Painon-, elämän- ja kielenhallintaa

Kuuntelin kvartaalikorvalla radio-ohjelmaa, jossa käsiteltiin lasten painonhallintaa. Kyse oli ilmeisesti kouluissa annettavasta terveysvalistuksesta.

Sanoja paino, lihavuus ja laihduttaminen ei kuulemma lasten kanssa käytetä, mutta vanhemmille puhutaan faktoista, niin kuin ne ovat. Yksi tosiasioista tuntui olevan, että ihmisen tulee koko ajan tarkkailla itseään ja pitää niin ruumiinsa kuin mielensäkin jollakin tavalla hallussa, hallinnassa, suorastaan komennossa. Muuten piru perii.

Puhe erilaisten ihmiselämään liittyvien asioiden hallinnasta, hallitsemisesta ja haltuun ottamisesta tuntuu yleistyvän ja laaja-alaistuvan. Jokaisen pitää olla oman onnensa seppä ja virallinen valvoja. Mutta koska ihminen kuitenkin on heikko, tarvitaan valistajia, jotka yläpuolisesta tietäjän asemastaan muistuttavat, että ihminen on kuitenkin heikko.

Eikä tämä valistaminen aina ole perin pyyteetöntä puuhaa. Yhden pontimena on kansanterveys, mutta toisen kassavirta. Jos jonkinlaisia painon- ja elämänhallinnan tuotteita ja kursseja kaupitellaan siellä ja täällä.

Ääh, taidanpa itse kuulua tuohon kaupustelijoiden sankkaan joukkoon. Olenhan jo vuosikymmeniä yrittänyt myydä ajatusta kielenhallinnasta…

Ja vielä: toisaalta puhutaan siitä, miten viisasta olisi leppoistaa, kohtuullistaa, downshiftata, alasajaa, ottaa iisisti. Perustuuko tämäkin puhe ajatukseen elämänhallinnasta?  Kun leppoistaa, on aikaa ja voimia hallita elämäänsä entistä paremmin? Mutta onko se enää leppoisaa?

Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa