko, koska tieto

Aamu oli kerrassaan upea. Hämähäkkien seitit kimmelsivät rantapajukossa nousevan auringon valossa. Joutsen kohotteli kaulaansa vasta vallatulla reviirillään viereisellä rimmellä.

Vanha Noppe istui keskituhdolla ja katseli herkeämättä, kun isä veti verkkoa lammesta. Todellakin veti, se oli täynnä ahvenenkörmyjä, pitkänokkainen jänkäkoirakin siellä täällä.

Nämä muistot palaavat usein mieleeni, kun istun tässä koneellani Helsingin Kaisaniemessä. Loppukeväisestä verkotuksesta Sallan Aapa-Tuohilammella on kulunut neljäkymmentäviisi vuotta. Intenet oli jo idullaan Yhdysvaltain puolustusministeriössä, vaikka emme me sitä tietenkään silloin tienneet. Ja vaikka olisimmekin tienneet, emme olisi välittäneet.

Tarvittava tietoverkko oli siinä käsillä: perhe, naapurit, kylä, kirkonkylä. Oli radio, oli puhelinkin yhdessä talossa Siikaselän puolella. Kotiin oli juuri saatu sähköt ja mustavalkotelevisio, josta otollisella säällä näkyi muutakin kuin lumisadetta. Sanomalehtiä tietysti luettiin. Koulun kirjasto oli aarteita täynnä.

Elämäni ensimmäiset viisikymmentä vuotta ovat sattuneet ajanjaksoon, joka on ollut monessa mielessä kumouksellinen, mullistuksellinen. Ei vähiten tiedon ja sen ymmärtämisen näkökulmasta. En ole varma, onko tieto lisääntynyt tai kehittynyt. En ole varma, tiedämmekö enemmän kuin ennen. Tai paremmin. Siitä olen varma, että käsitys tiedosta on muuttunut.

Ennen tieto vaikutti vakaammalta ja varmemmalta, meille annetulta: siinä se seisoa jökötti toden totta kuin Rohmoiva rajan takana. Koulun kirjassa. Uutistenlukijan jähmeässä puheessa. Mustana valkoisella Kansan Tahdossa ja Pohjolan Sanomissa.

Nyt tiedon ryökäle tuntuu uivan karkuun ja muuttavan muotoaan. Tieto pitää etsiä, löytää, hahmottaa, muodostaa, vangita: ottaa haltuun. Puhutaan tiedon tuottamisesta, tiedon välittämisestä, tiedon käyttämisestä. Puhutaan siitä, miten tieto on kaikkien saatavilla, ulottuvilla, tavoitettavissa. Tieto on valtaa. Mutta onko valta tietoa?

Hämmästyttävän usein tiedon yhteydessä puhutaan myös tekniikasta. Ja verkoista, sinne tieto ui. Koko yhteiskuntamme on saanut määreen tieto.

Välillä tiedon hokeminen herättää vastustusreaktion, kysymyksen tietoisuudesta. Tiedostammeko, mikä on tämä uusi jumalamme?

Viime aikoina en ole juuri ahvenverkkoja lampeen heittänyt enkä veneeseen vetänyt. Sen sijaan olen vetänyt Kotuksen www-sivujen uudistushanketta. Ja miettinyt tiedon olemusta pääsemättä puusta pitkään.

Saaliina on vain lisää sekavia ajatuksia, ajautumisia; tien etsimistä, löytämistä, hukkaamista. Mutta saapa nähdä. Ehkä muistelen tätä työlästä aikaa kaiholla sitten viidenkymmenen vuoden päästä.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro